Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Sipoon vesistä löytyi lähes täydellisesti säilynyt siipiratashinaaja, joka on vanhin laatuaan koko maailmassa

Sukeltaja tutkii Sipoon vesiltä löydetyn lähes täydellisesti säilyneen siipiratashinaajan hylyn ankkuripeliä 25. marraskuuta 2018 otetussa kuvassa. Kuva: Sami Paakkarinen / Handout

Vuoden 1854 lokakuussa Suomenlinnasta lähti Ruotsinsalmeen kaksi siipiratashinaajaa. Alusten tehtävänä oli hinata siellä olevat tykkiveneet talveksi Helsinkiin.

Vain kahden tunnin matkan jälkeen toinen aluksista, siipiratashinaaja Diana osui kiviin Grårskärin länsipuolella. Alus upposi 10 minuuttia myöhemmin.

Yli 160 vuotta myöhemmin Sipoon vesiltä löytyi lähes täydellisesti säilynyt hylky. Viime vuoden kesästä lähtien löytöpaikalla on tehty tarkistussukelluksia ja nyt on selvinnyt, että kyseessä on samainen erittäin harvinaislaatuinen siipiratashinaaja.

Suomenlahden pohjassa makaava Diana on tiettävästi maailman vanhin säilynyt venäläinen höyrylaiva.

– Suomen aluevesillä on useampi saman aikakauden hylky ja on myös höyrylaivoja ja siipiratasaluksia. Niistä on kuitenkin tosi vaikea nähdä, että ne edes ovat siipiratasaluksia, koska ne ovat niin huonossa kunnossa. Tämä on niin hyvin säilynyt kuin se vain voi olla 160 vuotta pohjalla olleena, pitkän linjan sukeltaja Sami Paakkarinen kertoo STT:lle.

Nyt Museovirasto on avannut hylkypaikan harrastelijasukeltajille. Paikalla on nyt eräänlainen vedenalainen museo, joka on ensimmäinen laatuaan.

Esine säilyy kyllä holvissa, mutta kukaan ei sitä näe

Hylky löytyi viime vuoden kesällä sivukaiutuksen yhteydessä. Veneilijä Jussi Rekola oli vertaillut vanhoja merikarttoja nykyisiin ja löysi Sipoonselältä matalikon, jota ei ollut merkitty vanhaan karttaan.

Viistokaiun ja tarkastussukelluksen avulla selvisi, että kyse on hylystä. Hylylle tehtiin useampi dokumentaatiosukellus Urheilusukeltajat ry:n ja muiden harrastajien toimesta. Paakkarinen itse ei ollut ensimmäisellä sukelluksella mukana, mutta sen jälkeen sitäkin tiiviimmin.

– Kaverit pyysivät mukaan sinne kuvaamaan ja dokumentoitiin sitä sitten. Siitä se on sitten lähtenyt. Sinne on sitten tullut aina sen mukaan porukkaa, mitä on kenelläkin erikoistaitoja. Joku tekee vaikka 3d-mallinnusta hylyistä ja muuta, Paakkarinen kertoo.

Hylyn avaaminen yleisölle tarkoittaa käytännössä sitä, että on julkisesti tiedotettu, mistä koordinaateista hylky löytyy.

– Mitä enemmän havaintoja saadaan, sitä tarkemmin hylyn kuntoa ja historiaa pystytään arvioimaan.

Hylystä pyritään Paakkarisen mukaan luomaan eräänlaista vedenalaista museota. Tiedotuksella ja avoimuudella pyritään omalta osaltaan suojelemaan hylkyä.

– Ennen se on ollut aivan päinvastoin. Jos halutaan suojella jotain, niin siitä ei ikinä kerrota kenellekään mitään, Paakkarinen toteaa.

Paakkarinen kertoo, että museoesine säilyy parhaiten holvissa, mutta silloin kukaan ei sitä ikinä näe. Hän kuitenkin kokee, että historiallisesti merkittävien asioiden kohdalla pitäisi kiinnostuneilla olla mahdollisuus päästä näkemään ja kokemaan kohde itse.

Kuvassa aluksen vasen siipiratas. Kuva: Sami Paakkarinen / Handout

Ylellinen posliini kertoo aatelishistoriasta

Sen lisäksi, että merenpohjassa on lähes täydellisesti säilynyt höyrylaivan hylky, on hylyssä myös erityistä esineistöä. Hylystä on löytynyt muun muassa ylellisiä posliinisia astioita 1800-luvun alkupuolelta. Hylystä on nostettu yksi astia identifiointitarkoituksiin.

– Erityisen mielenkiintoista on se, että astiat ovat niin hyvin säilyneitä ja ne pystyttiin vielä tunnistamaan tämän ajan jälkeen. Siellä oli leimat ja ne löytyivät tällaisesta englantilaisesta posliinikatalogista, Paakkarinen kertoo.

Erikoista on myös se, että venäläisessä hinaajassa on tällaista esineistöä.

– Se on skottilaisen aatelisen yksityislaivaston alus. Hän on tietysti rahakas mies ollut, niin hänellä on ollut varaa laittaa vähän hienompaa astiastoa sinne, Paakkarinen kertoo.

Paakkarisen mainitsema aatelinen oli Charles Berd, joka oli muuttanut Pietariin 1700-luvun lopulla. Venäjän sotalaivasto lainasi aluksen sotakäyttöön.

– Jos se olisi alun perin Venäjän laivastolle rakennettu alus, niin siellä ei olisi tällaista esineistöä.

Hylky saatiin tunnistettua historiantutkija Mikhail Ivanovin Venäjän laivaston arkistoista löytämän haaksirikkoilmoituksen avulla.

Kukaan ei kuollut onnettomuudessa. Laivasta saatiin pelastettua kaikki dokumentit, mutta omaisuus jäi. Onnettomuuden syyksi on kirjattu luotsioppilaan navigointivirhe.

Hylky ei sovellu aloittelijoille

Hylyn koordinaatteihin on asennettu iso ankkuripaino, jossa on poiju. Poiju helpottaa hylylle menoa, mutta se myös suojelee hylkyä. Jokaisen ei tarvitse ankkuroitua hylyn läheisyyteen. Tällöin vähenee riski siitä, että joku ankkuroituu vahingossa hylkyyn ja aiheuttaa tuhoa. Nyt pienemmät alukset voi kiinnittää poijuun.

Hylky on tiettävästi myös ensimmäinen, jolle on avattu Facebookiin ryhmäsivu, johon havaintoja voi jakaa. Siellä voi esimerkiksi kertoa näkyvyydestä paikan päällä. Se toimii kuitenkin myös tiedotuskanavana. Ryhmässä esimerkiksi kerrotaan, ettei kyseisen hylyn sukeltaminen sovellu ihan tuoreille aloittelijoille.

– Se on niin historiallisesti arvokas ja hyvin säilynyt. Sinne ei voi huonolla sukellustekniikalla mennä. Aloittelijalla voi olla tekemistä vielä tasapainotuksen ja muun kanssa, niin se ei ole heille ehkä ihan se paikka, Paakkarinen kertoo.

– Mutta ei se missään tapauksessa mikään vaarallinen paikka ole, hän lisää.

Sukeltaja tutkii siipiratashinaajan hylyn keularuuman aukkoa 25. marraskuuta 2018 otetussa kuvassa. Kuva: Sami Paakkarinen / Handout
STT
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi