Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Estonian katastrofi merellä jäi lahtelaisen Juha Rostedtin mieleen pysyvästi - "Ei voinut nähdä, nousiko sieltä tyhjä liivi vai liivi ruumiin kanssa"

Rostedt näki paikan päällä, kun uponneesta autolautasta päässeet matkustajat taistelivat elämästään.

Autolautta Estonia liikennöi aiemmin muun muassa Silja Linen laivastossa nimellä Silja Star. Kuvassa Silja Star saapuu Maarianhaminaan heinäkuussa 1990. Kuva: Petri Koivisto

On tulossa pikkuisen huono keli.

Sellainen ajatus nousi lahtelaisen Juha Rostedtin mieleen, kun hän Helsingissä ajoi autonsa Silja Europan uumeniin tiistaina syyskuun 27. päivänä 1994. Hän oli työmatkalla ja menossa Kööpenhaminaan.

Mahdollinen myrsky ei Rostedtia vielä huolestuttanut. Hän oli liikkunut laivoilla paljon ja vietti normaaliin tapaan iltaansa ruokaravintolassa ja baarissa. Aivan samalla tavoin tekivät monet muutkin, jotka matkustivat Tallinnasta kello 19.15 lähteneessä autolautta Estoniassa.

Tosin erääseen asiaan Rostedt kiinnitti huomiota jo alkumatkasta. Kun alus oli mennyt Kustaanmiekan salmesta, laivan kapteeni Esa Mäkelä varoitti matkustajia kovasta tuulesta. Alus keinuisi Mäkelän mukaan matkan aikana voimakkaasti.

– Ajattelin, että en ollut tuollaista kuullut laivalla koskaan ennen, Rostedt muistelee.

Mitä pitemmälle ilta ehti, sitä kovemmaksi myrsky yltyi. Rostedt muistaa, että puolenyön jälkeen baarissa tai ravintolassa ei enää kyennyt ankaran merenkäynnin vuoksi liikkumaan turvallisesti.

– Ihmisiä lensi seinästä seinään. Se oli vaarallista.

Sinä aikana Estonia oli ennättänyt Viron rannikon suojista jo kauas Itämeren aavalle. Turman tutkintakomissio totesi myöhemmin loppuraportissaan aluksen puskeneen aallokkoon 14–15 solmun keskinopeutta. Lounaistuuli oli yltynyt 18–20 metriin sekunnissa. Kello oli yksi yöllä.

Noin puoli kahdelta tuli Silja Europan kapteenilta toinen hämmentävä kuulutus, kun hän ilmoitti Silja Europan siirtyvän pelastustehtävään. Keulavisiirinsä menettäneellä Estonialla oli siinä vaiheessa jo käynnissä taistelu elämästä ja kuolemasta.

Silja Europa oli Estonian uppoa­mispaikalla kello 2.30. Viking Linen Mariella ehti sinne jo aiemmin, ja useita muita laivoja liittyi lyhyen ajan sisällä pelastustöihin.

– Siinä alkoi selvitä koko kauheus, mitä siellä oli.

Lahden kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja Juha Rostedt (kok.) ajattelee yhä usein Estoniaa. Kuva: Katja Luoma

Meressä oli satoja pelastusliivejä, tyhjiä pelastusveneitä sekä väärin päin kääntyneitä pelastuslauttoja, joiden päällä oli ihmisiä. Helikoptereista laskeutuneet pintapelastajat hävisivät aina välillä näkyvistä valtavien aaltojen alle.

Onnettomuuksia sattuu. Ei sille voi mitään. Uppoamispaikalla ollut Juha Rostedt

Pimeys teki Rostedtin mukaan tarkat havainnot mahdottomiksi, vaikka laivojen valonheittimet pyyhkivätkin meren pintaa.

– Kun merestä nostettiin pelastusliivejä ylös, ei voinut nähdä, nousiko sieltä tyhjä liivi vai liivi ruumiin kanssa.

Tilanne sai osan Europan matkustajista ja henkilökunnasta kauhun valtaan. Rostedt muistaa, miten hänen vieressään ollut aluksen intendentti alkoi itkeä.

– Suurin osa uponneen laivan henkilökunnasta oli ollut hänen ystäviään.

Varhaisaamun tunteina matkustajat kuulivat uutisista varmistuksen, että uponnut alus oli Estline-varustamon Estonia.

Sankaritekojakin tapahtui. Viking Linen Isabellan vapaaehtoiset pelastajat onnistuivat siirtämään useita ihmisiä Estonian pelastuslautalta omalle lautalleen. Lautta yritettiin sitten nostaa Isabellan kannelle.

Nostoyritys sai ikävän käänteen, kun pelastuslautta repesi kesken kaiken ja ihmiset putosivat mereen.

– Laivalta hyppäsi henkilökunnan kundeja pelastuspuvuissaan sinne mereen. Ihan itsemurhateko heiltä, kun 10–11 metriset aallot hakkasivat laivan kylkeen. Mutta he saivat pelastetuksi ne ihmiset ylös sieltä.

Myöhemmin julkaistun tutkintaraportin mukaan viimeiset henkilöt pelastettiin vedestä syyskuun 28. päivän aamuna noin klo 9.00. Laivat poistuivat paikalta sen jälkeen, kun niitä ei enää tarvittu. Silja Europalla matkustajat saivat syödä ilmaiseksi.

Rostedt saapui Tukholmaan ja ajoi eteläisen Ruotsin läpi Tanskaan. Sitä ennen hän oli soittanut kotiin ja ilmoittanut olevansa kunnossa.

– En muista seuraavasta vuorokaudesta siellä Tanskassa mitään. Olin aivan järkyttynyt.

Järkytys kesti miltei vuoden, ja sen jälkeenkin Estonian kohtalo on usein ollut Rostedtin mielessä.

– Se kuva, mitä ikkunasta näkyi, piirtyy koko ajan mieleen. Laivat olivat ringissä, aallot olivat hillittömän kokoiset ja pelastusliivejä täynnä, ruumita nostettiin vedestä...

Lahden kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtajana nykyisin toimiva Juha Rostedt (kok) ei kuitenkaan saanut kammoa laivamatkailua kohtaan.

– Se oli todella iso onnettomuus, joka ei varsinaisesti johtunut myrskystä. Onnettomuuksia sattuu. Ei sille voi mitään. On epätodennäköistä, että vastaavaa enää tapahtuisi.

Juttua täydennetty 30.9. kello 09.58.

Petri Koivisto
petri.koivisto@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi