Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Tuntuuko joulu tulevan aina vain aikaisemmin? Et uskoisikaan, miten aikaisin kuusenkasvattajat, lihatilalliset tai puutarhurit sen aloittavat

Jouluaattoon on tänään 72 päivää, ensimmäiseen adventtiin 49. Tontut ovat jo liikkeellä, mutta ne eivät suinkaan ole ensimmäisiä juhlan airuita.

Marita Kuva: Mikko Vähäniitty

Jouluaattoon on tänään 72 päivää, ensimmäiseen adventtiin 49. Tontut ovat jo liikkeellä, mutta ne eivät suinkaan ole ensimmäisiä juhlan airuita. Joulukuusenkasvattajalla joulu alkoi kymmenen vuotta sitten, kauppiaalla alkuvuonna. Suklaatehtailija aloitti kesällä, jouluihminen ei koskaan lopettanutkaan.

10 vuotta jouluun

Kuusenkasvattaja Marita Kärkkäinen alkoi valmistautua tulevaan jo jouluun jo kymmenisen vuotta sitten keväällä, kun hän istutti tänä vuonna myytävät joulupuut.

Jotta metsäkuusesta kasvaa kodin komistukseksi kelpaava joulupuu, se kaipaa hellää hoivaa vähintään muutaman kerran vuodessa aina siitä saakka, kun se on noin puolitoistametrinen. Sen latvaa typistetään ja oksavälejä pyritään lyhentämään. Leveyttä hillitään vuosikasvuja napsimalla.

Täydellisen kuusen määrittää lopulta kodin koko ja katsojan silmä.

– Jotkut haluavat niin sanotun Disney-kuusen. Se on sellainen, ettei runkoa juuri näe oksilta. Sen olen huomannut, että ihmiset haluavat entistä pienempiä kuusia, sillä kodit ovat pienentyneet.
 

Kärkkäisen ja hänen puolisonsa Antti Kiurun Kiurula-nimisellä tilalla Leivonmäellä kasvatetaan myyntiin satoja metsäkuusia joka vuosi. Vaikka niitä kaikkia hoidetaan ja lannoitetaan samalla tavalla, yksilöiden ulkonäkö vaihtelee.

– Välillä tulee yllätyksiä. Hyvännäköinen kuusi voi mennä pilalle, kun loppukesästä jokin isompi lintu, usein pöllö, istuu sen latvaan, Kärkkäinen sanoo.

Juuri isojen lintujen vuoksi kuusipelloille on jätetty isoja puita, jotka kestävät siivekkäiden painon. Lintujen lisäksi kuuseen voivat iskeä myös esimerkiksi neulaspistiäinen tai sienitaudit, jotka vaativat elvytystoimia. Yhtenä vuonna myyrät söivät paljon taimia.

Kiurulan kuuset kasvavat tilan entisillä viljelyspelloilla, jotka halutaan pitää hyötykäytössä

– Peltojen maaperä ei ole paras mahdollinen kuusenkasvatukseen, sillä se on soista. Kuusille paras olisi kivennäispitoinen rinnemaa. Mutta me ollaan kuusien kanssa hyvissä välilöissä.
 

Kiurulan kuusista suurin osa myydään Muuramessa. Kaadettavat puut merkitään kesällä punaisella nauhalla, ja niitä aletaan kaataa itsenäisyyspäivänä. Homma jatkuu lähes jouluun saakka.

Kiurulan väki tekee joulupuu-urakan omin voimin. He kaatavat kuuset, siistivät niiden tyvet, pakkaavat ne verkkoihin ja kuljettavat vuokrapakettiautolla myyntipaikoille.

– Kun mieheni oli vielä työelämässä, tein kuusihommia paljon yksin. Olemme koko ajan vähentäneet kuusimäärää. Tänä jouluna meiltä lähtee Muuramen torille ja jälleeenmyyjille noin 300 joulupuuta, Kärkkäinen kertoo.

Jotta joulupuista saisi elannon, kuusien määrän pitäisi olla moninkertainen.

– Joulukuusten kasvattamisesta ei ole avuksi akuuttiin rahapulaan, Kärkkäinen naurahtaa.

Hän on kouluttautunut kirjoittamisen opettajaksi, päätyönään hän kirjoittaa näytelmiä.

– Pyörittelen mielessäni ideoita näytelmiin samalla kun hoidan kuusia.

Kun jouluaatto koittaa, Kärkkäinen sanoo olevansa lähinnä väsynyt. Silti joulua juhlitaan perinteisin menoin.

– Oma kuusi on aina mahdollisimman iso. Niin iso, ettei se mahtuisi autoon.

10 kuukautta jouluun

Heikki Mannisen Kuva: Mikko Vähäniitty

Roinilan lihatilalla Kangasniemellä teurastetaan ensimmäiset siat joulukinkuiksi jo elokuussa. Se tarkoittaa, että possut ovat syntyneet kolmen tilan yhteisessä emakkosikalassa Ristiinassa helmikuussa. Roinilaan ne ovat muuttaneet puolitoistakuisina.

Kinkut, jotka on teurastettu syksyllä, menevät pakastimeen. Tuorekinkut saadaan sioista, jotka lahdataan itsenäisyyspäivän tienoilla tai sen jälkeen. Varsinaisten joulukinkkujen lisäksi Roinilan possuista tehdään normaaleja kinkkutuotteita, kuten savustettuja leikkeleitä ja paloja.

Isäntä Heikki Manninen tekee sikojen selkään kokomerkinnät sinisellä värillä. Niistä näkee helposti, milloin sika on passelin kokoinen teuraaksi.

– HK:lle ei kannata myydä liian pientä tai liian isoa sikaa. Siitä ei saa kunnon hintaa. Liian isot siat kannattaa teurastaa omassa teurastamossa, Manninen sanoo.

Vuosittain lahtiin lähtee noin 3 500 sikaa, joista puolet teurastaa HK ja puolet oma tilateurastamo. Tilateurastamolla teurastetaan joka vuosi myös 150 nautaa.
 

Roinilan sikalassa röhkii noin 900 sikaa, jotka tuottavat meteliä 110–115 desibelin voimalla. Ne ovat tullessaan parikymmenkiloisia, mutta puolivuotiaina elopainoa on jo 130 kiloa. Hyödynnettävää massaa on silloin aika tarkalleen sata kiloa.

Siat lihovat kolmella viljalla ja täysrehulla, jonka nimi on – uskokaa tai älkää – Pekoni. Ruokaa sioille tarjotaan kolmesti päivässä 6–7 tunnin välein. Yöllä on pidempi tauko.

– Siat tarvitsevat 12 tunnin yöunen, että ne kasvavat hyvin. Kokeilimme joskus kahdeksan tunnin syöttöväliä, mutta se oli liian pitkä ja se näkyi sikojen kasvussa, Manninen sanoo.

Hän heittelee sioille ”stressiheinää”. Heinän mutustelu pitää porsaat tyytyväisinä.

Manninen on tarkka siitä, että siat saavat elää mahdollisimman stressittömän elämän. Stressi saa siat puremaan toisiaan, ja se myös maistuu lihassa.

Nämä porsaat ovat parin kuukauden kuluttua juhlaruokaa. Kuva: Mikko Vähäniitty

– Teuraaksi lähtee kerralla koko karsinan porukka. Jos porukka sekoittuu, ne tappelevat ainakin pari päivää ennen kuin laumanjohtaja on selvillä. Nokkimisjärjestys on sioilla viimeisen päälle.
 

130-kiloisesta siasta irtoaa kaksi 11–12 kilon kinkkua, mutta harva ostaa enää niin isoa kinkkua. Parhaiten kauppansa tekevät 5–6 kilon kinkut. Myös pieniä, 3–4-kiloisia, myydään paljon.

Kinkku on edelleen suomalaisten joulupöytien ykkösherkku, vaikka sen kulutus on vähentynyt. Sikaa syödään kyselytutkimusten mukaan 6–7 miljoonaa kiloa joka joulu, ja kaikista mieluiten sitä syövät miehet ja 45–54-vuotiaat.

Mannisillakin juhlitaan joulua perinteisin menoin eläinten hoidon lomassa. Heikki Manninen ei ole pitänyt työvoimapulan takia yhtäkään vapaata yli 500 päivään, eikä jouluaatto tee poikkeusta.

– Emäntä laittaa joulun viimeisen päälle. Naapurin Pertti toimii perinteisesti joulupukkina, vaikka tyttäreni ovat jo aikuisia. Onneksi lapsenlapset ovat vielä pukki-ikäisiä. Heistä nuorin, Akseli-poika, ehtii puolivuotiaaksi jouluna.

8 kuukautta jouluun

Leluosasto Kuva: Mikko Vähäniitty

Paperitähtiä, kynttelikköjä ja leluja on tullut jo kaupan hyllyille, ja lisää tulee koko ajan. Suurin osa joulukalentereista on esillä, samoin suklaauutuus Vihreä kuula -konvehti.

– Makeiset tilataan ensimmäisenä, jo kevättalvella. Joulun uudet suklaamaut on tuotava kauppaan heti kun ne ovat saatavilla, samoin joulukalenterit. Kaiken uuden on löydyttävä meiltä heti, koska ne löytyvät muistakin kaupoista, ja kokemukseni mukaan niitä asiakkaat haluavat. Kilpailu tällä alalla on kovaa, Äänekosken Citymarketin kauppias Mika Lankinen sanoo.

Täydessä joululoistossaan market on loka–marraskuun vaihteen joulunavauksessa. Silloin joulumusiikkia soitetaan viikon ajan asiakkaiden iloksi – ja kauhuksi.

– Joulumusiikista tulee eniten palautetta, ja yleensä niin päin, että se alkaa liian aikaisin. Siksi sitä soitetaan vain viikko joulunavauksen yhteydessä. Joulukuun alusta jouluun saakka joulumusiikki soi joka päivä, Äänekosken Citymarketin tavaratalopäällikkö Anu Issakainen toteaa.
 

Suurin paine jouluna on kaupan elintarvikepuolella. Ennen panostettiin paljon myös pääsiäiseen, itsenäisyyspäivään, laskiaiseen ja valmistujaisjuhliin, mutta tätä nykyä vain joulu on selkeä ruokajuhla.

Lankisen mukaan erilaisia jouluelintarvikkeita on satoja. Vuoden kovimpaan sesonkiin on varauduttava hyvissä ajoin.

– Kinkut tilataan ennen juhannusta, ja asiakkaat ostavat niitä jo lokakuussa, sillä monet paistavat harjoituskinkun ennen aattoa. Jo toistakymmentä vuotta joulutuotteet on tilattu näin aikaisin. Se antaa toimijoille aikaa reagoida, eikä ole kivaa, jos kinkkujen ja suklaiden kanssa tulee kiire, Lankinen toteaa.

Myös käyttötavaroissa aikainen varautuminen on tärkeää. Esimerkiksi joulun kynttilät Issakainen kertoo ostaneensa kesällä. Isänpäivä tuo kauppoihin kosmetiikan lahjapakkaukset, yö- ja oloasut sekä tohvelit, itsenäisyyspäivä joulukukat ja -leivonnan.

– Tänä vuonna on kiinnostavaa nähdä, miten veronpalautuksien muuttunut maksuaikataulu näkyy kaupassa. Sitä ei oikein voi ennakoida. Veikkaan, että selkeä veronpalautushype jää tänä vuonna pois, Issakainen sanoo.

6 kuukautta jouluun

Mauri Suurosen (vas.), Arja Yksjärven ja Joonas Kemiläisen työpaikalla syntyy nyt suklaata kuin liukuhihnalta. Kuva: Mikko Vähäniitty

Makeistehdas Pandalla Jyväskylän Vaajakoskella joulu alkoi pienessä mittakaavassa jo kesäkuussa. Täysi tohina käynnistyi heinäkuun lopussa kesälomien jälkeen.

Konvehteja ja muita jouluisia suklaatuotteita pukkaa maailmalle kolmessa vuorossa viitenä päivänä viikossa joulukuun loppupuolelle saakka.

– Meillä on normaalisti sata työntekijää, mutta kesäkuun lopusta viikolle 51 työntekijöiden määrä liki tuplaantuu, Orklan suunnittelu- ja logistiikkapäällikkö Mauri Suuronen kertoo.

Rekkaralli tehtaalta kohti kuluttajia kiihtyy loka-marraskuun vaihteessa. Joulusuklaata toimitetaan kauppoihin aina joulunalusviikolle saakka.
 

Konvehtirasioissa Panda on Suomessa selvä markkinajohtaja. Fazer puolestaan johtaa kääresuklaissa.

Pandan joulutuotteiden kuningas on ollut jo vuosikymmeniä 300 gramman rasia Juhlapöydän konvehteja. Niitä myydään joulun alla yksittäisinä rasioina sekä kolmen ja viiden rasian paketeissa. Halvimmillaan kolmen rasian satsi maksaa kaupassa alle kymmenen euroa.

Suomalaiskodeissa tyhjenee vuosittain neljä miljoonaa klassikkorasiaa. Se tarkoittaa yhteensä 128 miljoonaa rondoa, zabaglionea, ananasta ja muuta tuttua konvehtia. Jokainen suomalainen siis syö karkeasti laskettuna vähintään 23 Juhlapöydän konvehtia vuodessa.
 

Pandan hittituote on jo yli 60-vuotias, eikä siihen ole tehty vuosien varrella kuin pieniä muutoksia. Muutoskokeilujen jälkeen on useimmiten palattu takaisin perinteiseen.

– Juhlapöydän konvehtirasian sisältöä pidetään liki pyhänä. Jouluna perinteet korostuvat, ja perinteisyys on myös hyvin trendikästä, Orklan tuoteryhmäpäällikkö Niina Kukkonen sanoo.

Suomalaiset tykkäävät suklaassaan perusmauista. Pandalla tehdään kaikki konvehtien täytteet omilla, vanhoilla resepteillä.

Perusmakujen lisäksi suomalaiset haluavat suussa sulavaa suklaata. Siksi kuiva-ainemassa valssataan tuotantolinjalla erityisen hienoksi ennen kuin se sekoitetaan kaakaovoihin kahdeksan tonnin sammioissa.

– Esimerkiksi joissain Baltian maissa suklaa on selvästi rakeisempaa kuin Suomessa. Ruotsissa ja Norjassa suklaasta tehdään makeampaa kuin meillä, Suuronen toteaa.

4 kuukautta jouluun

Johanna Kuva: Mikko Vähäniitty

Leivonmäkeläinen Johanna Loipponen huomasi hyräilevänsä joululauluja ensimmäistä kertaa tänä vuonna jo elokuussa. Iloinen odotuksen tunnelma täydentyi joulumukista nautitulla kahvilla ja pipareilla.

– Joulu on vuodenaika, täysverinen jouluihminen sanoo.

Loipposten tupaan ripustettiin punaiset jouluverhot syyskuun puolenvälin tienoilla. Jouluiset valot ovat ikkunassa koko vuoden.

Kun Halloween on juhlittu, joulu tulee tupaan koko arsenaalilla. Marraskuun loppuun mennessä jouluilme on lähes valmis – puuttuu enää 2,5-metrinen aito kuusi.

– Minulla on iso kaappi täynnä joulukoristeita. Yksi hylly on varattu muille juhlille, kuten Halloweenille ja pääsiäiselle. Kaikkiin juhliin koristelen kotia, mutta joulu on ehdottomasti tärkein, Loipponen kertoo.
 

Loipposten joulu ulottuu koko kotiin. Yksi huoneista on pyhitetty tontuille, ja jokaisen neljän lapsen huoneeseen on omat koristeensa.

Perhe ripustaa ulos paljon jouluvaloja ja -lyhtyjä, ja muutamana viime vuonna jouluilmeen on saanut myös punainen pompannappi-Fiat.

– Kun kuulen ensimmäiset joululaulut, tunnen piparintuoksun nenässäni. Minua ei haittaisi, vaikka kaupassa soitettaisiin joululauluja jo aikaisin syksyllä, hän toteaa.

Loipposille joulu on perinteinen juhla. Pöytään katetaan tuttuja makuja riisipuurosta ja luumurusinasopasta isoon kinkkuun ja imellettyyn perunalaatikkoon.

– Teen jouluruoat yhdessä äitini kanssa ja olen kova leipomaan. Meillä tehdään aina ainakin kolmet piparit. Lisäksi on ässiä, joulupullaa, torttuja itsetehdystä taikinasta, suklaa-pähkinäfudgea, luumarahkaa ja aina myös jokin uusi kokeilu. Tietenkin myös suklaata pitää olla määrätön määrä.

Joulurauhan julistus ei jää Loipposilta koskaan väliin, ja joulupukkikin käy – ainakin oven takana.

– Olen uskonut koko ikäni joulupukkiin. Se on joulun taikaa.

2 kuukautta jouluun

Maria Kokko Kuva: Mikko Vähäniitty

Amarylliksen sipulit istutettiin turpeeseen Kokon puutarhalla Äänekoskella tällä viikolla. Tiistaina saapuvat puolivalmiit joulutähdet Ansari-yhtymän puutarhoilta Luumäeltä.

– Joulutähdet ovat tarkkoja siitä, että ne saavat maksimissaan kymmenen tuntia valoa päivässä. Meillä ei ole pimennystä puutarhalla, mutta lokakuun puolivälissä luonnonvalon määrä on vähentynyt riittävästi, yrittäjä Maria Kokko sanoo.

Jos valoa on liikaa, joulutähdet kasvavat, mutta niiden päällimmäiset lehdet eivät vaihda väriä punaiseksi tai valkoiseksi, eikä kukan keskelle synny pieniä kukkahelmiä.

Hyasintit tulevat itsenäisyyspäivän tienoilla Partaharjun puutarhoilta Savosta, jossa on sopivat tilat hyasintin hyötämiselle. Hyötäminen tarkoittaa sitä, että kasveja kasvatetaan ensin kylmässä, josta ne nostetaan sopivaan aikaan lämpöiseen kukkimista varten.

Itsenäisyyspäivä on muutenkin käännekohta puutarhan joulunaluselämässä.

– Siihen saakka teemme normaalia 8–9 tunnin päivää, mutta sen jälkeen päivät alkavat aamuviideltä tai -kuudelta ja jatkuvat iltakuuteen tai -seitsemään.
 

Kokoilta lähtee tänä jouluna yhteensä parikymmentä tuhatta joulukukkaa Keski-Suomen marketteihin ja omaan pop up -myymälään Äänekosken keskustaan. Joulukukat täyttävät kaksi kasvihuonetta, kun kesäkukkien aikaan käytössä ovat kaikki seitsemän isoa hallia.

Joulun aikaan puutarhalla työskentelee yrittäjäpariskunnan lisäksi kuusi ulkopuolista. Kukkien kastelu ja lannoitus vie aikaa, mutta isoin urakka on asetelmien tekemisessä. Niitä varten Maria Kokko käy apujoukkoineen keräämässä jo hyvissä ajoin sammalta, käpyjä ja oksankäkkäröitä omasta metsästä.

Aikaa vie myös koristeiden esivalmistelu, kuten nauharusettien tekeminen ja käpyjen rautalangoittaminen.

– Teemme jouluksi yli 7 000 asetelmaa. Niistä on mallikuvat seinällä, jotta sävelet ovat mahdollisimman selvät. Yksi istuttaa, yksi laittaa sammalet ja kolmas koristelee. Jos niiden pitää olla kaupoissa keskiviikkona, teemme ne valmiiksi maanantaina. Se antaa vähän pelivaraa, Kokko sanoo.

Puutarhan joulukiire loppuu 70 päivän päästä.

Ira Blomberg-Kantsila
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi