Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa
Ari
Helminen
ari.helminen@uutissuomalainen.fi

Kommentti: Keskustakin hinkuu hallitukseen, sillä oppositiossa ei enää lihota kuten takavuosina

Käyttääkö Rinne keskustaa ajojäniksenä vai onko hän todella maalaamassa punamultaa?

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman ja hallitustunnustelija Antti Rinne toivottavat vihreiden puheenjohtaja Pekka Haaviston, Krista Mikkosen ja Satu Hassin tervetulleeksi hallitusneuvotteluissa eduskunnassa maanantaina. Kuva: Martti Kainulainen

Keskusta kärsi vaaleissa rökäletappion ja oli marssimassa suoraan oppositioon. Keskustassa leikitään vieläkin vaikeasti tavoiteltavaa, mutta todellisuudessa puolueen hallitushalut ovat kasvaneet päivä päivältä.

Syitä tähän on useita. Keskustassa tiedetään, että vain hallituksessa voi vaikuttaa. Puolue voisi saada Antti Rinteen (sd.) johtamassa punamultahallituksessa vajaan 14 prosentin kannatuksella viisi ministeriä. Hallituksessa keskusta pystyisi parhaiten puolustamaan omien kannattajiensa etuja.

Keskustassa elää edelleen vahvana ajattelu siitä, että puolueen pitää mennä lihomaan oppositioon, josta se nousee pääministeripuolueeksi. Poliittinen kenttä on kuitenkin pirstaloitunut. Vihreät ja perussuomalaiset ovat tulleet jäädäkseen.

Vanha kaava ei toimi enää

Enää vanha kaava ei toimi, eikä oppositiosta nousta automaattisesti pääministeripuolueeksi. Demarit ovat tästä elävä esimerkki. Puolue nousi pääministeripuolueeksi vasta parinkymmenen vuoden tauon jälkeen ja puolueen voittomarginaali jäi äärimmäisen niukaksi.

Vaikka kakkospuolueen paikka hallituksessa on monelle keskustalaiselle vieras ajatus, se saa yhä enemmän kannatusta. Jos hallitustunnustelija Rinne päätyisi neljän puolueen sinipunahallitukseen, keskustan asema oppositiossa muodostuisi hankalaksi.

Keskusta olisi vasta toiseksi suurin oppositiopuolue, jolloin sen kannanotot julkisuudessa jäisivät perussuomalaisten varjoon. Eduskuntakeskustelussa tilanne olisi vieläkin tukalampi. Keskusta olisi koko ajan perussuomalaisten ja vasemmistoliiton Li Anderssonin puristuksessa.

Kuollena syntynyt ajatus

Julkisuudessa on väläytetty muun muassa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkosen suulla, että keskusta lähtee hallitukseen vasta sitten, jos hallitusta ei saada muutoin muodostettua. Tämä on kuolleena syntynyt ajatus, jota keskustassa viljellään.

Jos keskusta ei pääse tai lähde Säätytalon hallitusneuvotteluihin, peli on menetetty. Rinne on taitava ja sitkeä neuvottelija, joka ei luovuta. Jos Rinne aloittaa neuvottelut sinipunahallituksesta, se myös syntyy. Tätä puoltaa sekin, että Säätytalolta on tultu aina ulos ohjelmapaperi kainalossa.

Kokoomuksen ja keskustan kisa

Edelleen on epäselvää, kummalta pohjalta hallitustunnustelija Rinne aloittaa neuvottelut. Käyttääkö hän keskustaa ajojäniksenä suhteessa kokoomukseen vai yrittääkö hän tosissaan punamultahallitusta?

Rinne vihjasi lauantaina Helsingin Sanomissa, että tähtäimessä on selkeä enemmistöhallitus, jossa yksikään pienpuolue ei saa päästä vaa'ankieliasemaan. Tätä on tulkittu siten, että vihertävä punamulta on Rinteelle matemaattisesti houkutteleva vaihtoehto: SDP 40 + keskusta 31 + vihreät 20 + vasemmistoliitto 16 + RKP 10=117. Vasemmistoliitolla tai RKP:llä ei olisi veto-oikeutta päätöksiin.

Sinipunassa (108 paikkaa) RKP:llä olisi veto-oikeus. Tästä syystä Rinne tarvitsisi sinne kristillisdemokraatit ja vasemmistoliiton, jota kokoomus ei hyväksy.

Kuka keskustaa johtaa?

Kokoomuksen uusi eduskuntaryhmä astui askeleen oikealle. Myös puheenjohtaja Petteri Orpo on vetänyt tiukkaa talous- ja verolinjaa. Tiettävästi eduskuntaryhmä on antanut hänelle varsin ahtaan mandaatin, nyt ei löysäillä.

Orpon etuna on toisaalta se, että hänellä on vahva valtakirja puheenjohtajana. Orpo myös tietää sen, että hän saa kesän 2020 puoluekokouksessa haastajia, jos kokoomus jää oppositioon.

Keskustan ongelmana sen sijaan on puheenjohtaja. Monelle on epäselvää, kuka keskustaa johtaa. Kuka ottaa vastuun ratkaisusta; joko hallitukseen tai oppositioon menosta?

Puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä on kertonut luopuvansa puolueen johdosta syyskuussa, mutta vetää tällä hetkellä hallitustunnusteluja. Keskustan eurovaaliehdokas Jouni Kemppainen vaatikin blogikirjoituksessaan Sipilää jättäytymään sivuun hallitustunnusteluista ja luovuttamaan paikan eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Antti Kaikkoselle. Tämä olisi viisas ratkaisu ja helpottaisi Rinteen pohdintoja.

Vihreillä oli vielä hetki sitten sama puheenjohtajaongelma kuin keskustalla, mutta ei enää. Tuore kansanedustaja, vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo pelasti tilanteen, kun hän ilmoitti viime viikolla tavoittelevansa puolueen puheenjohtajan paikkaa, kun väliaikaiseksi puheenjohtajaksi valittu Pekka Haavisto väistyy kesällä.

Jos kokoomus jää oppositioon, Orpo saa todennäköisesti kesän 2020 puoluekokouksessa haastajia ja hänen puheenjohtajakautensa saattaa päättyä.

Tilanteet elävät

Tilanteet elävät koko ajan. Helsingin Sanomien maanantaina julkaistu gallup antoi kylmää kyytiä niille keskustan kansanedustajille, jotka ovat ryhtyneet kannattamaan puolueen hallitukseen menoa. Keskustan kannatus on painunut 12,7 prosenttiin.

Kansanedustaja Mikko Kärnä vetosi kaikkiin keskustalaisiin, että nämä unohtaisivat hallitushaaveet ja keskittyisivät tulevaan oppositiokauteen. Toisaalta Kärnältä voi kysyä, miten keskusta pärjää perussuomalaisille oppositiossa.

Ari Helminen / Uutissuomalainen
ari.helminen@uutissuomalainen.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi