Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Aulikki Nissinen katsoi Tšernobylin uhreja silmästä silmään – sankari-insinööri sokeutui pelastaessaan työtovereitaan

Tšernobylin laiteinsinööri Pjotr Polamarchuk esitteli tutkijoille saamiaan säteilyvammoja tammikuussa 1991. Miehellä oli kaihi ja hän oli sokeutumassa. Kuva: Savon Sanomat kuvaaja

Maailman vakavimman ydinonnettomuuden uhrit saivat osakseen myötätuntoa, mutta Kuopion yliopiston kansanterveystieteen professori emerita Aulikki Nissisen, 79, tehtäväksi koitui tutustua uhreihin omin silmin tammikuussa 1991.

Hän vieraili Moskovassa laiteinsinööri Pjotr Polamarchukin luona viisi vuotta onnettomuuden jälkeen. Mies oli työskennellyt Tšernobylin ydinvoimalassa onnettomuuden sattuessa.

– Hän oli kantanut loukkaantuneita työtovereitaan ulos voimalasta ja saanut sen seurauksena vakavia palovammoja selkään ja raajoihin, muistelee Nissinen.

Aulikki Nissinen on Kuopion yliopiston ensimmäisiä lääkäreitä ja kotoisin Lapinlahdelta. Hän valmistui lääkäriksi vuonna 1977 ja väitteli myöhemmin tohtoriksi. Kuva: Sabrina Bqain

Ydinsäteilylle altistuneiden kantaminen oli vastoin ydinvoimalan turvallisuusohjeistusta, mutta Polamarchuk ei halunnut jättää ystäviään pulaan.

– Ihmisen luonne auttaa läheisimpiään oli tässä tapauksessa vahvempi kuin voimalan turvallisuusohjeistukset, miettii Nissinen.

Polamarchuk ei kuollut säteilyyn välittömästi. Vaikeimmat terveysongelmat olivat kuitenkin vasta edessä.

– Onnettomuudesta oli kulunut noin viisi vuotta, kun vierailimme Moskovassa. Pjotr oli sokeutumassa säteilyn takia. Arvioin silloin, että hän menehtyisi muutaman vuoden sisällä.

Tutkijat eivät kuulleet miehestä enää sen koommin.

Vammautunut laiteinsinööri järkytti Nissistä. Polamarchukin perhe sai nauttia Neuvostoliiton maksamasta kauniista kaupunkiasunnosta ehkä vain muutamia vuosia.

Työmatka Neuvostoliittoon

Koko maailma pysähtyi vuonna 1986 ukrainalaisen Tšernobylin ydinvoimalan neljännen reaktorin räjähtäessä.

Onnettomuudesta seurasi tuhansia kuolonuhreja, terveysriskejä miljoonille ihmisille ja vipinää Kuopion yliopistossa. Viisi vuotta onnettomuuden jälkeen joukko kuopiolaistutkijoita lähti liitoksistaan nitisevään Neuvostoliittoon tutkimaan maailman vakavimman ydinonnettomuuden uhreja.

Nissiselle kyse oli työmatkasta. Suurin pelko heitettiin siksi romukoppaan.

Hän muistaa, kuinka ydinlaskeuman kohteeksi joutuneet ihmiset eivät luottaneet viranomaisiin, terveydenhuoltoon tai edes viralliseen lääketieteeseen.

– Väestö epäili lääkäreiden salaavan tietoja.

Se osui Nissistä lähelle. Olihan hän myös itse lääkäri ammatiltaan.

Pjotr Polamarchukin tytär Irina kertoi kärsineensä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, päänsärystä ja sydänoireista. Oireiden syynä oli mitä ilmeisimmin altistuminen säteilylle. Kuva: Savon Sanomat kuvaaja

Moskova pidettiin turvassa

Osa ihmisistä sai onnettomuuden seuraukset kivuliaasti niskaansa.

Neuvostoliittolaiset sadettivat onnettomuuden seurauksena syntyneitä radioaktiivisia pilviä erilaisilla kemikaaleilla.

– Tarkoituksena oli estää pilvien kulkeutuminen Moskovan ylle, tarkentaa Nissinen.

Sen vuoksi ydinlaskeuma ei kulkeutunut syvemmälle Neuvostoliittoon, vaan sadetuksen seurauksena pilvet tipahtivat harvaan asutun Brjanskin alueen niskaan.

– Neuvostoliitto halusi suojata suurta Moskovaa ydinlaskeumalta.

Se oli Nissisen mielestä perusteltua.

Kuopiolaistutkijat halusivat tutustua pieneen kylään Brjanskin alueella. Nissisen verkkokalvoille on painautunut mielikuva lainehtevista viljapelloista.

Kylä oli saanut erityiskohtelua.

– Päällimmäisin maa-aines oli ikään kuin kuorittu pois. Se oli radioaktiivista ja siksi vaarallista.

Moni kysymys jäi kuopiolaistutkijoille avoimeksi. Kylän asukkaat saivat ravintonsa ydinlaskeuman alle joutuneista kylän viljavista pelloista.

– Brjanskin pellot olivat hyvin hoidettuja enkä usko, että niitä olisi viljelty turhaan.

Kyläläisten lautaselle päätyi mitä todennäköisimmin radioaktiivista muhennosta.

Elämä jatkui kylässä samaan tapaan. Se sai Nissisen mietteliääksi.

– Ihan kaikkia seurauksia ei oltu ajateltu loppuun.

Nissisen kanta ydinvoimaan on selkeä

Ydinvoiman kannatus on nyt korkeammalla kuin koskaan. Haluan siksi kysyä Nissisen mielipidettä. Hän sai nähdä onnettomuuden hirvittävimmät seuraukset omin silmin.

– Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ydinvoima on nyt yksi välttämättömistä energiamuodoista, Nissinen toteaa tutkijalle tyypillisellä analyyttisyydellä.

Toteamusta seuraa pitkä huokaisu. Hän ei voi silti koskaan unohtaa onnettomuuden ympärille kietoutuneita traagisia ihmiskohtaloita.

Lue myös: Tshernobylin palavan reaktorin alle mennyt mies ei koe olevansa televisiosarjan sankari – "Tein työtäni"
Pietu Heiskanen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi