Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Presidentiksi päätynyt Paasikivi oli vankka monarkisti – "Itsenäisen valtakunnan valistunut kuningas olisi vahvistanut asemaamme kansainvälisessä seurassa"

Kuningasmielisen J. K. Paasikiven toiveiden vastaisesti Suomesta tuli tasavalta. Paasikivestä tuli itsestäänkin myöhemmin Suomen seitsemäs presidentti. Kuva: Pirjo Kamppila

Eduskunta valitsi toukokuussa 1918 P. E. Svinhufvudin Suomen korkeimman vallan haltijaksi eli valtionhoitajaksi. Svinhufvud nimitti J. K. Paasikiven johtaman senaatin (hallituksen).

Enemmistö hallituksen jäsenistä oli Paasikiven tavoin kuningasmielisiä, joiden tavoitteena oli monarkistinen hallitusmuoto ja saksalaissyntyinen hallitsija.

Paasikivi oli vankka monarkisti jo vuonna 1917 K. J. Ståhlbergin johtamassa perustuslakivaliokunnassa, mutta jäänyt mielipiteineen vähemmistöön. Monarkiasta Paasikivi ei luopunut.

– Tarvitsemme korkeimman valtiovallan haltijan joka on yläpuolella rikkinäisiä puolueolojamme, ja joka muodostaa pysyvän ja kiinteän tukikohdan valtiolaitoksellemme.

Kuningasseikkailu päättyi lyhyeen

Lokakuussa 1918 tynkäeduskunta valitsi Suomen kuninkaaksi Hessenin prinssin Friedrich Karlin, joka oli Saksan keisarin lanko.

Tarvitsemme korkeimman valtiovallan haltijan joka on yläpuolella rikkinäisiä puolueolojamme. J. K. Paasikivi

Kuningasseikkailu päättyi samassa kuussa Saksan tappion myötä ensimmäisessä maailmansodassa. Paasikiven monarkistihallitus joutui eroamaan samoin kuin valtionhoitaja Svinhufvud.

Maaliskuun 1919 eduskuntavaalit toivat eduskuntaan tasavaltaisen enemmistön ja kesäkuussa eduskunta hyväksyi tasavaltaisen hallitusmuodon, jonka valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim vahvisti heinäkuussa. Kuun lopulla eduskunta valitsi Suomen tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi Ståhlbergin.

Arvostelijasta tuli presidentti

Paasikivi piti sitkeästi kiinni kuninkuudesta painottaen ulkopolitiikan ensisijaisuutta valtiollisessa elämässä. Tasavaltana Suomi vajoaisi puoluejupakoihin.

J. K. Paasikivi vastusti aluksi kiivaasti ajatusta presidentistä. Paasikivestä itsestään tuli presidentti vuonna 1946. Kuva vuodelta 1925. Kuva: Rembrandt, Helsingin kaupunginmuseo

– Itsenäisen valtakunnan valistunut kuningas olisi antanut lujuutta, tuonut lisää itsenäisyytemme lujittamiseen ja vahvistanut asemaamme kansainvälisessä seurassa, purki Paasikivi tuntojaan päiväkirjassaan vielä vuonna 1934.

Vai olivatko Paasikiven näkemyksen taustalla raadolliset sisäpoliittiset syyt? Näin ainakin, jos on uskominen sosiaalidemokraattien vahvaa miestä Väinö Tanneria.

– Tässä pienessä maassa me tunnemme kaikki toisemme, olemme haukkuneet toisemme pataluhaksi ja olemme ryypänneet yhdessä. Kuinka sinä luulet, että joku meistä voisi hoitaa maan asioita ihmisten tyydytykseksi. Toista se on kuningas. Jos hän vielä tulee vieraasta maasta, on hän vapaa kaikista henkilökohtaisista suhteista ja voi niin ollen pysytellä sopivan puolueettomana ja siten parhaiten onnistua, kertoo Tanner Kuinka se oikein tapahtui -kirjassaan Paasikiven perustelleen hänelle 1918.

Erään tunnetun pankki- ja valtiomiehen toteamuksen mukaan toisissa olosuhteissa on noudatettava toisenlaista politiikkaa kuin toisenlaisissa. Näin Paasikivikin teki. Hän ryhtyi tilaisuuden saatuaan presidentiksi ”hoitaen maan asioita ihmisten tyydytykseksi” kymmenen vuotta.

Joel M. Vainonen

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi