Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Pilasiko uusi opetussuunnitelma alakoulun? Sunnuntaisuomalainen kävi ottamassa asiasta selvää

Kuudesluokkalaisen Kaarlo Ståhlin luokka opiskeli päivän Kuva: Mikko Vähäniitty

Pling-pling-pling-pling.

Kymmentä yli kahdeksan elokuisena tiistaina Jyväskylän normaalikoulun eli tuttavallisemmin Norssin alakoulussa kello soittaa oppilaita aamun ensimmäiselle tunnille.

Alakerrasta alkaa kuulua heleitä ääniä, vaatteiden kahinaa ja kenkien kopinaa. Sitten äänivalli vyöryy rappusia ylös kohti rakennuksen toista kerrosta. Siellä 2A-luokan opettaja Sari Oksanen odottelee jo oppilaitaan.

Kyse on tavallisesta koululuokasta, vaikka ovenpielessä onkin värikäs teksti: ”Etsivätoimisto El Primo”.

Norssin kaikilla kolmella rinnakkaisella kakkosluokalla on omat etsivätoimistonimet. Ne liittyvät pinnalla olevaan ilmiöpohjaiseen oppimiseen, sillä yhteisesti sovittua salapoliisiteemaa hyödynnetään eri aineiden opetuksessa.

2A-luokan oppilaat Miina Hänninen ja Oliver Pihlman lukivat ääneen opettaja Sari Oksasen pitämällä äidinkielen tunnilla. Kuva: Mikko Vähäniitty

Oksanen on tänään tullut koululle kymmenen minuuttia ennen oppilaitaan, avannut opettajan pöydällä olevan tietokoneen ja leikannut paperisia sanalappuja suomen kielen opetusta varten.

Hän on työskennellyt opettajana 15 vuotta. Norssissa Jyväskylän keskustassa hän on nyt toista vuotta.

Oksanen on nähnyt, miten digilaitteet ovat tulleet osaksi lasten arkielämää ja miten yhteiskunnan vauhtisokeus on lisännyt perheiden kiirettä.

Opettajan ammattia hän pitää edelleen maailman ihanimpana. Siksi viimeaikaiset uutiset esimerkiksi opettajankoulutukseen hakeutuneiden opiskelijoiden määrän romahduksesta ovat saaneet hänet mietteliääksi.

Hänen maailmassaan opettajan työn periaatteet ovat edelleen samat kuin aina ennenkin: opettaa perusasioita riittävän hyvin ja auttaa lapsia löytämään omat juttunsa.

– Kaikkein tärkeintä on turvallinen ja innostava ilmapiiri sekä rauha luokassa, Oksanen sanoo.

Oksasen luokan etuseinällä on jättimäinen kosketusnäyttö, digiajan vastine liitutaululle. Näytön alla sijaitsevat oppilaiden nimetyt vetolaatikot, joissa säilytetään koulutavaroita. Enää ei ole kannellisia pulpetteja, vaan helposti liikuteltavia puisia työpöytiä, jotka on aseteltu siistiin puolikaareen.

Mutta luokassa on myös jotain samaa kuin entisajan koululaisten muistoissa. Seinältä löytyvät esimerkiksi laminoidut numerot ja aakkoset sekä liitutaulu, johon on kirjoitettu luokan säännöt.

Kun puolikas luokka, yksitoista lasta, on asettunut paikoilleen, Oksanen kävelee luokan eteen.

– Noustaas ylös tervehtimään. Hyvää huomenta, hän sanoo.

– Hyvää huomenta, oppilaat vastaavat kuorossa.

Koulumaailmasta on syksyn tullen keskusteltu vilkkaasti. Pari päivää ennen vierailuamme Norssiin uutistoimisto STT julkaisi uutisen, jonka mukaan vanhemmat ovat huolissaan uusimman, vuonna 2016 voimaan tulleen opetussuunnitelman vaikutuksesta lastensa oppimiseen.

Joidenkin vanhempien kokemusten mukaan lapset joutuvat nykyään ottamaan niin paljon vastuuta omasta oppimisestaan, että ovat suorastaan heitteillä. Lisäksi moni on jo pitkään kritisoinut koulujen digitalisaatiota. Jotkut kokevat, että avoimet oppimisympäristöt tekevät oppimisesta rauhatonta.

Aihe on opettajakunnassa selvästi herkkä. Norssin rehtori Markus Leppiniemi ottaa uutisen oma-aloitteisesti puheeksi ja toivoo, että pystymme tarjoamaan todenmukaisempaa ja myönteisempää näkemystä nykykoulusta.

On syytä huomauttaa, että Norssi ei ole keskiverto suomalainen koulu. Se on yksi kymmenestä valtakunnallisesta harjoittelukoulusta, eli täällä käyvät harjoittelemassa liki kaikki Jyväskylän yliopiston opettajaopiskelijat. Alakoulun käytävillä ja luokissa kulkee joka lukuvuosi satoja nykyisiä ja tulevia pedagogeja.

Norssin resurssitkin ovat eri luokkaa kuin velkaisten kuntien kouluilla. Opetuksessa on mahdollista käyttää viimeisintä teknologiaa, ja uusien koulukirjojen saaminen opetukseen on itsestäänselvyys. Lisäksi Norssissa on kaiken aikaa käynnissä paljon tutkimus- ja kehittämishankkeita, jotka tuovat oman värinsä koulupäiviin.

Kurkistus Norssin opetukseen antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, mihin suuntaan yhä useammassa Suomen alakoulussa ollaan menossa. Täällä harjoittelussa käyneet opiskelijat pyrähtävät valmistumisensa jälkeen oppilaiden eteen eri puolille Suomea ja levittävät opetusmetodeja, joita ovat harjoittelukoulussaan nähneet.

2A-luokan päivä alkaa ilmaisutaidolla. Opettaja Oksanen asettuu luokan eteen esittämään puuta ja pyytää sitten oppilailta ehdotuksia, mitä muuta kuvassa voisi olla.

Lapset tulevat vuorotellen Oksasen viereen esittämään esimerkiksi kiveä ja taloa. Kun oppilaat ovat paikoillaan, Oksanen laskee viidestä nollaan, jolloin esineet jähmettyvät paikoilleen.

Kuvaharjoituksen ajatuksena on, että oppilaat oppivat käyttämään kehoaan vääntäytyessään erilaisiin olomuotoihin ja asentoihin. Samalla ryhmän yhteishenki paranee, kun jokaisen panos vaikuttaa kuvan onnistumiseen.

Valokuvaleikki on hyvä esimerkki siitä, miten liike on tullut osaksi opetusta. On vaikea kuvitella, että vaikkapa 30 vuotta sitten kouluaamu olisi alkanut kehollisella draamametodilla.

Musiikin tunti sai liikettä 2A-luokan Eeli Nukariin (vas.), Ruusa Lehtoon, Alvari Pihlajaan, Iita Muiluun, Johannes Hellaan, Kasper Tähteen, Eero Hekkalaan, Tuomas Yalahoon, ja Lila-Sofi Lindgreniin. Kuva: Mikko Vähäniitty

Kuvaharjoituksen jälkeen on vuorossa musiikkia. Oksanen panee soimaan Etsivätoimisto Pamauksen biisin. Pamaus seikkailee luokan käyttämissä äidinkielen ja kirjallisuuden oppimateriaaleissa.

– Lähde hiipimään laulun aikana luokassa niin kuin etsivä, hän ohjeistaa.

Oksanen puhuu lapsille selkeästi, rauhallisesti ja sävykkäästi. Pian kahdeksanvuotiaat konttaavat ympäri luokkaa pulpettien ali.

Kappaleen jälkeen oppilaat lähtevät lukemaan salapoliisiteemaan liittyvää kohtaa kirjasta opettajan jakamissa ryhmissä eri puolille luokkaa ja kerrosta.

Liikunnallisuuden, ilmaisutaidon ja lukemisen yhdistäminen on esimerkki ilmiöpohjaisesta oppimisesta, joka on aiheuttanut paljon polemiikkia nykykouluun liittyvässä keskustelussa.

Ilmiöoppimisen taustalla on ajatus, että maailmassa on paljon asioita, jotka eivät noudattele oppiaineiden rajoja. Siksi niitä voidaan käsitellä laaja-alaisesti eri aineiden tunneilla.

Uusimmassa opetussuunnitelmassa edellytetään kouluilta lukuvuotta kohden vähintään yhtä selkeää teemaa, projektia tai jaksoa, ”jossa yhdistellään eri oppiaineiden sisältöjä ja käsitellään valittua aihetta useiden oppiaineiden näkökulmista”. Oppilaat pääsevät itse vaikuttamaan teemojen sisältöihin suunnitteluvaiheesta lähtien.

Nykyään myös esimerkiksi koulujen luokkatilat suunnitellaan muunneltaviksi niin, että ryhmätöiden ja projektien tekeminen sekä liikkuminen on helpompaa. Norssin koulurakennus on vanha ja hieman sokkeloinen, mutta monen luokan ovi on auki ja oppilaat voivat hyödyntää oppimisessa muitakin tiloja kuin omia työpöytiään.

Ilmiöoppiminen kytkeytyy vahvasti myös digitaalisuuteen, joka on toinen nykykoulua näkyvästi määrittävä tekijä.

Rehtori Markus Leppiniemi toistaa useasti, että ainakaan Norssissa digilaitteet eivät itsessään ole päämäärä, ainoastaan väline kohti parempaa oppimista.

– Digioppimisesta puhutaan niin kuin se muuttaisi koulun perusolemusta. Mutta niin ei tapahdu, eikä niin pidä tapahtua, hän sanoo.

– Teknologia mahdollistaa joidenkin asioiden tekemisen näppärämmin ja tehokkaammin, mutta haluan korostaa, että teknologian täytyy olla rengin asemassa. Ihmisten kohtaaminen ja aito vuorovaikutus on aina tärkeintä.

Oksasen luokan viereisessä kakkosluokassa on meneillään matematiikan tunti. Oppilaiden työpöydät on siirretty reunoille, ja luokan keskellä on punaisilla matoilla ja pehmeillä istuimilla täytetty tila.

Nyt oppilaat kuitenkin istuvat pöytien ääressä ja tekevät parin kanssa laskutehtäviä kirjasta. Työskentely sujuu rauhallisesti, ja myös erityisopettaja on luokassa auttamassa.

Jonkin ajan kuluttua luokanopettaja Susanne Roos kilisyttää kelloa ja kehuu, kuinka hienosti oppilaat ovat saaneet tehtyä laskuja. On aika siirtyä kaksoistunnin toisen aiheen eli liikennekaupungin pariin.

– Mä en haluu leikkii autoilla, eräs tyttö huudahtaa.

Roos ottaa älynäytölle esiin Liikenneturvan ylläpitämän Turvapupu-sivuston, jossa on erilaisia liikenteeseen liittyviä tehtäviä ja oppimateriaaleja. Oppilaat olivat halutessaan voineet käydä tutustumassa sivustoon jo kotona. Nyt Roos ryhtyy käymään oppilaiden kanssa läpi erilaisia liikennemerkkejä, joita löytyy lasten koulumatkan varrelta.

Sitten jatketaan jo aiemmilla tunneilla aloitettujen liikennelevyjen tekemistä. Oppilaat piirtävät levyihinsä liiduilla suojatien ja liikennemerkkejä. Työskentely tapahtuu jälleen pareittain.

2A-luokan Miina Hänninen roikkui etsivätoimistoksi Kuva: Mikko Vähäniitty

Pitkän välitunnin alkajaisiksi 2A:n opettaja Oksanen pukee keltaisen liivin, jossa lukee ”Sari välkkävalvoja”. Hän lähtee kiertelemään koulun aluetta ja selittää samalla, että Norssi on mukana Liikkuva koulu -ohjelmassa.

Oksanen sanoo, että koulupäivän aikainen liikkuminen auttaa tutkimuksien mukaan oppimiseen. Niinpä oppilaita yritetään aktivoida liikkumaan mahdollisimman paljon, ja oppilaat näyttävät noudattavan toivetta: isolla hiekkakentällä käynnistyvät nopeasti jalkapallopelit, puissa kiipeileminen on suosittu huvi, eivätkä lapset muutenkaan malta juuri notkua paikallaan.

– Kaikki liikkuminen on sallittua.

Kännyköitä ei näy. Koulussa on tehty sopimus, että puhelimia ei käytetä koulupäivän aikana lainkaan, ei edes välitunneilla, paitsi opettajan luvalla silloin kun tekeminen liittyy koulutehtäviin.

Viidennen luokan biologian tunnilla on hälinää. Luokanopettaja Heikki Luumi käy läpi koetuloksia. Älytaululla on kuvia erilaisista sienistä, ja oppilaiden tehtävänä on kertoa, mikä lakki sopii mihinkin jalkaan. Oikeat lakit raahataan kosketusnäytöllä oikeaan paikkaan.

Luokka on hetkeä aiemmin palannut koulun salista, jossa pidetyssä kouluvuoden avausjuhlassa on esiintynyt muun muassa klovni Dodo. Välitunti ja ruokailukin lähestyvät, eikä osa lapsista malttaisi millään keskittyä koevastauksiin. Etupenkissä istuva poika nappaa luokan edestä tablettitietokoneen ja käynnistää Pipsa Possu -piirretyn.

Kun karvarouskuille ja muille sienille on löydetty oikeat lakit, on puhuttu eri sienten myrkyllisyydestä ja kokeet on palautettu, Luumi käyttää triangelia luokan hiljentämiseksi. Kotiläksyn kuulemisen jälkeen lapset katoavat välitunnille, ja Luumi ehtii jutella hetken työstään.

1A-luokan oppilaat Reino Tuomi (vas.), Tarmo Tabell, Iiris Kallio ja Valo Klippel nauroivat klovni Dodon esitykselle koulun syyslukukauden avajaisjuhlassa. Kuva: Mikko Vähäniitty

Norssissa on hiljattain otettu käyttöön aiempaa pidemmät 75 minuutin oppitunnit. Vastapainoksi myös niiden jälkeinen välitunti on pidempi. Luumi sanoo, että esimerkiksi kuvaamataidossa ja liikunnassa pidemmästä tunnista on hyötyä, kun taas lukuaineissa pitkä yhtäjaksoinen keskittyminen on osalle oppilaista vaikeaa.

Luumi on itse käynyt ala-asteen 1980-luvulla. Hän näkee yhtenä koulun suurimmista muutoksista juuri sen, että yksin puurtamisesta on siirrytty ryhmätyöskentelyyn.

Jos vielä 20–30 vuotta sitten ryhmätyöt olivat kuin palkinto tai hengähdystauko ”normaalista” opiskelusta, nyt ryhmässä toimiminen on lasten jokapäiväinen perustaito. Se on valmistautumista tulevaisuudessa siintävän työelämään.

Luumi on ehdottomasti halunnut pitää oppikirjat olennaisena osana opetusta. Kirjoihin liittyy kuitenkin nykyään myös digiaineistoja, kuten erilaisia visualisointeja, animaatioita, kuvia ja videoita. Lisäksi Luumi käyttää opetuksessa säännöllisesti sekä perinteistä liitutaulua että digitaalista taulua.

Erilaiset mahdollisuudet järjestää opetusta auttavat myös oppilaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisessa. Muuttuvien opetusmetodien keskellä Luumi korostaa useaan kertaan suomalaisen koulun turvallisuutta, kuten sitä, että oppilas kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään.

– Maailma on monimutkainen, ja uusia asioita tulee paljon. Meidän pitää pystyä opettamaan lapsille perustaitoja turvallisessa ympäristössä.

Kuudennen luokan englannin tunnilla lapset kuuntelevat nauhalta tulevia englanninkielisiä katkelmia ja yrittävät äkätä, mitä ammatteja niissä mainitaan.

Hetken kuluttua Norssin alakoulun kielten opettaja Mari Kalaja viittoo meidät viereiseen luokkaan juttelemaan rauhassa. Siellä hän kertoo, että koulu on nyt eri planeetta kuin hänen aloittaessaan Norssin alakoulun kielten opettajana 23 vuotta sitten. Hän itse opettaa englantia ja ranskaa, ja varsinkin ensin mainitun kielen asema on sementoitunut alakoululaisten keskuudessa. Englannin kieli tulee lapsia vastaan kaikkialla.

– Se on enemmänkin itsestäänselvyys ja kansalaistaito kuin vieras kieli, Kalaja tiivistää.

Myös opetus on muuttunut toiminnallisempaan suuntaan. Kieliopin täydellistä osaamista tärkeämpää on nyt rohkaista lapsia kielen käyttämiseen todellisissa tilanteissa.

Kalaja kertoo, että esimerkiksi kuudennen luokan oppilaiden kanssa saatetaan käsitellä englanniksi vaikkapa kierrätykseen, luonnonsuojeluun tai muihin oppilaiden mielenkiinnon kohteisiin kuuluvia asioita.

– Oppilaat tykkäävät hirveän paljon, kun kielen käyttö sidotaan elävään elämään, eikä opetus ole vain Jack and Jill went up the hill -tyyppisiä loruja ilman yhteyttä reaalimaailmaan.

Erot oppilaiden välillä ovat kasvaneet. Erityistarpeita tunnistetaan nyt aiempaa paremmin, ja niitä pitäisi pystyä ottamaan opetuksessakin yksilöllisemmin huomioon.

– 22 oppilaan ryhmässä osaamisen taso heittelee laidasta laitaan. Opettajan haasteena on eriyttää opetusta, löytää kultainen keskitie ja varmistaa, että kaikki hallitsevat opetusuunnitelman mukaiset asiat.

Arviointia tehdään pitkin lukuvuotta niin, että oppilaalle antavat palautetta opettajan lisäksi myös luokkakaverit. Itsearvioinnillakin on tärkeä merkitys.

– Kokeiden rooli on enemmän diagnosoida, pitääkö asioita kerrata vai voidaanko mennä eteenpäin.

Uuden opetussuunnitelman mukaan oppilaat saavat nyt jo ensimmäisellä luokalla valita A1-kielen eli ensimmäisen vieraan kielen. Jyväskylässä valinta tehtiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa, ja englannin ylivoima oli murskaava: koko kaupungista ei löytynyt riittävästi innostuneita ekaluokkalaisia minkään muun vieraan kielen ryhmän perustamista varten.

Norssissa ylemmillä luokilla espanjan kieli on viime vuosina noussut hieman yllättäväänkin suosioon. Kalaja suosittelee lapsille mahdollisimman monipuolista kielivalikoimaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

– Vanhemmille yritän sanoa, että koulussa saa lapselle ilmaisen kielikoulutuksen myös harvinaisista kielistä. Hyvää opetusta halvalla!

Espanjan opetuksessa hyödynnetään niin perinteistä liitutaulua kuin uutta digitaalista tauluakin. Kuva: Mikko Vähäniitty

Kolmen maissa iltapäivällä koulun käytävät ovat lähes autiot. Rehtori Markus Leppiniemi löytyy vielä huoneestaan.

Leppiniemi puhuu vielä opetussuunnitelmasta ja sen tulkinnasta. Hän sanoo, että Opetushallitus olisi voinut nykyistä paremmin pohjustaa ja avata sitä, mitä opetussuunnitelman milläkin kohdalla tarkemmin tarkoitetaan.

– Nyt se tulkinta jätettiin kouluille.

Se taas on johtanut siihen, että erilaisia tulkintoja on yhtä paljon kuin tulkitsijoitakin, ja siksi mediassa esiintyy kauhukertomuksia jopa lasten heitteillejäämisestä.

Tästä huolimatta Leppiniemi pitää nykyistä opetusuunnitelmaa parhaana koskaan näkemänään. Siinä otetaan hänen mielestään hyvin huomioon laaja-alaisen oppimisen tavoitteet. Tarkoitus on antaa lapsille valmiuksia pysyä mukana muuttuvassa yhteiskunnassa. Sisältöjä tärkeämpää on Leppiniemen mielestä ymmärtää oppimisen prosesseja.

– Ennen viisaus oli muistamista, mutta nykyajan viisaus liittyy siihen, että osaa jäsentää tietoa, erottaa olennaisen ja yhdistellä asioita mielekkäällä tavalla. Faktatiedolla ei ole merkitystä, jos ei ymmärrä, mihin kokonaisuuteen se liittyy.

Laadukasta oppiminen on silloin, kun siinä ajatukset yhdistyvät tunteisiin. Niitä voidaan virittää kokemuksilla – oppilaat voivat esimerkiksi mennä metsään tutkimaan aluskasvillisuutta ja nimeämään ja mittailemaan puita sen sijaan, että katsoisivat puiden kuvia vain kirjasta.

Leppiniemi on ollut lähes koko työuransa Norssissa, ensin luokanopettajana, sitten rehtorina. Hänellä on aina ollut motto ”vähemmän mutta laadukkaammin”.

– Jos ahnehtii asioita, joita ”pitää käydä läpi”, sillä ei ole todellisen oppimisen kanssa mitään tekemistä. Laadukas oppimisprosessi vaatii aikaa, ja kun se toteutuu, voi oppia jotain muutakin.

Päivän päätteeksi on kysyttävä vielä yhdestä konkreettisesta asiasta, josta monella takavuosien lapsella on puistattavia muistoja. Vieläkö jälki-istuntoja ja rehtorin puhutteluja käytetään kouluissa rangaistumetodina?

Ei oikeastaan, Leppiniemi kertoo.

– Mietitään vaikka jälki-istuntoa. Jos ajatellaan, että koulussa on kivaa ja siellä tehdään mukavia asioita, niin miksi rankaisisimme ketään niin, että koulussa pitäisi viettää vielä enemmän aikaa?

Niinpä ainakin alakoulussa jälki-istunnot ovat kadonneet lähes kokonaan, ja tilalle ovat tulleet kasvatuskeskustelut, joissa lapsen tilanteesta käydään vuoropuhelua koulun ja kodin kesken. Joskus toki tarvitaan rehtorin puuttumistakin, mutta ei kovin usein.

Ylipäätään Leppiniemi sanoo, että varsinkin alakoulussa lapset käyttäytyvät todella hyvin, koska koulussa on paljon kavereita ja siellä on kivaa tekemistä.

– Oppilaat tykkäävät hirveästi olla koulussa.

Lue myös: Opettajien vuosityöaikakiistassa uusi käänne – työsuojeluviranomaisella ei toimivaltaa
Janne Arola
janne.p.arola@gmail.com
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista LTV:n tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa 2 vk maksutta

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi