Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Kolumni: Teinitylytys osuu tarkasti kipupisteisiin

Iskujen väisteleminen on mahdotonta, sillä ne tulevat sumeilematta ja odottamatta, kirjoittaa Ira Blomberg-Kantsila.

Oletko joskus ollut suihkussa shampoot päässä, kun lämmin vesi yllättäen loppuu? Minä en, mutta lienen kokenut yhtä kylmäävän tunteen eräällä saunareissulla lasteni kanssa: ”Meillä puhuttiin koulussa tänään vuorovaikutustaidoista. Sulla, äiti, ne ei ole kovin kummoiset.”

Meillä eletään teini-ikää kahden teinin voimin. Iskujen väisteleminen on mahdotonta, sillä niillä pistellään sumeilematta odottamattomilla hetkillä.

”Iskä ja äiti – te tappelette nykyään ihan koko ajan. Ja valitatte ihan kaikesta.”

Seuraavalla hetkellä tulee ovi päin naamaa ja:

”Te ootte ihan tyhmiä kaikki!”

Teini-ikäisen lapsen vanhempana on pakko tottua jatkuviin epäonnistumisiin. Lumoava viehätysvoimasi ja hehkuva huumorinkukkasi karisevat teinin käsissä kuin joulukuusi loppiaisena:

”Äiti. Voisitko kuulustella mua terkan kokeeseen? Tässä on jotain seksijuttuja. En halua jutella näistä iskän kanssa.”

Viisi minuuttia myöhemmin tilanne eskaloituu tuskaiseen parahdukseen:

”Voi ei. Miksi mä en pyytänyt iskää? Sä oot, äiti, niin nolo.”

Kuvittelin aina, että en sorru äitinä sukupuolikliseisiin. Tiedättehän: tytär ärsyttää äitiä, poika isää. Yliarvioin itseni.

Tyttäreni saa pinnani kiristymään huomattavasti helpommin kuin poikani. En aiemmin tajunnutkaan, että omat piirteeni pakattuna 14 ikävuoteen ovat todella piinaavia.

Mieheni ei ole sen parempi. 15-vuotias pojankolli osaa vedellä häntä juuri niistä hermosäikeistä, joiden päässä asuu ketutus.

Tiedän kuitenkin, että pääsemme varsin helpolla. Meillä teinitylytys on satunnaista, mutta sitäkin sattuvampaa. Se kun on yllättävän tarkkanäköistä ja panee tutkailemaan omia kipupisteitä.

Koska onhan niin, että jyrään joskus kuopuksen juttujen päälle, puhumme toisinaan mieheni kanssa toisillemme ikävään sävyyn itsekään sitä huomaamatta, ja välttämättä vuosien varrella karttunut kaksimielinen käsimerkkikokoelma ei auta terveys­tiedon kokeessa.

Ja onhan myös niin, että toisinaan oven läimäyttäminen vasten koko maailman kasvoja tekisi aikuisellekin hyvää.

Kirjoittaja on Sunnuntaisuomalaisen toimittaja.

Ira Blomberg-Kantsila
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi