Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Vaikka laki ei tunne ministereiden äitiyslomia, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko aikoo jättää tehtävänsä vuodeksi Hanna Kososelle

Tiede- ja kulttuuriministerit Annika Saarikko Kuva: Riikka Hurri

Keskustalaiset tiede- ja kulttuuriministerit Annika Saarikko ja Hanna Kosonen ovat edellisiltana nähneet Savonlinnan oopperajuhlien Sevillan parturin. Kari Heiskasen ohjaama tulkinta klassikko-oopperasta on räväkkä. ”Poikkeuksellinen ja rohkea”, Saarikko luonnehtii.

Mitä yhteistä on oopperalla ja politiikalla? Ministereitä naurattaa.

– Hanna sanoi katsomossa, että nyt voi tulla ihan mitä vain. Politiikka on siinä mielessä samanlaista, että eteen voi tulla mitä tahansa – ja kokemus on osoittanut, että pienistä ei kannata hätkähtää, Saarikko sanoo.

Kosonen kiittelee esityksen ottamia vapauksia.

– Ihmisen pitää välillä nähdä hulluutta, kun itse kukin kokee sitä toisinaan omassa elämässään. Tekee hyvää käsitellä sitä taiteen kautta, hän sanoo.

– Ja myös huumoria. Yllättävyyttä, päättömyyttä ja huumoria. Siinä on jotain samaa kuin politiikassa, Saarikko jatkaa.

Kuva: Riikka Hurri

Poikkeuksellinen on sana, joka sopii myös Saarikon ja Kososen tilanteeseen.

Saarikko on aloittanut työn Antti Rinteen (sd.) hallituksen tiede- ja kulttuuriministerinä kesäkuun alussa. Hän on jäämässä kuitenkin äitiyslomalle vajaan kolmen viikon kuluttua, 9. elokuuta. Vuoden mittaisen perhevapaan ajan ministerin tehtävää hoitaa Hanna Kosonen.

– Vaihdoksen ajankohta on harkittu niin, että Hanna on vetovastuussa hallituksen ensimmäisessä budjettiriihessä. Lapseni syntymän laskettu aika on syyskuussa. Olen voinut tähän saakka superhyvin, mutta tuntuu hyvältä jäädä pois tässä vaiheessa, Saarikko sanoo.
 

Saarikko ja Kosonen laskevat Saarikon olevan vasta neljäs Suomen hallituksen ministeri, joka saa lapsen ministerikautensa aikana ja jää äitiyslomalle.

Aiemmin sama tilanne on ollut Eeva Kuuskoskella (kesk.), Paula Lehtomäellä (kesk.) ja Eva Biaudet’lla (rkp).

– On ollut todella puhuttelevaa keskustella Eeva Kuuskosken kanssa siitä, millaista oli olla lapsen saanut ministeri 1990-luvun Suomessa, tai Janina Anderssonin kanssa siitä, millaista oli imettäminen eduskunnassa, Saarikko sanoo.

Kansanedustaja Anderssonin (vihr.) imettämisestä kohuttiin 1990-luvun puolivälissä julkisuudessa tavalla, joka tuntuu nyt kovin kaukaiselta.

– Tienraivaajien lista on lyhyt. Jos itse omalla toiminnallani voin näyttää esimerkkiä työn ja perheen yhteensovittamisen käytännön järjestelyistä, teen sen mielelläni. Toivon, että en jää viimeiseksi ministeriksi, joka saa lapsen, Saarikko sanoo.
 

Lakia siitä, miten suomalainen ministeri jää tehtävästään perhevapaalle, ei ole. Muodollisesti Saarikkokin joutuu pyytämään eroa tehtävästään. Järjestelystä on sovittu hallituksen ja puolueen sisällä.

Kysymys suomalaisen politiikan tasa-arvosta tuntuu Saarikosta nyt erittäin omakohtaiselta. Hän myöntää, että vuoden poissaolo politiikan keskeiseltä paikalta tuntuu pitkältä. Ministerin paikalla kun yksi päiväkin voi sisältää suuren määrän muutoksia.

– Ensimmäisen lapsen kanssa pystyin olemaan äitiyslomalla vain muutaman kuukauden, kun vuoden 2015 eduskuntavaalit painoivat päälle. Nyt on erityisen hyvä mieli myös siksi, että tiedän, kuinka motivoitunut ja pätevä Hanna on.
 

Jos Kososelta ja Saarikolta kysyy, mikä heitä erottaa, he löytävät lähinnä yhdistäviä piirteitä. Sama puolue, samat arvot, humanistinen koulutus...

Mutta erojakin on. Saarikko, 35, pääsi eduskuntaan 27-vuotiaana ja oli jo sitä ennen politiikassa mukana. Kosonen, 43, tekee politiikassa nyt kolmatta uraansa. Hän on entinen huippu-urheilija ja hiihtosuunnistuksen maailmanmestari. Taidehistoriasta filosofian maisteriksi valmistunut Kosonen toimi urheilu-uransa jälkeen luovan alan asiantuntijatehtävissä ja muun muassa kulttuurituottajana.

Eduskunnassa Kosonen istuu nyt toista kauttaan.

– Asiantuntijana oli kyllä tietynlaisia vaikuttamismahdollisuuksia, mutta totesin, että poliitikot tekevät lopulta päätökset. Niinpä kiinnostus politiikkaa kohtaan kasvoi, ja lopulta tämä vetäisi mukaansa, Kosonen pohtii.
 

Annika Saarikko sai onnitteluja tulevan vauvan johdosta. Kuva: Riikka Hurri

Myös maantiede erottaa, tai kuten Saarikko ja Kosonen mieluummin ilmaisevat: heissä kohtaavat itä ja länsi.

Saarikko on kotoisin Länsi-Suomesta ja asuu Turussa. Savonlinnassa hän ei malta olla ihastelematta joka kulmalta pilkottavia Järvi-Suomen vesistöjä. Sellaisia ei lännessä näy.

Kosonen sen sijaan on syntynyt Savonlinnassa ja asuu siellä jälleen nykyisin.

Korkeakulttuurina pidetty ooppera onkin asuinpaikan takia tulevalle kulttuuriministerille hyvin tuttu taiteenlaji.

– Savonlinnalaisille ooppera ei ole mikään eliitin juttu. Ihan tavalliset ihmiset käyvät täällä oopperassa joka vuosi, Kosonen toteaa.
 

Tiede- ja kulttuuriministerin salkku on uudenlainen yhdistelmä. Useimmiten nimike on ollut kulttuuri- ja urheiluministeri, ja tiede on kuulunut opetusministerin toimialaan.

Urheilu ja liikunta kuuluvat ministerin tehtäviin nytkin, vaikka tittelissä niitä ei mainita.

– Heti alkoi keskustelu siitä, miksi nimikkeessä ei ole urheilua tai nuorisoa, Saarikko toteaa.

Hän luettelee pitkän listan siitä, mitä kaikkea ministerin toimialaan kuuluu: opintotuki, huippu-urheilu, kuntoliikunta, tekijänoikeuskysymykset, kulttuurin koko kirjo, kirjollisasiat, korkeakoulut.

– Keskusta, jonka tilanne puolueena on kriittinen, odottaa tältä tehtävältä todella paljon. Tätä ei ole ennen sanottu, mutta oli keskustalta tietoinen valinta tavoitella tätä salkkua sosiaali- ja terveysministeriön sijaan. Tästä johtuu myös poikkeuksellinen tehtävänjako, Saarikko sanoo.
 

Kososelle tehtävän molemmat perinteiset puolet, kulttuuri ja urheilu, ovat jo aiempien ammattien puolesta tuttuja.

– Olen urheilun suurkuluttaja, teen kaikkea mahdollista. Myös kulttuurissa olen kaikkiruokainen. Suosikkeja ovat yhtä lailla uusi sirkus, teatteri, ooppera, klassinen musiikki kuin myös Juha Tapio tai Apulanta, Kosonen luettelee.

Perhe- ja peruspalveluministerin tehtävistä kulttuurin, tieteen ja nuorison alalle siirtyvä Saarikko puolestaan kokee, että hyppäys politiikan sektorilta toiselle on suuri.

– Olen ollut tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joissa on ollut paljon huolta ja murhetta. Kukapa unohtaisi talven keskustelut vanhustyön tilasta, kaltoinkohtelusta lastensuojelussa tai pakkorokotuksista... nyt sen sijaan tullaan alueelle, jossa on paljon elämäniloa. Se on iso muutos, Saarikko sanoo.
 

Savonlinnasta kotoisin oleva Hanna Kosonen tunnistetaan torilla. Kuva: Riikka Hurri

Jos jokin yksittäinen merkittävä ala ministerin tontilla pitäisi mainita, se olisi lastenkulttuuri.

– Oli tietoinen valinta, että ensimmäinen vierailukohteeni tässä tehtävässä oli lastenteatteri kotikaupungissani Turussa. Haluan olla tukemassa lastenkulttuuria. Ehkä tässä nyt näkyy oma taustani perhepolitiikassa, Saarikko sanoo.

Kosonen ja Saarikko pitävät yhtenä ministerikautensa keskeisimpänä tavoitteena sitä, että Suomeen luotaisiin oma ”Islannin malli” lasten harrastamiselle.

Islannissa nuorten päihteidenkäyttöä ja muita sosiaalisia ongelmia pystyttiin vähentämään 20 vuoden aikana merkittävästi, kun keinoiksi otettiin vanhemmuuden tuki ja erityisesti lasten harrastamisen kannustaminen.

Tuleva ”Suomen malli” tarkoittaisi harrastustakuuta.

– Tarkoitus on luoda koulupäivän yhteyteen menetelmä, jolla taataan jokaiselle lapselle mieluinen harrastus, Kosonen sanoo.
 

Kulttuuri- ja tiedeväki tunnetaan erittäin kriittisinä. Edellisen hallituksen korkeakouluihin kohdistuneet leikkaukset muistetaan pitkään.

– Tilanne on nyt hyvin erilainen kuin viime vaalikaudella. Kun talouden pohja on saatu kuntoon, on mahdollista tehdä lisäsatsauksia myös korkeakoulupuolelle. Kulttuurista ei leikattu viime vaalikaudellakaan, mutta korkeakoulupuolella on korjausvelkaa sekä rahoituksessa että ilmapiirissä, Saarikko toteaa.

Saarikko ja Kosonen pitävät tärkeänä sekä oppivelvollisuusiän nostoa että suomalaisten koulutustason korottamista. Korkeakoulutettujen osuuden väestössä pitää entisestään kasvaa, ministerit toteavat.

– Meillä on jo nyt raju osaajapula. Ihmisiä pitää kouluttaa oikeille aloille, Kosonen sanoo.
 

Palataan vielä tasa-arvoon. Suomessa on nyt sukupuolijakaumaltaan kaikkien aikojen tasa-arvoisin eduskunta. 93 kansanedustajaa 200:sta on naisia. Hallituksen yhdeksästätoista ministeristä yksitoista on naisia.

Kosonen kannustaa naisia hakeutumaan vaikuttamisen paikkoihin mutta tunnistaa itsessään myös ylisuorittamisen.

– Suomi on hieno maa, jossa naisilla on mahdollisuus päästä merkittäviin asemiin. Joskus naiset pyrkivät kuitenkin liiankin hyvään tulokseen ja ovat liian kriittisiä itseään kohtaan. Tässä meillä olisi opettelemista.

Toisaalta myös rakenteellisia eroja yhä on. Miesten ja naisten määrä ei ole ainoa mittari, vaan sukupuoliero voi näkyä myös ministeri- ja valiokuntapaikkojen jakautumisessa.

Kulttuuri, samoin kuin terveys- ja sosiaalikysymykset ovat usein niitä, jotka politiikassa lasketaan ”naisten aloihin”.

– Toisaalta sote-ala alkoi viime vaalikaudella kiinnostaa kaikkia, kun älyttiin miten paljon rahaa siellä pyörii. Nyt on viimeistään aika lopettaa tiettyjen alojen vähättely pehmopolitiikkana, Saarikko kuittaa.

Terhi Nevalainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi