Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Kun arjen juridiset kiemurat yllättävät tavallisen kansalaisen, maksuton asianajajapäivystys auttaa – Lahdessa vastaanotto on auki kaksi kertaa kuukaudessa

Lahden kaupunginkirjastossa järjestetään kahdesti kuukaudessa kaksi tuntia kestävä vastaanotto, jonka aikana ihmiset saavat maksutonta neuvoa tarvitsemiinsa lakiasioihin. Ihmiset haluavat pääasiassa tietää arjen perusasioista, kuten riita- ja perintöasioista.

Asianajaja Jorma Patronen auttoi ihmisiä oikeusasioiden kanssa Lahdessa. Kuva: Samuli Ikäheimo

Aurinko siilautuu kauniisti Lahden kaupunginkirjaston toisen kerroksen Päijät-Häme-huoneeseen. Tila on tehty mukavaksi, pehmeillä tuoleilla odottaa jo kymmenkunta ihmistä.

Alkamassa on asianajajan maksuton päivystys, kahden tunnin työrupeama, jossa tavalliset ihmiset saavat ilmaiseksi matalan kynnyksen oikeudellista neuvontaa.

Vaikka määräaikaan on vielä runsaat kymmenen minuuttia, on asianajaja Jorma Patronen jo asettunut takahuoneeseen pöydän taakse, kasvot kohti ovea.

Tämä huone ei ole mukava. Kalusteet ovat tavallisia kirjastokalusteita, valo tulee loisteputkista. Patrosella on edessään säntillisesti aseteltuja muistiinpanovälineitä, ja hän näyttää odottavan täsmällistä kellonlyömää.
 

Noin 25 vuotta lakialalla toiminut Patronen suhtautuu tulossa olevaan tauottomaan neuvontaistuntoon rauhallisesti.

– Ei tähän hirveästi tarvitse valmistautua. Ihan perusasioista ihmiset yleensä haluavat tietää.

Sitten kello tulee tasan viisi. Patronen jakaa vuoroaan odottaneille ihmisille vuoronumerot paperilapuilla. Se käy helposti, sillä jokainen Päijät-Häme-huoneessa istunut odottaja on pannut merkille, kuka tuli kenenkin jälkeen ja kuka oli huoneessa ketäkin ennen. Näin syntyneestä järjestyksestä ei valiteta, ja tilanteen jännitystä puretaan huumoriin.

– Mä voin ottaa nelosen, se on kouluajoilta tuttu numero, yksi jonottajista murjaisee.
 

Patronen ottaa vastaan ensimmäisen vuoroaan odottaneen. Seuraava ei todennäköisesti joudu odottamaan vuoroaan kauan – asianajajan huoneessa viivytään vain noin kymmenen minuuttia.

Odotushuoneessa istuva Pentti Attila on tullut selvittämään aluillaan olevaa perintöasiaa. Asiantunteva pesänjakaja pitäisi löytää, mutta se ei ole helppoa.

– Puhelimessa homma on yhtä pallottelua. Soittaa saa sata kertaa, mutta lopulta mitään ei saa selville, Attila manaa.

Hänen mielestään kasvokkain on helpompi jutella, ja päivystykseen on helpompaa – ja halvempaa – kävellä sisään kuin asianajotoimistoon. Attila kiittelee hyvää tuuriaan: hän ei aiemmin tiennyt palvelusta, ja nyt apu löytyi sattumalta juuri oikeaan aikaan.

– Ensimmäistä kertaa nähtiin ilmoitus tällaisesta lehdessä. On erittäin hyvä, että tällaista palvelua on, Attila sanoo.
 

Suomen Asianajajaliiton suojissa tapahtuvaa maksutonta päivystystä on tarjottu 1990-luvulta alkaen.

Kuva: Samuli Ikäheimo

Toiminnan tarkoitus on yksinkertainen. Paikalliset asianajajat järjestävät päivystyksen, jossa kansalaiset saavat käydä ilmaiseksi kertomassa omista oikeudellisista huolistaan. Asianajaja antaa asiasta arvionsa ja neuvoo tarvittaessa eteenpäin.

Tapaamisessa on tarkoitus arvioida, mikä olisi järkevä ensimmäinen askel käsillä olevan asian hoitamisessa. Esimerkiksi asiakirjoja ei lyhyissä tapaamisissa laadita.

Asianajajaliiton keräämien tietojen mukaan noin puolet käynneistä liittyvät perhe-, perintö- ja testamenttiasioihin. Yleisempien syiden listalla ovat myös velkaantumiseen, työsuhteisiin ja kauppoihin liittyvät asiat. Riita-asioita päivystykseen tuodaan perin harvoin.

Lähes 70 prosenttia päivystyksessä kävijöistä on naisia. Asiakkaiden ikäjakauma on laaja, aina opiskelijoista vanhuksiin, mutta runsas kolmasosa kävijöistä on yli 65-vuotiaita.
 

Päivystyksiä järjestetään vaihtelevasti eri paikkakunnilla riippuen esimerkiksi siitä, kuinka paljon alueella on vapaaehtoistyöhön ehtiviä asianajajia. Maakuntakaupungeissa päivystyksiä on yleensä voitu järjestää kerran tai kaksi kuukaudessa. Useimmiten kesäkuukausina pidetään taukoa.

Helsingin resurssit ovat omaa luokkaansa. Siellä päivystyksiä on voitu järjestää jopa kerran viikossa useamman asianajajan voimin.

Kysyntää päivystyksillä ja neuvonnalla ainakin on: asianajajaliiton vuotta 2016 koskevan tilaston mukaan päivystyksessä kävi koko maassa 1 600 ihmistä vuodessa. Käyntien määrä on ollut jatkuvasti nousussa.
 

Jotakin ihmisiä yhdistävää asianajajan luona käymisessä taitaa olla, sillä Päijät-Häme-huoneessa toisilleen ventovieraat ihmiset alkavat varsin pian jutella vapautuneesti. Yhdellä on tonttiriita, toinen käy puhumassa hoidettavana olevan omaisensa asiasta.

Yhdessä pöydässä puhutaan jalkavammoista. Keskustelun aloittaja erehtyi ensin keskustelukumppaninsa henkilöydestä, mutta yhtä kaikki, molemmilla on huono polvi.

Toisessa pöydässä istuva rouva osaa neuvoa muita siitä, mitä asianajajan huoneessa on odotettavissa. Hän on käynyt päivystyksessä jo aiemmin, ja nyt ajankohtaiseksi on tullut eräs riita-asia.

– Kävin täällä päivystyksessä pari viikkoa sitten, mutta silloin täällä ollut asianajaja kehotti tulemaan nyt, kun tämä lakimies on erikoistunut rakennusalaan, rouva kertoo.

Lue myös: Satu Mäkelä perusti Lahteen velkaneuvontapuhelimen – "Moni on asioidensa kanssa yksin"
 

Vanhempi rouva havahtuu tähän tietoon:

– Onko se Patronen? Hän on hyvä, mutta minulla ei ole enää tarvista jutella hänen kanssaan, hän sanoo arvoituksellisesti ja lähtee pois.

Pois lähtiessään rouva antaa jonotusnumeronsa toiselle odottajalle. Siitä seuraa hämmennys, kun pois lähteneeltä numerolapun saanut odottaja menee huoneeseen ennen toista, pidempään odottanutta asiakasta.

Tilannetta selvitetään useamman ihmisen nopeassa sananvaihdossa.

– Eikö tähän nyt jotain parempaa systeemiä saada, yksi odottajista jupisee.
 

Kovin usein samat ihmiset eivät päivystyksessä käy. Noin 40 prosenttia kävijöistä saa heti avun ongelmaansa, saman verran kävijöitä jatkaa asiansa setvimistä jonkin asianajajatoimiston kanssa, ja lopuille neuvotaan sopiva asiantuntija tai viranomainen.

Päivystyksessä olevat asianajajat eivät saa suositella itseään tai toimistojaan asiakkaille. Jotkut päivystyksen asiakkaat kuitenkin haluavat siltä istumalta palkata asianajajan, joka on jo kuunnellut heidän asiansa.

Näin haluaa tehdä myös rakennusalan ongelman kanssa päivystykseen tullut rouva.

– Otetaan nopea vilkaisu asiaan ja kanteen nostamiseen. Jos olemme samaa mieltä asiasta, niin palkkaan mielelläni hänet, rouva sanoo Patrosesta.

Pentti Attila tulee asianajajan huoneesta naama leveässä hymyssä.

– Meni oikein hyvin, miellyttävä kontakti. Pyysimme hänet hoitamaan asiaa, Attila huikkaa lähtiessään.
 

Tavalliselle ihmiselle arjen juridiset kiemurat voivat tulla eteen yllättäen ja tilanteessa, jossa mielen päällä on muutakin kuin pykäliin perehtyminen.

– En tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä. Apu on kallista, mutta en osaa edes aloittaa näitä käytännöllisiä asioita, avioeroon liittyvään omaisuuden osituksesta kysymään tullut rouva sanoo.

Yhdellä on tulossa riita asunto-osakeyhtiön parvekelasitusten purkamisesta, toinen haluaa tietää, onko ymmärtänyt oikein verkosta löytämänsä tonttikauppaan liittyvän lain, mutta kaikkia päivystykseen pääsyä odottavia tuntuu yhdistävän neuvottomuus ja pelko hinnoista.

Kuva: Nina Huisman

Päijät-Häme-huoneessa odottelevat uumoilevat melkein yhteen ääneen, että asiat ovat tavalliselle ihmiselle vaikeita ja apu varmasti kallista. Monet ovat jo käyneet tuloksetta kunnan oikeusaputoimistossa.

Yhteiskunnan tarjoaman oikeusavun saamisen tulorajat ovat kireät, ja pienituloinenkin työssäkäyvä tai eläkeläinen päätyy helposti avun ulkopuolelle.

Juridisen avun hinta on yleisesti tunnustettu ongelma. Se vaikuttaa myös siihen, miten kansalaiset kokevat saavansa oikeutta. Esimerkiksi Lakimiesliiton tutkimuksen mukaan 45 prosenttia suomalaisista pelkää viedä asioitaan oikeuteen kustannusten pelossa.

Juristien keskeiset liitot, Asianajajaliitto ja Lakimiesliitto, ovat molemmat vaatineet oikeusavun tulorajojen nostamista, jotta myös keskituloiset voisivat päästä oikeusavun piiriin. Toiseksi liitoissa on kiinnitetty huomiota siihen, että oikeusturvavakuutusten korvaustaso on jäänyt pahasti jälkeen todellisista kustannuksista.
 

Toinen ongelma on se, että oikeudellista tietoa on kyllä saatavissa, mutta se koetaan monimutkaiseksi ja paljon asiantuntemusta vaativaksi. Sellainen kokemus on monilla Päijät-Häme-huoneessa odottavillakin.

– Täällä voi käydä matalalla kynnyksellä selvittämässä, tarvitsenko apua, ja olenko edes käsittänyt koko asian oikein. On todella tärkeää, että tällainen mahdollisuus on olemassa, tonttiasian kanssa päivystykseen tullut nainen sanoo.

Sille, että asiat ovat monimutkaisia, ei oikein voi mitään – nykyaikainen yhteiskunta vaatii paljon sääntelyä, sanoo oikeustieteen professori, Lakimiesliiton puheenjohtaja Tuula Linna. Jo tavalliseen elämään liittyy asioita, joissa voi tarvita pitkääkin juridista apua.

– Esimerkiksi hometaloriidat ovat raskaita, hankalia ja kalliita asioita, ja perintöasioista löytyy hyvin monimutkaisia asetelmia, hän muotoilee.

Lue myös: Vanheneminen, ero tai läheisen kuolema muuttaa suhdetta rahaan – "Tajusin, että on eri asia, onko ihmisellä rahaa vai onko hänellä varaa"
 

Onko niin, että lakimieskunta olisi käyttänyt yhteiskunnan monimutkaistumista hyväkseen ja nostanut palveluidensa hinnan kansalaisen kannalta kestämättömälle tasolle? Linna ei niele väitettä.

– Jos seuraa vaikka riita-asioiden oikeudenkäyntejä, niin näkee, että ne ovat usein kerta kaikkiaan niin monivaiheisia ja pitkäkestoisia, että niiden käyminen väistämättä maksaa, hän sanoo.

Hintojen karkaamista estävät myös alan sisäinen kilpailu – asianajajilla ei esimerkiksi ole yksinoikeutta esiintyä lakituvassa –  ja alan liittojen valvontaelinten toiminta, Linna luettelee.

Linnalla on myös pidemmälle menevä ehdotus:

– Tarvitseeko aina riidellä täydessä oikeusprosessissa? Olisiko mahdollista, että meillä olisi joku kevyempi menettely pieniin, arkisiin riita-asioihin?
 

Asianajajapäivystyksessä on mahdollista saada apua ainakin alkuhämmennykseen ja ohjeita siihen, miten mennä eteenpäin ja mihin varautua. Sekin on jo monelle arvokasta.

Kun kaksi tuntia on kulunut, on aika mennä tapaamaan viimeisen asiakkaansa tavannutta Jorma Patrosta. Hänen lievästi punoittavat poskensa kielivät siitä, että töitä on saanut tehdä – ja siitä, että takahuoneessa on jo aika tunkkainen ilma.

– Vähän on pää pyörällä, kun oli aika erilaisia asioita. Kyllä tässä ihan täyden päivän on saanut tehdä, hän sanoo.

Patrosenkaan ei olisi ollut pakko käyttää iltaansa ilmaiseen työhön kirjastossa. Miksi hän käytti taas aikaansa istumalla vähähappisessa ja aika ankeassa takahuoneessa ihmisten ongelmia ratkomassa?

– Sen verran täytyy yhteishenkeä olla, että saadaan asiat kuntoon. Ja jää tästä itsellekin hyvä tunne.

Teppo Koskinen
teppo.koskinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi