Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Kolumni: Mitä tapahtuu, kun kirjahyllyt katoavat?

Suomalaiset käyttävät vuodessa 71 euroa vuodessa painettuihin kirjoihin ja 620 euroa viinaan, kirjoittaa Anja Snellman.

Kuva: Laura Oja

Harva enää ottaa kuvaa itsestään kirjahylly taustalla, ainakaan ylpeilläkseen lukeneisuudellaan. Kirjahyllyt eivät ole pitkiin aikoihin olleet seksikkäitä, eivät edes boheemit Lundia-klassikot tai porvarillisemmat Boknäsit.

Aikoinaan niitä näki asuntomyyntikuvissa. Ne kielivät asunnon kulttuuriarvoista ja myyjien elämänlaadusta.

Nyttemmin kirjahyllyt ovat lähes tyystin hävinneet suomalaisista kodeista. Mitä katoaa kirjahyllyjen kadotessa?

Me suomalaiset olemme kutsuneet itseämme kirjan kansaksi. Monen suomalaisen sukuhistoriassa ahkeralla lukemisella on ollut yhteys luokkaretkeen, sosiaaliseen nousuun, ikiomiin elämänunelmiin.

Oma isäni – agraarisuvun avioton vesa – istui pikkupoikana Raivolan kylän suuressa pihavaahterassa ja ahmi kirjoja päästäkseen Sortavalan lyseoon. No, sota vei haaveet yliopistourasta, mutta lukemishimo jäi loppuelämäksi.

Kun Kaurasen evakkoperhe muutti mutkien kautta Kallioon Viidennelle Linjalle, kirjasto oli vieressä. Isäni kuollessa hänen salkussaan oli liuta kirjaston kirjoja; hän oli lähdössä palauttamaan ne ja hakemaan viikonlopuksi uusia.

Viime päivinä on käyty keskustelua lukemisen merkityksestä. Syytäkin on. Tutkimukset kun paljastavat karusti, että suomalaiset ovat kyllä vielä lukutaitoisia, mutta eivät enää aktiivisia lukijoita. Joka kolmas suomalainen lukee pari kirjaa vuodessa. Viisi kirjaa lukee vain joka viides. Kymmenen kirjaa vuodessa lukevia on viitisentoista prosenttia kansasta.

Painettuja kirjoja ostetaan noin 71 eurolla vuodessa. Summa on vuosi vuodelta pienentynyt. Vertailun vuoksi: alkoholiin käytetään vuosittain noin 620 euroa.

Kirjastojen käyttö on tasaisesti vähentynyt. Lainausmäärät ovat huvenneet vuosien 2014 ja 2018 välillä miljoonalla lainalla.

Kun ei ole aikaa, kuuluu yleisin vastaus kysymykseen, oletko viime aikoina lukenut kirjoja.

Itse käyn lähikirjastossa neljä, joskus viisikin kertaa viikossa. Heinäkuussa luin 17 kirjaa. Runoja, romaaneja, tietokirjoja, elämäkertoja. Kirjoitan parastaikaa uutta romaania. Minulla on viikossa parikymmentä terapia-asiakasta. Miten tämä lukutahti on mahdollista? Olen vähentänyt Falsebookin käyttöä, en Twittuile lainkaan ja Instassa jaan ja katselen harvakseltaan luontokuvia. Netflixin, HBO:n ja kumppanien sarjamaratoneista yritän pysyä kaukana.

Nykykansalaisen some-addiktiokimpun yhteys kirjojen lukemiseen on yhtä ilmeinen kuin pirinistin suhde säännölliseen ruokailuun.

Kolumnisti on kirjailija ja terapeutti.

Anja Snellman
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi