Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Estonian kohtalonyö ei unohdu – onnettomuudesta pelastunut: "Aallon harjalla näin kuun kajossa aluksen siluetin. Se oli keula pystyssä"

Estonia palaa Per-Erik "Petter" Ehrnstenin mieleen aina vuosipäivän alla. Estonialta pelastui 137 ihmistä, Ehrnsten oli yksi heistä. Kuva: Johanna Erjonsalo

Kello on yksi yöllä. Helsinkiläinen Per-Erik "Petter" Ehrnsten herää työmatkallaan autolautta Estonian hytissä outoon hakkaavaan ääneen, joka vaikuttaa kuuluvan laivan rungosta. Estonia on lähtenyt Tallinnan satamasta kohti Tukholmaa lähes kuusi tuntia aikaisemmin ja on nyt avomerellä.

Estonia oli matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Kuva: Mikko Pitkänen

Ennen kuin Ehrnsten saa kunnolla housunsa jalkaan, laiva kallistuu niin, että tavarat hytissä rojahtavat ovea vasten. Ehrnsten lähtee heti pelastusasemalle, joka on yhtä kerrosta ylempänä. Ehrnstenillä on tapana selvittää aina pelastusreitit hotelleissa ja laivoilla, ja Estonia on hänelle tuttu lukuisilta aiemmilta matkoiltaan.

– Tiesin, että pelastusliivejä säilytetään sohvan tapaisissa. Puin liivit päälleni ja vedin liivejä esiin muita varten kannelle oven viereen. Siinä oli satoja liivejä, Ehrnsten kertoo.

Ehrnsten kiipeää pelastusveneeseen ja yrittää irrottaa sen kiinnityksiä. Laiva on kallistunut jo niin paljon, ettei pelastusvene irtoa. Hän ei usko laivan uppoavan.

Hätäviesti tulee liian myöhään

– Mayday mayday Estonia please.

Myrskyiseltä Itämereltä kantautuu hieman ennen puoli kahta yöllä epätoivoinen hätäviesti. Hätäviesti kuullaan, mutta auttajat ovat liian kaukana, viesti tulee liian myöhään ja tilanne etenee nopeasti.

Estonian keulavisiiri on irronnut ja repinyt mennessään autorampin. Autokansi on kuin valtava kita, joka hörppii merivettä aluksen sisään. Komentosillalla ei ilmeisesti tiedetä, että aluksen keula on täysin auki.

Pahoin kallistuneessa aluksessa syntyy pakokauhu. Osa matkustajista pyrkii määrätietoisesti kohti ylempiä kansia, toiset lamaantuvat paikoilleen. Pelastautumista vaikeuttavat kapeat käytävät, portaikot, irtoilleet esineet ja tungos. Portaikoista tulee valtavia kuiluja, joiden yli matkustajat yrittävät päästä kallistuneessa laivassa.

Vain noin 300 ihmistä pääsee ulos ylemmille kansille, suurin osa jää loukkuun aluksen sisään.

Estonia uppoaa alle tunnissa

Kun laiva kallistuu vielä lisää, Ehrnsten palaa pelastusveneestä kannelle, pukee ylleen toisetkin pelastusliivit, nappaa käsiinsä vielä kahdet liivit ja nousee aluksen kyljelle.

– Meitä oli siinä monta kymmentä. Kun kaveri lähti vierestä aallon mukaan, tiesin, että olin tehnyt väärän arvion siitä, että laiva jäisi kellumaan, Ehrnsten kertoo.

Ehrnsten konttaa ylemmäs, mutta iso aalto tempaa hänet lopulta myrskyävän meren pimeyteen. Hän pyrkii uimaan aluksesta poispäin, mutta aallokossa on vaikea suunnistaa. Hän ei tunne kipua, vaan keskittyy ainoastaan eloon jäämiseen.

– Aallon harjalla näin kuun kajossa aluksen siluetin. Se oli keula pystyssä, Ehrnsten muistelee.

Sitten Estoniaa ei enää näy. Se uppoaa hieman ennen kello kahta. Kylmässä vedessä Ehrnsten etsii kelluvaa tavaraa pysyäkseen pinnalla. Hän näkee useita ohi ajelehtivia pelastuslauttoja.

Puolisen tuntia veteen joutumisen jälkeen Ehrnsten pääsee köysitikkaita pitkin pelastuslauttaan, jonka katolla on toinen suomalaismies. Miehet menevät sisälle lauttaan ja sulkevat sen oviaukot. Lautta on täynnä kylmää vettä.

He löytävät hätäpakkauksista taskulamput ja pienet astiat, joilla he alkavat äyskäröidä. Lautta kieppuu aallokossa, joten toisella kädellä on pidettävä kiinni lautan reunasta. Uutta vettä tulee sisään tuon tuostakin.

"Miten se voi olla noin uskomattoman paljon kallellaan?"

Juho Ala-Lahti herää aamuyöllä hälytyslaitteen ääneen kotonaan Marttilassa. Hän on Turun vartiolentolaivueen päivystysvuorossa. Meripelastuskeskuksesta kerrotaan hänelle Estonian olevan 25 astetta kallellaan Utön eteläpuolella.

Ala-Lahti pukeutuu ja lähtee ajamaan kotoaan kohti Turun lentoasemaa.

– Ajellessa tajusin, että hetkinen, Estoniahan on matkustaja-alus. Miten se voi olla noin uskomattoman paljon kallellaan? Mitä siellä on oikein tapahtunut, Ala-Lahti sanoo.

Juho Ala-Lahti oli pintapelastajana Estonian onnettomuuspaikalla. Hän oli ensimmäisenä onnettomuuspaikalle saapuneessa helikopterissa. Kuva: Juho Ala-Lahti

Kun Ala-Lahti saapuu kentälle, ryhdytään lähtöä valmistelemaan nopeasti. Kaksi ohjaajaa, kaksi mekaanikkoa ja pintapelastaja Ala-Lahti nousevat helikopteriin ja suuntaavat yöhön.

– Kuulimme aika pian, että Estonia oli hävinnyt laivojen näkyvistä ja tutkalta. Tajusimme, että pahin on tapahtunut.

Turun helikopteri saapuu paikalle ensimmäisenä kello 3.05, kun Estonian uppoamisesta on kulunut runsas tunti. Alkuperäinen suunnitelma oli aloittaa pelastustyöt nostamalla vedenvaraan joutuneita ihmisiä.

– Emme nähneet ketään. Oli aivan mahdotonta pelastaa ketään vedestä, jos ihmisellä ei ollut mitään valolaitetta mukanaan. Keli oli ihan hirveä. Oli pimeää ja satoi ja tuuli. Pelastuslauttoja näkyi väärin päin ja oikein päin. Osa pyöri tuulen mukana.

Osalta pelastuslautoista vilkutetaan valoa helikopterille. Helikopterista vilkutetaan takaisin ja ryhdytään käymään lauttoja läpi järjestelmällisesti. Ensimmäisestä tarkistetusta lautasta löytyvät ensimmäiset uhrit.

– Asiat olivat lautoilla todella huonosti. Niihin oli vaikea päästä ja niissä oli vettä. Vainajat, jotka olivat todennäköisesti kuolleet hypotermiaan, kelluivat keskellä lauttaa. Elossa olevat roikkuivat naruissa lautan reunoilla ja välttelivät katsomasta vainajia. Se oli epätodellista.

Estonian uhreista 95 löydettiin ja tunnistettiin. 757 jäi kadoksiin. Kuva: Kimmo Mäntylä / Lehtikuva

Ala-Lahti päättää heti, että hän ottaa vain elävät mukaansa.

– Harmitti jättää vainajat sinne. Ovathan he arvokkaita omaisille siinä missä elävätkin. Mutta ei siihen ollut aikaa.

Ala-Lahti saa nostettua helikopteriin parikymmentä eloon jäänyttä. Helikoptereihin ja laivoihin pelastetaan kaikkiaan 137 ihmistä.

Pelastunut soittaa Hangosta perheelleen

Aamu sarastaa. Ehrnstenin jalat ovat täysin tunnottomat. Hän puhuu pelastuslautan miehelle jo kuolemasta. Aika ajoin he kurkkivat ulos.

Kello on melkein seitsemän, kun pintapelastaja nostaa toisen suomalaismiehen ja Ehrnstenin helikopteriin. Heidät viedään Hankoon. Siellä Ehrnsten vihdoin saa soittaa kotiin ja kertoa perheelleen olevansa elossa.

Aamuyhdeksän jälkeen eläviä ei enää löydy.

"Meillä oli valmius nostaa alukseemme eläviä ja kuolleita, mutta emme löytäneet kumpiakaan"

Estonian uppoamispaikalle on hälytetty myös kolme merivartioston vartiolaivaa. Petteri Partanen matkaa sinne Helsingin edustalta 48,5-metrisellä alumiinirunkoisella Kiislalla, jossa hän työskentelee ensimmäisenä perämiehenä.

Merenkäynti on kovinta, mihin Partanen on koskaan joutunut, ja matka kestää useita tunteja. Osa Kiislan 12 hengen miehistöstä on rytkytyksen vuoksi huonossa kunnossa.

– Kun oltiin aallon pohjalla, aallon huiput olivat selvästi Kiislan ohjaamon yläpuolella mastojen tasolla, toistakymmentä metriä korkeita, Partanen muistelee.

Länsi-Suomen merivartioston nykyinen apulaiskomentaja Petteri Partanen tuli vuonna 1994 Estonian uppoamispaikalle vartiolaiva Kiislalla, jossa hän työskenteli ensimmäisenä perämiehenä. Kuva: Länsi-Suomen merivartiosto

Kiisla saapuu Estonian onnettomuuspaikalle Partasen muistikuvan mukaan aamupäivällä. Hän näkee kovassa aallokossa ajelehtimassa hylkytavaraa, muun muassa tyynyjä.

– Meillä oli valmius nostaa alukseemme eläviä ja kuolleita, mutta emme löytäneet kumpiakaan. Tarkastimme kelluvia pelastusliivejä ja pelastuslauttoja, ettei niissä ollut ketään, ja yritimme saada roinaa ylös merestä, Partanen kertoo.

Kiisla pysyy Estonian pintaetsinnöissä pari päivää eikä kukaan miehistöstä pysty juuri nukkumaan. Alukseen nostetaan muun muassa seitsemän pelastuslauttaa ja 150 pelastusliiviä. Liivejä ei todennäköisesti kukaan ollut yrittänytkään pukea päällensä.

Estonian 852 kuolonuhrista löydetään 95.

Estoniaa muistetaan Tallinnassa

Vain harva suomalainen Estonian kokenut on halunnut puhua kokemuksistaan julkisuudessa.

– Ymmärrän sen, että Estonian tapahtumat kiinnostavat. Ymmärrän myös sen, että on paljon ihmisiä, jotka eivät halua puhua asiasta julkisuudessa, Juho Ala-Lahti sanoo.

Ala-Lahti kokee, että häntä puhuminen on auttanut käsittelemään asiaa. Estonia muistuu mieleen aina vuosipäivän lähestyessä, mutta ei ole jäänyt vaivaamaan.

– Ei minulle tullut mitään painajaisia tai sellaista. Sairaala- ja ambulanssitaustan takia olin nähnyt kuolemaa myös ennen Estoniaa.

Estonian hylky makaa noin 80 metrin syvyydessä Itämeren pohjassa. Kuva: Pool / Lehtikuva

Estonian kohtalonyö ei enää usein tule Petter Ehrnstenin ajatuksiin.

– En nähnyt sinä yönä kuolevia ihmisiä. Kuitenkin tiesin jo siinä vaiheessa, kun laiva kallistui ja kannella ulkona oli niin vähän väkeä, että se oli iso menetys. Kun laiva meni kyljelleen, sieltä ei ollut mitään mahdollisuutta tulla ulos.

Vuosipäivän lähestyessä Estonia palaa sen kokeneiden mieliin joka vuosi.

Tallinnassa on muistomerkki Estonian uhreille. Sinne kokoonnutaan muistotilaisuuteen myös onnettomuuden 25-vuotispäivänä. Kuva: Raigo Pajula / Lehtikuva

Tänään turman 25. vuosipäivänä Ehrnsten perheineen osallistuu Ala-Lahden ja muutaman muun suomalaisen kanssa Estonian muistotilaisuuteen Tallinnassa, kuten useana syksynä aikaisemminkin.

– Virolaiset arvostavat sitä, ja se on tuntunut minustakin hyvältä, Ehrnsten sanoo.

Estonia

Näin tapahtumat etenivät 28.9.1994

00.00 Tuulen nopeus kasvaa matkan edetessä. Aluksen keinunta voimistuu, osa matkustajista tulee merisairaaksi myrskyssä.

00.55 Vahtimatruusi kuulee metallisen pamauksen samaan aikaan, kun Estonia osuu isoon aaltoon.

01.05 Matkustajat ja miehistön jäsenet kuulevat lisää epätavallisia ääniä.

01.15 Keulavisiiri irtoaa ja rikkoo mennessään rampin. Autokannelle pääsee virtaamaan runsaasti vettä ja alus kallistuu voimakkaasti oikealle. Matkustajiin iskee pakokauhu ja he alkavat ryntäillä ylös portaita kohti ylempiä kansia. Monet jäävät loukkuun hytteihinsä ilman minkäänlaista mahdollisuutta päästä ulos ajoissa.

01.20 Heikko naisääni kuuluttaa aluksella viroksi "Häire, häire, laeval on häire" eli suomeksi "Hälytys, hälytys, laivalla on hälytys". Hetkeä myöhemmin myös miehistölle annetaan hälytys. Pian tämän jälkeen annetaan yleinen pelastusvenehälytys.

01.22 Estonia antaa ensimmäisen hätäkutsun: "Mayday mayday Estonia please".

01.23 Estonia antaa toisen hätäkutsun. Suunnilleen saman aikaan aluksen moottorit sammuvat. Estonia ajelehtii poikittain vasten aaltoja ja kallistuu lisää oikealle. 01.30 Vettä tulee suurella nopeudella sisään alukseen. Aluksen oikea kylki painuu kokonaan veden alle. "Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä", Estonia viestittää viimeisinä sanoinaan radiossa.

01.35 Karttahuoneen kellot pysähtyvät. Komentosilta on veden vallassa.

01.50 Estonia uppoaa perä edellä ja katoaa tutkasta.

02.12 Ensimmäinen alus, autolautta Mariella saapuu onnettomuuspaikalle.

03.05 Ensimmäinen helikopteri saapuu paikalle.

Estonian 989 matkustajasta ja miehistön jäsenestä vain 137 pelastui. Onnettomuudessa kuoli 852 henkilöä, joista suurin osa ruotsalaisia ja virolaisia. Suomalaisia aluksella oli 13, heistä kolme selviytyi.

Lähde: Tutkintakomission loppuraportti 1997
Maarit Vaaherkumpu
Iida Tiihonen / Uutissuomalainen
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi