Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Sibeliuksen lapsenlapsenlapsi kestää basistivitsit mutta näki painajaisia kaljuuntumisesta

Lauri Porra on muusikko jo neljännessä polvessa.

Lauri Porra arvelee kuuntelevansa Sibeliuksen musiikkia samoin kuin muutkin suomalaiset - tai ainakin melkein. Kuva: promo

Muusikko Lauri Porran, 41, Flyover Ensemble -yhtye on juuri julkaissut uuden levyn ja aloittelee Suomen-kiertuettaan. Porra tunnetaan myös muun muassa Stratovariuksen basistina sekä mainos- ja elokuvamusiikin säveltäjänä. Hän on säveltänyt myös sinfoniaorkesterille.

Miksi basistivitsit menivät muodista?

– Ei kai ne ole muodista menneet. Itse pidän vitseistä, nehän ovat hyvä jäänmurtaja. Tietysti pitää olla varovainen ja pitää huolta, että kaikilla oikeasti on hauskaa. Mutta näin basistina sanon, että hyvälle vitsille on aina tilaa, ja kestän loukkaantumatta myös basistivitsit.

Miten rockelämässä selviää hengissä?

– Suomalaisille muusikoille tämän kysymyksen ytimessä ovat olleet päihteet. Jos tästä sitten yleistää, niin elämästä voi selvitä hengissä kohtuudella.

Alkaako kaikki hyvä musiikissa bassosta?

– Ei välttämättä. Usein hyvä musiikki voi alkaa myös korkealta yläpilvestä. Basso voi olla musiikin sydän tai kantava seinä niin, että se on aika huomaamaton. Riippuu tietysti myös vähän musiikkityypistä: esimerkiksi konemusiikki tietysti lähtee bassosta.

Olet muusikko jo neljännessä polvessa. Olisiko mikään muu uravaihtoehto ollut edes mahdollinen?

– Teoriassa varmaan, mutta en ole koskaan ajatellut mitään muuta. Minulla on ollut nuoresta saakka selvät sävelet. Ihan lapsena pohdin myös salaisen agentin, muotisuunnittelijan ja balettitanssijan uravaihtoehtoja, mutta ilman minkäänlaisia taipumuksia näihin.

Jean Sibelius on isoäitisi isä. Voitko edes joskus kuunnella Sibeliusta kuin kuka tahansa muu?

– Uskon, että useimmiten kuuntelen Sibeliusta kuin kuka tahansa suomalainen. On ani harvinaista, että miettisin perhesuhdetta siihen kuvioon. Tai en muuten olekaan ihan varma!

Pelkäätkö, että hiuksillesi käy jonakin päivänä kuin säveltäjämestarin hiuksille?

– Pelkäsin aikoinaan paljonkin, mutta enemmänkin siksi, että isäni on kalju. Näin joskus kaljuuntumisesta painajaisiakin. Eikä kaljuuntuminen olisi minulle enää samanlainen tragedia kuin 20 vuotta sitten. Minulla on ollut pitkä tukka 14-vuotiaasta, ja se on osa identiteettiä.

Olet työskennellyt myös avaruustähtieteen professorin Esko Valtaojan kanssa. Mikä on tärkein asia, mikä häneltä tarttui mukaasi?

– Ainakin avoimuus, ystävällisyys ja hyväntuulisuus tekivät vaikutuksen.

Puolisosi on kapellimestari Dalia Stasevska. Mistä bändistäsi hän pitää eniten?

– Kyllä hän on tykkäävinään ja on kaikkien keikoilla käynyt… Ehkä se on Flyover Ensemble, koska se on kotona eniten esillä, ja ehkä hän siinä musiikissa näkee eniten aviomiestään. Dalia tukee tosi paljon ja on hyvin avoin kaikenlaiselle musiikille.

Oppivatko ihmiset pitämään klassisesta musiikista, jos hevi kielletään?

– Ei kai kukaan opi kieltämällä. Jos tällaiseen kieltämiseen lähdettäisiin, niin mihin raja vedettäisiin? Otetaan vaikka Mozart, Metallica, Beatles ja Miles Davis: Ei eri musiikkityylejä erota seinä. Ne ovat janalla ja liukuvat portaattomasti toistensa sisään. Itse ajattelen niin, että musiikista saatava kokemus on sama musiikkityylistä riippumatta. Kokemus haettaisiin muualta, jos jotakin musiikkityyliä ei olisi.

Mihin klassikkoelokuvaan olisit halunnut säveltää musiikin?

– Tämäpä on jännittävä kysymys! Sitä ajattelee elokuvia, joissa musiikki ja elokuva ovat onnistuneet hyvin, vaikka Sergio Leonen Once Upon a Time in Americaa tai David Lynchin Mulholland Drivea. Mutta ei niihin halua tehdä uutta musiikkia, koska vanha toimii jo niin täydellisesti. Suuret onnistumiset eivät olisi onnistuneet myöskään ilman ohjaajan ja säveltäjän pitkää yhteistä matkaa. Vastaan kiertäen, että haluaisin tehdä musiikin jonkun nuoren, tosi kunnianhimoisen ja näkemyksellisen ohjaajan elokuvaan.

Olet tehnyt musiikissa jo melkein kaiken. Mitä vielä haluaisit tehdä?

– Ajattelen niin, että olen vasta aloittanut. Viimeisen viiden vuoden aikana olen keskittynyt uudella tavalla ja alkanut liikkua kohti yhtä selkeää tavoitetta ja suuntaa. Musiikki on kommunikaatiota, ja nyt tiedän, mitä haluan tehdä ja millä tavalla. Maali on selvä, vaikka ulkoiset olosuhteet voivat vaihdella.

Teppo Koskinen
teppo.koskinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi