Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Mopoilijat nuolevat usein haavansa yksin – tilastoihin päätyy vain osa loukkaantumisista, tässä syy ilmiöön

Ilmoittamattomia mopo-onnettomuuksia sattuu jopa enemmän kuin tilastoituja. Kuva: Risto Aalto

Virallisten, Tilastokeskuksen kokoamien onnettomuustilastojen mukaan mopoilijoiden loukkaantumiseen johtavien onnettomuuksien määrä on tasaisesti laskenut vuosi vuodelta.

– Silti pelastustoimen ja vakuutusyhtiöiden tilastot eivät näytä onnettomuuksien vähentyneen juuri lainkaan. Nämä ovat mielenkiintoisia havaintoja, missä voi olla monta syytä takana, liikenneturvallisuusasiantuntija Noora Airaksinen rakennetun ympäristön suunnittelu- ja konsultointiyritys Sitowisesta kertoo.

Virallisissa tilastoissa ei näy niitä loukkaantumisia, joista ei ole ilmoitettu poliisille. Niitä sattuu paljon, jopa enemmän kuin tilastoituja.

– Tilastojen ulkopuolelle jää erityisesti lievempiä mutta myös vakavia loukkaantumisia. Erityisen paljon tilastoimatta jää sellaisia yleisiä onnettomuuksia, joissa mopoilija kaatuu yksin.

Huima piikki mopo-onnettomuuksissa osuu noin 15-vuotiaille. Liikenneturvan kokoaman tiedon mukaan vuosina 2009–2018 pojille sattui loukkaantumisia noin kaksi kertaa niin paljon kuin tytöille. Pojat myös mopoilevat enemmän.

Jotta onnettomuuksia saataisiin ehkäistyä, tarvittaisiin kattavaa tilastointia, jonka perusteella voitaisiin puuttua ongelmakohtiin – olivatpa ne sitten liikenneympäristössä tai mopoilijoiden omassa käyttäytymisessä.

Airaksisen Kouvolan alueella erikoissairaanhoidon aineistoon perustuvan väitöskirjatutkimuksen mukaan yleisin tapaturma mopoilijoilla on yksin kaatuminen. Se aiheuttaa kaksi kolmasosaa turmista. Mopoilijat loukkaavat useimmiten ala- tai yläraajansa.

Airaksinen selvitti loukkaantumisia sairaalan tekemistä kirjauksista.

Virallisista tilastoista ei näe, onko mopoilija loukannut päänsä tai raajansa, mutta niissä on tietoa paikasta ja olosuhteista.

Terveydenhuollon tilastoista taas näkee loukkaantumisen vakavuuden ja vammatyypin, mutta niistä ei puolestaan löydy paikka- tai muita tietoja.

– Käytössä olevat tilastot eivät näin yksittäisinä kerro koko totuutta. Tiedot pitäisi alkuun saada yhdistettyä, ja sitten voisi vielä miettiä, mitä kaikkea tilastoinnin kirjauksissa voitaisiin kehittää, Airaksinen esittää.

Airaksisen kaksi vuotta kestäneessä väitöskirjatutkimuksessa osa tapaturmista kirjautui sekä Tilastokeskuksen että sairaalan omiin tilastoihin.

Tapaturmamäärä oli sairaala-aineistoissa mopoilijoilla ja moottoripyöräilijöillä peräti puolitoistakertainen verrattuna viralliseen tilastoon.

Iso askel eteenpäin on ollut se, että vakavat ja lievät loukkaantumiset on tilastoinnissa saatu erotettua toisistaan.

– Aiemmin kaikki loukkaantuneet olivat tilastoissa samaa ryhmää, olipa kyse neliraajahalvauksesta tai hoitoa vaativista haavoista ja mustelmista.

Vakavuusaste määritellään lääkärin kirjaaman vammadiagnoosin perusteella.

Airaksinen korostaa, että myös lievemmistä loukkaantumisista tulee paljon sairauspoissaoloja tai jatkohoitoa.

– EU-tason linjaus on keskittyä vakavien onnettomuuksien ehkäisyyn, Airaksinen kertoo.

Vakavista ollaan ymmärrettävästi erityisen huolissaan, koska niiden hoitamisesta aiheutuu enemmän kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä.

– Kun lieviä tapaturmia on taas määrällisesti paljon enemmän, niistäkin kertyy merkittäviä haittoja ja kustannuksia, Airaksinen muistuttaa.

Eeva Salminen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi