Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kulttuuri ja viihde

Runoilija Heli Laaksonen palaisi 1950-luvulle, jos voisi viedä mukanaan sähköpostin ja asenneilmaston

Heli Laaksonen asuu Rauman Lapissa. Sieltä maalaisidylli ei ole kadonnut vielä mihinkään. Kuva: Suvi Elo

Sitä maailmaa ei enää ole. Siinä lause, jota runoilija Heli Laaksonen inhoaa.

Useimmiten lauseella viitataan johonkin maaseutuelämän ilmiöön. Murteisiin, talkoisiin, naapuriapuun.

– Maalaisidylli on täällä meillä ihan realismia. Vilkkaissa pienissä maalaisyhteisöissä nämä kaikki asiat ovat aivan yhtä todellisia kuin sushirulla ja verkkokauppalogo, Rauman Lapin maaseutumiljöössä vuodesta 2011 asunut Laaksonen puhisee.

Hänen mielestään kaupungistuminen on osin näköharhaa. Vaikka maaseutu häviää kaupunkiin muuttaneen näköpiiristä, se ei tarkoita, että se katoaisi olemattomiin.

– Sekin kannattaa maaseudun väheksyjän muistaa, että pikseliä on huono syödä, eikä kattopuutarha ainakaan vielä korvaa kauravainiota.

Maaseuturomantiikka on yksi lounaismurteella kirjoittavan Laaksosen suosikkiaiheista. Juuri julkaistussa uudessa runokokoelmassa Aurinko. Porkkana. Vesi. (WSOY) maalaisaiheita on vielä aiempaakin enemmän – kuten teoksen nimestä voi päätellä.

– Elävä maaseutu, jonka helmoissa saan asua, on oikeasti hyväksi ihmiselle. Se ei ole haihattelua, vaan todellista iloa, kun aamuöinen sumu nousee järvestä, pyöräreitti kulkee laitumen ohitse ja punaviinimarjat putoilevat kotiportaille, Laaksonen perustelee.

Yksi maaseudun ihanimmista asioista on hiljaisuus.

–  On suurta onnea, kun tulee isosta kaupungista kotikylille: on joutunut kuulemaan, kun liikennevalot kiljuvat tililililili, käsienkuivaaja pauhaa puuuuuuuh ja katua piikataan ylös prrrrrrrrr. Sitten astuu kotopihassa autosta ulos, täyteen hiljaisuuteen. Vain talon yli lentävä kurki sanoo truuut.

Ei yllätä, ettei nykyaika kaikkine piirteineen miellytä Laaksosta. Muoti-ilmiöiden, kuten konmarittamisen tai verkostoitumisen lempeä piikittely onkin tavallinen aihe Laaksosen runoissa.

– Mää en ossa olla tämän ajan ihmine, myännän heti! Voisin riemumiellä palata 1950-luvulle, vain kaksi asiaa tästä ajasta ottaisin mukaan: Toinen on tämä avartunut asenneilmasto, joka ainakin teoriassa suo ihmiselle enemmän oikeutta olla omanlaisensa, ja toinen on sähköposti.

Erityisesti Laaksosta ärsyttää nykyajan kertakäyttökulttuuri ja somekäyttäytyminen.

– Kaikille avoin netti pitäisi muuttaa luvanvaraiseksi niin kuin ajokortti, ja someen pitäisi asettaa aikarajat. Eik pual tuntti päiväs olis iha riittävä?

Laaksonen on Suomen tunnetuimpia ja myydyimpiä runoilijoita. Nykyaika on kuitenkin runoudelle kova. Viime vuodet ovat Laaksosen mukaan sisältäneet enemmän yrittämistä kuin onnistumista.

– Kun yhdistelee keikkareissuja, kolumneja, uutisrunoja, kouluesiintymisiä, runokiertueita ja kirjojen tekijänpalkkioita, nenä pysyy pinnalla, Laaksonen toteaa.

Hän on ollut päätoiminen kulttuuriyrittäjä vuodesta 2004 lähtien.

Uuden kirjan myynti on jälleen arvoitus. Edellisestä Laaksosen julkaisemasta runoteoksesta on ehtinyt kulua aikaa kahdeksan vuotta. 29

Lokakuussa Laaksonen on lähdössä Aurinkokiarros-nimiselle esityskierrokselle ympäri Suomea.

– Odotan vimmatusti runokiertuetta. Viimeksi neljä vuotta sitten tein isomman kiertueen. Uusi kirja, uudet keikkapulputukset – arkimurheita ei muista, kun pääsee tien päälle.

Runoilijan arki on Laaksosen mukaan kahtalainen.

– Joinakin päivinä on fundeerausta ja kirjoitusta ypöyksin. Toisina päivinä arki on runokeikkojen kiivasta menoa, ajoa ympäri Suomen, lavarekvisiitan pystytystä, kirjatiskin kokoamista, pulputtamista lavalla ja sitten ihmisten kanssa, hotelliöitä ja eksymisiä vieraissa kaupungeissa. Kummatki o rakkai!

Kuva: Suvi Elo

Sunnuntaisuomalaisen uutisrunoilijana Laaksosen tehtäviin kuuluu myös ajankohtaisten asioiden tarkkailu. Vuoden 2017 alussa alkanut tehtävä on saanut Laaksosen tutustumaan kokonaan uusiin asioihin.

– Miten eri metsähakkuutyypit vaikuttavat talouteen, ilmastoon ja eliöihin? Miten kauraa nyhdetään? Mikä on oikea, perimmäinen syy antisemitismille? Miksi lapselle ei kannata missään tapauksessa lukea kirjoja...? Laaksonen luettelee.

Uutisruno ja tavallinen runo ovat teksteinä hieman erilaisia. Tavallisen runon voi toivoa kestävän aikaa ja tulevan lue­tuksi vielä paljon kirjoittamisensa jälkeenkin.

– Jotkut uutisaiheet ovat päiväperhoja ja siten niistä tehdyt runotkin. Kuka vielä muistelee uuden eduskunnan istumajärjestysjahkailua? Toiset uutiset ovat samaan aikaan uusia ja ikiaikaisia, kuten luonnonvarojen käytön eturistiriidat tai liiallisen verkossa luuhaamisen lamaannuttava vaikutus.

Laaksonen jaksaa korostaa oikeaa lukemista somesäätämisen sijaan. Hän on kokenut itsekin, mitä tapahtuu, jos lukeminen jää liian vähälle.

– 2010-luvun alussa oli vähäkirjaisempi jakso, ja huomasin sen itsessäni. Olin levottomampi ja yksiulotteisempi. Kirja antaa rauhaa, avaa uusia maailmoja, uusia ideoita, iloa, ymmärrystä.

Laaksonen lukee paljon kaikenlaista, mutta maaseutukuvauksilla on erityinen paikka sydämessä. Suosikeikseen hän mainitsee muun muassa Heikki Turusen, Aki Ollikaisen ja Tapio Koivukarin.

– Ulla-Leena Lundbergin kuvausta saariston öisellä jäällä potkukelkkailusta ajattelen usein ja nautin näkemästäni mielikuvituksessa. Jää kumisee, taivaan tähdet heijastuvat siihen.

Kuluttajiltakin tarvitaan nyt kulttuuritekoja, Laaksonen korostaa.

– Muuten kirjat katoavat, kirjailijat vaihtavat alaa ja kirjakaupat häipyvät katukuvasta. Kaupunki ilman kirjakauppaa on kuin likinäköinen ilman silmälaseja. Sitten on vain se netti ja netin kakofonia ja somen loputtomat lomakuvapäivitykset.

Erityisen tärkeää Laaksosen mielestä olisi turvata suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin tulevaisuus.

– Totta kai suomen kieli on myös vaarassa, jos kaunista, monipuolista sanailua ei näe tahi kuule enää missään. Sääliks käy meijä rakast suame kaikkines murtteines, mitä sil käy! Kui mul käy? On tämä mahrottoman ihana tyä, sillon ko lukijoi riittä.

Terhi Nevalainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi