Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Kalat saavat odottaa, vesilain uudistus ei räjäytä patoja vielä vuosiin – Ministerin mukaan uudistus ”ei ole helppo harjoitus"

Lohet, taimenet ja vaellussiiat saavat odottaa kalateitään jopa vuosikymmeniä.

Osa vesitalousluvista on myönnetty jopa 200 vuotta sitten. Tuolloin niille ei ole asetettu kalatalousvelvoitetta. Kuva: Anton Soinne

Lohet, taimenet ja vaellussiiat saavat odottaa patojen purkamista ja kalateitään vielä pitkään. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) kertoo, ettei vesilain uudistamistyötä ole vielä aloitettu.

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitusohjelmassa luvataan toteuttaa vesilain uudistus, jossa myös pienimmät voimalaitokset eli niin sanotut nollavelvoitelaitokset pannaan jälkikäteen kalatalousvelvoitteen piiriin. Erityisasiantuntija Jouni Tammi maa- ja metsätalousministeriöstä (MMM) kertoo, että osa luvista on myönnetty jopa 200 vuotta sitten, jolloin niille ei välttämättä asetettu mitään kalatalous- tai ympäristövelvoitteita.

– On syntynyt pattitilanne sellaisissakin kohteissa, jossa olisi hyvä olla kalatie tai muu kalanhoitovelvoite, mutta niitä ei saada johtuen lupien pysyvyydestä.

Tammen mukaan isojen toimijoiden ja tuoreiden lupien kohdalla tilanne on selkeämpi. Niiden kohdalla voidaan esittää luvan muuttamista ja uusia velvoitteita.

Henriksson kertoo, että vanhan vesitalousluvan tarkistamiseen liittyviä oikeudellisia näkökohtia on selvitetty oikeusministeriössä laaditussa arviomuistiossa. Uudistamistyö aloitetaan kartoittamalla yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa sääntelyn sisältöön vaikuttavaa tietoperustaa.

– Lainvalmistelutyö käynnistetään tietopohjan kartoittamisen jälkeen, Henriksson kertoo ja jatkaa.

– Toimeksiannon täsmällinen sisältö päätetään vielä myöhemmin.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) korostaa, että vesilain uudistaminen kuuluu oikeusministeriölle, mutta hänen ministeriönsä on valmistelussa mukana.

– Se ei ole helppo harjoitus, mutta vesilain uudistus varmasti jossain muodossa tehdään, Leppä sanoo.

Lepän mukaan uudistusta on tarkasteltava eri tulokulmista, joista hän mainitsee perustuslakikysymykset ja maanomistuksen.

Henriksson kertoo, että vanhaan vesitalouslupaan on perinteisesti voitu puuttua jälkikäteen vain hyvin rajallisesti. Siksi kyse on nyt ”periaatteellisesti merkittävästä muutoksesta”.

– Uudistuksen käytännön vaikutuksia eri tahoille ei ole mahdollista arvioida tässä vaiheessa, kun säännösehdotuksia ei vielä ole.

Henriksson korostaa, että uudistus on valmisteltava huolella. Hän kuitenkin luottaa siihen, että tasapaino erilaisten intressien välillä löydetään, kunhan työryhmätyöskentelylle ja esityksen viimeistelylle varataan riittävä aikaa.

Uudistukseen ei oikeusministeriössä laaditun arviomuistion mukaan näyttäisi sisältyvän ylitsepääsemättömiä valtiosääntöoikeudellisia haasteita.

– Ympäristön ja omaisuudensuojan keskinäinen suhde tulee todennäköisesti olemaan valtiosääntöoikeudellisen tarkastelun ytimessä.

Arviomuistion vesilain uudistamisesta laatinut lainsäädäntöneuvos Jari Salila oikeusministeriöstä sanoo, että lakimuutoksessa on paljon huomioon otettavia tekijöitä. Näistä hän mainitsee kytkökset perusoikeuksiin, erityisesti omaisuudensuojaan ja ympäristöön.

– Lainmuutos edellyttää huolellista valmistelua, joka vaatii aikansa. Vesilakia on tarkistettu aikaisemminkin, mutta nyt kyseessä on periaatteellisesti merkittävä muutos.

Arviomuistion mukaan uusien lupamääräysten asettamiselle ei ole perustuslaista johtuvia esteitä. Kalatalousvelvoitteen asettaminen jälkikäteen saattaa kuitenkin aiheuttaa huomattavia kustannuksia ja rajoittaa vesitalousluvan haltijan toimintaa niin, että se voi joissakin tapauksissa rinnastua pakkolunastukseen.

Kuva: Anssi Hietamaa

Erityisasiantuntija Jouni Tammi maa- ja metsätalousministeriöstä toivoo, että hallitusohjelman kirjaus vesilain uudistamisesta saisi liikkeelle vapaaehtoisia hankkeita niissä kohteissa, joissa on edellytyksiä kalatalouden elvyttämiselle. Tammen mukaan tällainen kohde voisi olla heikosti kannattava voimalaitos, joka vaatii investointeja. Se kannattaisi purkaa.

Hankkeen alulle paneminen vaatii kuitenkin laajaa alueellista yhteistyötä ja sitoutumista alueen eri toimijoiden kesken. Kunnostettavan kohteen kalatalousintressin pitää olla suuri.

– Se on siitä kiinni, onko kohteella selkeä yhteys kalakannan tilaan eli onko se aiheuttanut haittaa kalakannalle.

Tammen mukaan vesistön, jossa vapaaehtoisia lunastushankkeita pyritään edistämään tai viranomainen lähtee vaatimaan luvan muutosta, tulee olla sellainen vaelluskalavesistö, jossa kalatiellä tai muulla kalataloustoimenpiteellä saavutetaan tuloksia.

Yhtenä esimerkkinä merkittävästä vesistöstä on rajajoki Etelä-Karjalassa eli Hiitolanjoen koskien vapauttaminen vesivoimatuotannosta, mikä on hankkeena ensimmäinen laatuaan Suomessa. Kokonaisuudessaan patojen purkamiseen ja koskien ennallistamiseen kuluu vielä useampi vuosi.

Tammi kertoo, että asian valmistelu aloitettiin jo runsaat 15 vuotta sitten. Viranomaistahojen lisäksi siinä on ollut mukana lukuisa joukko säätiöitä, yhdistyksiä, yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Puolet hankkeen kustannuksista tulee voimaloiden lunastushinnasta ja puolen koskien kunnostus- ja muokkaustöistä.

Tammi kertoo, että viranomaiset ovat aika ajoin vaatineet vanhoihin kohteisiin kalatalousvelvoitetta. Vaatimukset eivät ole kuitenkaan edenneet, koska alkuperäisessä luvassa ei ole ollut lainkaan kalatalousvelvoitetta.

– Tällaisissa tapauksissa lupien muutoshankkeisiin ei kannata lähteä. Ne ovat raskaita oikeusprosesseja, joissa viranomaisen menestymisen mahdollisuus on pieni, Tammi sanoo ja jatkaa.

– Nollavelvoitekohteiden kohdalla uusia velvoitteita ei voida esittää, koska luvassa ei ole ollut alunperinkään kalatalousvelvoitetta. Kun ei ole mitään, ei voida mitään lisätä. Tätä asetelmaa on vesilaissa syytä korjata ja tästä vallitsee laaja yhteisymmärrys.

Vesivoimalaitos

50 nollavelvoitelaitosta

Suomessa on 220 vesivoimalaitosta, joista noin 150 on alle 5 MW:n voimaloita. Näistä kalatalousvelvoitteet puuttuvat kolmannekselta eli 50:ltä. Hallitusohjelman kirjaus vesilain muuttamiseksi koskisi käytännössä näitä voimalaitoksia, joilla ei ole minkäänlaista velvoitetta rakentaa esimerkiksi kalatietä tai muuten kunnostaa jokea vaelluskaloille sopivaksi elinympäristöksi.

Hallitus jatkaa vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamista kuluvalla hallituskaudella. Kunnostustoimiin on varattu ensi vuodelle 6 miljoonaa euroa, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Sillä jatketaan luontaisen kierron palauttamista rakennettuihin vesistöihin, puretaan vaellusesteitä ja kunnostetaan lisääntymisalueita.

Ari Helminen / Uutissuomalainen
ari.helminen@uutissuomalainen.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi