Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Kaskimetsästä hiilensitojaksi – metsän tehtävät Suomessa ovat vaihdelleet voimakkaasti

Tukeista saa rahaa ja maisemasta mielenrauhaa. Molempiin tarvitaan ihmisen ohjausta.

Suomalaisen lempimaisemaan kuuluu metsä ja ranta. Ilman jatkuvaa hoitoa maisema kuitenkin pusikoituisi. Kuva: Ronja Koskinen
Kuva: Anssi Hietamaa

Metsä on pitänyt suomalaiset hengissä vuosituhannesta toiseen. Ajankohdasta riippuen tärkein tuote on ollut turkis, terva, kaski tai tukki. Nyt mukana ovat myös matkailu ja virkistys. Uusimpia tehtävä ovat lajien monimuotoisuuden säilyttäminen ja hiilen sidonta.

Elatukseen ovat osallistuneet myös Hämeenlinnan Evon metsät, jotka nyt ovat retkeilijöiden suosiossa.

Alue on harvinaisen yhtenäinen metsäalue Etelä-Suomessa, yhteensä noin 8 000 hehtaaria. Suuri osa siitä on valtion hallussa ja peräti noin puolet retkeilyalueena. Sen ohessa alueella harjoitetaan monenlaista metsätaloutta ja myös opetetaan tulevaisuuden metsäammattilaisia.

Metsää voi katsoa monesta näkökulmasta. Antti Sipilä tekee sitä työkseen Evolla. Kuva: Ronja Koskinen

Hämeen ammattikorkeakoulun (Hamk) koulutuspäällikkö Antti Sipilä tuntee alueen hyvin ja on pystyy esittelemään metsää monessa eri valossa. Historiasta johtuen niitä löytyy täältä harvinaisen paljon.

Evon metsät jäivät valtiolle liikamaiksi 1800-luvun alkupuolella, mutta täysin ihmisen koskematonta metsää ei ole edes aarnialueella.

Kaikki irti metsistä

Metsää kaadettiin säälimättä lankuiksi ja tervanpolttoon. Myös kaskeaminen oli yleistä. Kaskimailla kasvatettiin ruista, ohraa ja naurista.

Lähdemme liikkeelle Evokeskuksesta. Lähiympäristö on ulkoilijan ihannemaastoa: kovapintaista mäntykangasta, leveitä polkuja, avara metsämaisema ja järvinäköala. Nämä elementit kuuluvat virkistysalueeseen, selittää Sipilä.

– Etenkin vesi ja järvi ovat hyvä lisä.

Evolla on helppo tutustua metsään. Kuva: Ronja Koskinen

Virkistysarvo kuitenkin kärsii, ellei maisemaa hoideta. Ensimmäisenä peittyy näkymä järvelle. Rantapajut kasvavat nopeasti seinämäksi, ellei niitä raivata pois joka vuosi, Sipilä paljastaa.

Virkistyksestä nauttii Evolla joka vuosi noin 60 000 kävijää, joista 10 000–15 000 on partiolaisia. Suoranaista rahavirtaa kertyy kuitenkin vähän, koska alueella ei ole edes kesäkioskia.

Alueelle myydään kuitenkin pienriistan metsästyslupia. Hirviä metsästetään Metsähallituksen kutsuvieraitten voimin. Hirvien liikkeistä kertovatkin katkotut männyntaimet. Myös kalastukseen myydään lupia.

Metsähallituksen tutkimuksen mukaan kokonaistulot olivat viime vuoden käyntimäärällä laskettuina noin 1,2 miljoonaa euroa ja työllisyysvaikutukset noin 12 henkilötyövuotta.

Tarkat tuottotiedot

Sipilä vaihtaa katsantokannakseen puiden taloudellisen tuoton. Silmää hivelevät männyt ovat täyskasvuisia tukkeja.

Kilpikaarnamännyt ovat yli 150-vuotiaita. Kuva: Ronja Koskinen

– Tämä on arvokas metsä. Siinä on paljon puuta, noin 300 kuutiota hehtaarilla. Sen myyntiarvo on 12 000–14 000 euroa hehtaarilta. Lisäksi alla on jo valmis taimikko, jos puut kaadetaan pois.

Taimillakin on edessään loistava tulevaisuus, koska tämä maaperä kasvattaa mäntyä vauhdilla.

Evolla kuten kaikkialla muuallakin Suomessa metsien tuottokyky on tarkoin tiedossa. Metsän tuottoa verotettiin pinta-alan ja oletetun tuoton mukaan vuosina 1922-2005. Tuottoisuusluokat oli selvitetty jalkatyönä maaston kasveja tarkkailemalla.

Nyt vero peritään puun myyntitulosta, mutta maaperä sanelee edelleen metsien käsittelyn ehtoja.

Suuret metsänomistajat eivät kuitenkaan ehdi miettiä jokaista hehtaariaan. Esimerkiksi Evolle ajaessa näkyy tien varressa jättimäinen hakkuuaukko, johon on istutettu tasavälein kuusta. Ohikulkijan on mahdoton tunnistaa omistajaa.

Isojen puunrunkojen keskellä on hyvä pohtia metsän roolia hiilen sitojana. Sipilä muistuttaa kasvun ja varastoinnin ristiriidasta: kasvavat puut imevät itseensä hiiltä, mutta niiden tieltä on hakattava vanhempia puita pois. Silloin hiilivarasto pienenee.

– Haluammeko varaston vai parasta hiilensidontaa?

Suoturve sitoo hiiltä. Kuva: Ronja Koskinen

Yksi ratkaisu ongelmaan on suosia puuta rakentamisessa, jolloin hiili ei päädy ilmaan. Joutomaiden metsitys imee sekin hiiltä.

Korpisuon yli kulkiessa on hyvä miettiä, millainen turve- eli hiilivarasto jalkojen alla onkaan.

Räkämänty ei jalostu

Kävelemme eteenpäin Evon poluilla ja päädymme vähemmän siistiin metsään. Oksikkaat, keskenkasvuiset männyt eivät houkuttele poikkeamaan syvemmällä metsään.

– Räkämäntyjä. Ne on istutettu väärään paikkaan, niistä ei tule tukkipuita, tuomitsee Sipilä.

Väärä paikka tarkoittaa liian rehevää maaperää.

– Parasta metsänhoitoa tässä olisi kaataa keskenkasvuiset männyt pois ja istuttaa tilalle kuusta. Mutta silloin ei saa hakkuutuloja 20 vuoteen. Virkistyskäytössä suosittaisiin lehtipuiden taimia, mutta niitä on tässä liian vähän.

Vaihdamme katsantokannan monimuotoisuuteen, mutta sekään ei nyt auta. Monimuotoisuus vaatisi lisää lahoavaa puuta.

– Mutta 20 vuoden kuluttua täällä on hyvin mustikkaa. Nyt on liikaa valoa ja ruohoa.

Ehkä silloinkin suomalaiset uskaltautuvat metsiin etsimään marjoja.

Pirjo Kamppila
pirjo.kamppila@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi