Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

100 vuotta kieltolaista

Juomalakot pohjustivat kieltolakia – "Koko työväenliike oli hukkua viinaan"

Kotkan sahatyöväki nousi ankeista elinoloista juontuvaa juoppoutta vastaan.

Väkijuomia kaadetaan maahan Koiton pihalla Helsingissä vuonna 1905. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

Juoppous oli räikeimpiä epäkohtia, mitä 1800-luvun lopulla alkanut nopea teollistuminen Suomessa synnytti.

Raskas, huonosti palkattu työ sahoilla ja tehtaissa sekä surkeat asunto-olot johtivat siihen, että vähäinen vapaa-aika käytettiin usein juopotteluun irtautumiseksi karusta todellisuudesta.

– Koko työväenliike oli hukkua viinaan, on sosiaalineuvos Martta Salmela-Järvinen luonnehtinut aikakautta.

Kaupunkeihin syntyi hökkelikyliä

Ripeä teollistuminen vaati runsaasti työvoimaa, mikä johti valtavaan muuttoliikkeeseen maalta kaupunkeihin. Seurauksena oli asuntopula. Jokainen muuttaja sai järjestää asumisensa miten parhaiten taisi.

Suuriin teollisuuskeskuksiin syntyi eritasoisia tölli- ja hökkelikyliä, ”proletaarikaupunginosia”. Tällaisia olivat Viipurin Kolikkoinmäki, Turun Raunistula, Tampereen Pispala ja Kotkan Rämsänkylä.

Pitkät työpäivät, mitättömät palkat, huono ruoka ja kurjat asunto-olot loivat puitteet ylettömälle viinan käytölle.

Riipaisevan kuvan viinan käytön yleisyydestä sahateollisuuden keskukseksi nousseessa satamakaupunki Kotkassa antaa kirjailija, akateemikko Toivo Pekkanen teoksessa Aamuhämärä:

"Vajan ovi oli tiukasti kiinni. Mökistä kuului juopuneiden rähinää. Siellä oli juotu, kuten kaikkialla muuallakin, missä jo tähän aikaan päivästä oli juopuneita, koko yö, tai luultavammin useita päiviä. Rakennusmiehet ja lastaustyöläiset joivat kuin raivoissaan kestääkseen ajatuksen, että kesä ihanuuksineen oli lopussa ja heidän oli taas lähdettävä sisämaan haiseviin, päretuikkujen valaisemiin mökkeihin luteitten ja torakoiden syötäväksi moneksi, moneksi pitkäksi kuukaudeksi.

He joivat myös siksi, että alkoholi oli ainoa nautinnon lähde, jonka he tunsivat ja että he olivat tottuneet siihen.

Ja loppujen lopuksi he joivat kai siksi, että he olivat suomalaista köyhälistöä, jota kuolema oli kauan kosiskellut. Se näytti aikovan hukuttautua viinaan niillä rahoilla, joita vilkastunut liiketoiminta toi heidänkin taskuihinsa."

Juomalakot levisivät päivissä halki Suomen

Uusiin tehdasseutuihin kerääntyvien irtolaisten juomahimo sai sellaiset mittasuhteet, että sitä tulee pakostakin tulkinneeksi suoranaiseksi itsemurhapyrkimykseksi. Juotuaan ensin rahansa he joivat tavaransa ja työkalunsa ja lopulta vaatteistaan kaiken, mikä suinkin kelpasi kapakoitsijalle.

Työväestön keskuudessa alkoi kuitenkin nousta vastustusta viinan turmelusta vastaan. Kotkan Gutzeitin sahan norjalaisten työläisten parissa yritettiin juomalakkoa vuonna 1874, mutta laihoin tuloksin.

Samaisen sahan suomalaiset työmiehet ja Kotkan työväenyhdistyksen aktiivit Kalle Heikkilä ja Emil Andersson kutsuivat vuoden 1898 maaliskuussa koolle kokouksen keskustelemaan toimista juoppouden lopettamiseksi.

Yli 400 innostuneen osanottajan kokous päätti julistaa juomalakon. Lakkolaiset lupautuivat olemaan vuoden ajan nauttimatta minkäänlaisia väkijuomia.

Kotkan Rämsänkylää tuhottiin 1910-luvulla. Kuva: Kotka-seura

Juomalakko levisi muutamassa päivässä ympäri maata. Oulussa alkoi juomalakko jo Kotkan kokousta seuraavana päivänä. Helsingissä, Turussa ja Tampereella julistettiin juomalakko alkaneeksi muutamaa päivää myöhemmin. Juomalakkoon laskettiin osallistuneen yli 70 000 ihmistä.

Juomalakkoliike sykähdytti myös työväenrunoilijoita. Syntyi suuret määrät juoppoutta vastustavia runoja ja lauluja.

Suomen vanhan työväenliikkeen eturivin lehtimies ja runoilija Edvard Valpas-Hänninen kirjoitti ”Väkijuomalakkolaisten marssin” sanat. Marssi päättyi dramaattiseen vetoomukseen:

Mutt´ ei katoo paha maasta

ellei lopu itse saasta.

Myrkky tuo

kuiluun luo,

ettei moista löyhkäis maa

himotettu käyttää saa.

Juomalakkoliikkeestä ei tullut pysyvää. Liike oli kuitenkin voimakas vastalause juoppoutta vastaan. Juomalakon alkuunpanijat saivat teostaan kiitokseksi suuret kunniamerkit. Juovutusjuomalakkoliikkeeseen liittyneet pitivät rinnassaan pientä nykyisiin pinsseihin verrattavaa juomalakkomerkkiä.

Kieltolaki eteni nihkeästi

Ensimmäinen yleinen juomalakkokokous pidettiin Tampereella marraskuussa 1898. Kokous julisti juomalakon tarkoituksena olevan yleisen kieltolain aikaansaamisen.

Kokouksessa käynnistettiin laaja nimienkeräyskampanja eli nykypäivän kansalaisaloite kieltolain säätämiseksi. Vuoden 1900 valtiopäiville jätettiin lähes 170 000 henkilön allekirjoittama adressi, jossa vaadittiin kieltolain säätämistä. Valtiopäivät jätti adressin huomioon ottamatta.

Työväen vappumerkissä 1909 oli liikkeen keskeiset vaatimukset: 8 tunnin työpäivä, kansanvalta ja kieltolaki. Kuva: Työväenmuseo Werstas

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue vaati niin ikään yleistä kieltolakia ”väkijuomain valmistamisen ja kaupan suhteen” vuoden 1903 Forssan puoluekokouksen ohjelmassaan.

Kieltolaki säädettiinkin yksimielisesti heti ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan kokoonnuttua vuonna 1907. Lain olisi pitänyt astua voimaan vuonna 1909, mutta korkea virkamiehistö esitteli sen keisarille hylkäävän lausuman kanssa eli kieltolaki jäi vahvistamatta.

Eduskunta päätti toistamiseen kieltolaista vuonna 1909. Kun tämänkin lain voimaansaattamista jarrutettiin, jätti sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä vuonna 1914 valtiopäivillä anomusehdotuksen, jossa anottiin keisaria ryhtymään toimiin kieltolain säätämiseksi. Anomus ei johtanut toimenpiteisiin.

Maaliskuun vallankumouksen jälkeen Venäjän väliaikainen hallitus vahvisti lopulta Suomen kieltolain vuoden 1917 toukokuussa. Laki määrättiin tulemaan voimaan vuonna 1919. Suomi itsenäistyi joulukuussa 1917. Eduskunta ei kumonnut Venäjän väliaikaisen hallituksen päätöstä. Niinpä kieltolaki astui voimaan vuoden 1919 kesäkuun alussa.

Lähteet: Reijo Ahtokari: Pirtua, pirtua - Kieltolaki Suomessa 1.6.1919 - 5.4.1931, Helena Honka-Hallila: Työväen raittiusliike sata vuotta: hyvien elämäntapojen jäljillä, Viljo Hytönen: Suomen raittiusliikkeen historia, Ilkka Mäntylä: Viinissä totuus, Jonna Pulkkinen: Kieltolaki, Kielletyn viinan historia.

Joel M. Vainonen

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi