Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa
Juha
Honkonen
juha.honkonen@uutissuomalainen.fi

Uutisanalyysi: Kehitysaputavoite on huono vitsi – katso puoluekyselyn tulos

Kuva: Timo Filpus

Suomi on pyrkinyt YK:n kehitysaputavoiteeseen kohta 50 vuotta mutta saavuttanut sen vain kerran. Silloinkin vahingossa. Tavoite vaikuttaa vitsiltä: ottaako sitä kukaan tosissaan?

Maali ei häämötä vieläkään, vaikka Suomessa on kehitysapuun myönteisesti suhtautuva hallitus. Se esittää ensi vuoden budjetissaan kehitysyhteistyöhön lisämäärärahaa vajaat 72 miljoonaa euroa. Bruttokansantulo-osuus jää kuitenkin pieneksi.

Uutissuomalainen kysyi puolueilta, koska Suomi pääsee tavoitteeseen, joka on 0,7 prosenttia bruttokansantulosta. Kaikki puolueet vastasivat.

Kukaan ei hamua 0,7:ää nopealla aikataululla. Suurin osa pyörittelee asiaa niin ja näin. Perussuomalaiset vastustavat koko kehitysapua.

Hallituspuolueiden tähtäin on vuodessa 2030, eli noin 60 vuotta tavoitteen asettamisen jälkeen.

– SDP:n julkilausuttu tavoite on ollut, että vaalikaudet ylittävällä sitoutumisella ja pidemmän aikavälin parlamentaarisella sopimuksella 0,7 tavoitteeseen päästäisiin vuoteen 2030 mennessä, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman sanoo.

Kokoomus ihmettelee, miksei 0,7:ä prosenttia tavoitella jo aiemmin.

– Edellytämme hallituspuolueilta johdonmukaisuutta: heidän tavoitteensa oli 0,7 prosenttia ennen vaaleja – eikö se ole heidän tavoitteensa nyt? puolueen kansainvälisten asioiden sihteeri Matilda af Hällström kysyy.

Kokoomus on pukki kaalimaan vartijana, sillä puolue on istunut yhtä kautta lukuun ottamatta 30 vuotta hallituksessa. Sinä aikana on tultu myös alaspäin.

Uusi leikkaus tehtiin viime kaudella

1990-luvun alun laman aikaan bkt romahti niin nopeasti, ettei Suomi ehtinyt leikata kehitysapuaan samaa tahtia. Niinpä vuonna 1991 avun osuus oli 0,75 prosenttia.

Sen jälkeen ruuvia kiristettiin kiireellä. Avun määrä halkaistiin kolmessa vuodessa alle puoleen, ja osuus oli vuonna 1994 vain 0,29 prosenttia.

Laman jälkeen Suomi vaurastui ennätysvauhtia. Uusi apuhuippu saavutettiin kuitenkin vasta 2014, jolloin osuus oli 0,59 prosenttia. Sitten iski Juha Sipilän (kesk.) hallituksen leikkuri, ja osuus tipahti taas kauas tavoitteesta, viime vuoden 0,36:een.

Yleinen perustelu leikkauksille on taloudellisesti huonot ajat. Selitys ontuu, sillä YK:n tavoitehan on prosentuaalinen. Laskukaudella bruttokansantulo pienenee, joten myös maksettava summa supistuu.

Ainoa puolue, joka vähentäisi kehitysavun määrää, on perussuomalaiset.

Mistä 600–700 miljoonaa euroa lisää kehitysapuun on tarkoitus ottaa? Nykyinen turmiollinen linjahan on lisätä kehitysapua joko omaisuutta myymällä tai velkarahalla, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio sanoo Uutissuomalaisen kyselyssä.

– Kehitysapua ei tulisi enää tehdä myöskään velkarahalla. Mikäli Suomi olisi käyttänyt kehitysapuun vähemmän vuosina 1990–2018, olisi Suomen valtion velka nyt puolta pienempi.

Suomen velka oli oikeasti viime vuonna 105 miljardia euroa, kun kehitysyhteistyöhön laitettiin 833 miljoonaa euroa.

Kysymys:

Milloin Suomi saavuttaa kehy-tavoitteensa 0,7 prosenttia bruttokansantulosta? Lyhyet perustelut.

Puolueiden vastaukset

(Vastaaja on puolueensa eduskuntaryhmän puheenjohtaja, ellei toisin mainita)

Antti Lindtman, sdp:

Hallitusohjelmassa on sovittu, että Suomi laatii aikataulutetun tiekartan YK-tavoitteiden saavuttamiseksi, ja tätä työtä käynnistetään parhaillaan. Keskeistä on, että tavoitteeseen sitouduttaisiin mahdollisimman laajapohjaisesti ja hallituskaudet ylittävästi. SDP:n julkilausuttu tavoite on ollut, että vaalikaudet ylittävällä sitoutumisella ja pidemmän aikavälin parlamentaarisella sopimuksella 0,7 tavoitteeseen päästäisiin vuoteen 2030 mennessä. Työtä tavoitteen eteen varmasti riittää, mutta tärkeintä on, että Rinteen hallituksen suunta on selvä: kehitysyhteistyön rahoitusta nostetaan. Tässä työssä on myös tärkeä huomata, että laajemmin kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen vaatii myös yksityisen sektorin aktiivista mukana oloa.

Ville Tavio, perussuomalaiset:

Mistä 600–700 miljoonaa euroa lisää kehitysapuun on tarkoitus ottaa? Nykyinen turmiollinen linjahan on lisätä kehitysapua joko omaisuutta myymällä tai velkarahalla.

En hyväksy Rinteen hallituksen linjaa myydä valtion omaisuutta ja lähettää saatuja varoja pois kehitysapuna.

Kehitysapua ei tulisi enää tehdä myöskään velkarahalla. Mikäli Suomi olisi käyttänyt kehitysapuun vähemmän vuosina 1990–2018, olisi Suomen valtion velka nyt puolta pienempi.

Matilda af Hällström, kansainvälisten asioiden sihteeri, kokoomus:

Suomen julkisen talouden tilan vuoksi määrärahat ovat nyt kaukana muiden Pohjoismaiden tasosta. Kokoomus katsoo, että Suomen pitää keskittyä selkeästi naisten ja tyttöjen aseman ja koulutuksen, yksityisen sektorin vahvistamiseen sekä ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. Byrokratiaa tulisi vähentää ja tulosten mittaamista kehittää, jotta tietoa saadaan päätöksenteon tueksi.

Suomen tulee laatia uskottava useamman vaalikauden polku kohti pitkän aikavälin 0,7 prosentin tavoitetta. Edellytämme hallituspuolueilta johdonmukaisuutta: heidän tavoitteensa oli 0,7% ennen vaaleja – eikö se ole heidän tavoitteensa nyt? Mitkä ovat konkreettiset toimet?

Mikko Savola, ulkoasiainvaliokunnan jäsen, keskusta:

Tämä on hyvin pitkän tähtäimen tavoite. Kehitysyhteistyöhön tulisi laskea mukaan kriisinhallintatyö, missä Suomi on mukana. Turvallisuuden rakentaminen on olennainen osa kestävän kehityksen edistämistä. Kun nämä kaksi asiaa tukevat toisiaan ovat vaikutuksetkin paremmat.

Emma Kari, vihreät:

Nähdäkseni pitäisi lähteä siitä, että Suomi saavuttaa 0,7% tason noin vuonna 2030. Itse pyrin vaikuttamaan siihen, että tämä hallitus systemaattisesti lisää kehitysrahoitusta.

Paavo Arhinmäki, vasemmistoliitto:

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä Suomen tulee korottaa kehitysyhteistyöbudjettiaan vuosittain niin, että saavutamme kohtuullisella aikavälillä sitoumustemme mukaisen 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuuden. Olisi tärkeää saada puolueet sitoutumaan hallituskauden yli ulottuvaan suunnitelmaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä olisi mahdollista toteuttaa noin 2–3 vaalikauden aikana, mutta Vasemmistoliitto on valmis tekemään sen myös nopeammin. Tämä on tärkeää, sillä kehitysyhteistyöllä torjutaan osaltaan köyhyyttä, parannetaan ihmisoikeuksia, edistetään demokratiaa, ehkäistään konflikteja ja hillitään ilmastonmuutosta.

Anders Adlercreutz, ruotsalainen kansanpuolue:

Suomen kehitysyhteistyön määrärahat nostetaan sitoumusten mukaisesti 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Laaditaan selkeä tiekartta sen saavuttamiseksi. Tämä on kirjattu hallitusohjelmaan ja ulkoministeriössä löytyy hyvä valmius konkretisoida tätä suunnitelmaa. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa ja määrätietoisuutta tiekartan laatimiseen, kuinka Suomi saavuttaa 0,7 kahden vaalikauden aikana tai viimeistään ennen vuotta 2030, mikä on myös Agenda 2030:n takaraja.

Päivi Räsänen, kristillisdemokraatit:

0,7 % voidaan saavuttaa lähivuosina, mikäli hallitus sitoutuu kestävään kehitykseen ja järjestöjen tukemiseen. Tämä olisi tärkeää, sillä kansalaisjärjestöt toimivat vaikuttavalla tavalla hauraissa paikoissa ja tavoittavat haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset.

Karoliina Kähönen, Liike Nyt -eduskuntaryhmän pääsihteeri:

Suomi on sitoutunut YK:n tavoitteeseen, että kehitysapu olisi tasolla 0,7 % BKT:sta. Mitään tarkkaa aikaa ei ole mahdollista sanoa. Siihen vaikuttaa taloustilanne. Lisäksi on syytä tarkkaan harkita sitä miten varat jaetaan. On tärkeää, että varat jakautuvat kohteisiin, joissa niistä saa eniten hyötyä. Tällaisia ovat esimerkiksi kansalaisjärjestöjen työ ruohonjuuritasolla, jolla voidaan saada pienillä panostuksilla aikaan suuria vaikutuksia. Yritysten kanssa tehtävä yhteistyö on myös tärkeää, koska yritykset tarvitsevat usein tukea lähtiessään mukaan projekteihin riskialttiissa ympäristöissä. Vaikutukset voivat olla suuret, kuten esimerkkinä Finnfundin tukema tuulivoimapuisto Keniassa, joka tuottaa 15 % maan sähköstä.

Kehitysapua kohtaan on esitetty myös paljon kritiikkiä, mutta on hyvä muistaa, että sillä on saatu myös paljon hienoja tuloksia aikaan, ja kysymys ei olekaan siitä, että pitäisikö se lopettaa vai ei, vaan oikea kysymys on se, että mitä asioita ja miten pitäisi tukea.

Juha Honkonen
juha.honkonen@uutissuomalainen.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi