Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Syrjäseutuja ei enää pyritä pelastamaan - niiden suorastaan toivotaan kuolevan pois

Sampsa Oinaala on seurannut Valtimon kunnan kuihtumista 15 vuotta.

Eduskuntavaalipäivänäkin Valtimon kylän raitilla oli hiljaista. Keskellä kuvaa on lakkautettu K-kauppa ja sen oikealla puolella lakkautettu ravintola Ir-Muska. Kuva: Riikka Hurri

Hautakynttilät palavat ravintola Seiskan ovenpielessä. On elokuun viimeinen ilta 2018, Seiska on auki viimeistä kertaa. Pitkä perinne päättyy – ravintola on toiminut eri nimillä Valtimolla lähes puoli vuosisataa.

Onnistun saamaan yhden viimeisistä ruoka-annoksista. Juomahyllyihinkin alkaa ilmestyä aukkoja. Kuohuviini on jo loppunut. Sitten loppuu lonkero.

Mutta se ei menoa haittaa. Asiakkaat ovat päättäneet osoittaa, että Seiska on tarpeellinen. Taksi toisensa jälkeen kurvaa ovelle täysi lasti mukanaan. Kellon lähestyessä puoltayötä kapakka on ovea myöten täynnä. Baaritiskille saa jonottaa vartin.

Kuva: Riikka Hurri

Vastahan meillä oli Valtimolla kaksi ravintolaa. Nyt kumpikin on pannut ovensa säppiin peräjälkeen.

Kaikki eivät tunnu ymmärtävän, mikä baarissa on niin tärkeää. Mutta Seiska ei ollut pelkkä juottola. Siellä syötiin lounaat, pidettiin juhlat, kokoukset ja hirvipeijaiset.

Vuonna 2005 Seiska nousi valtakunnalliseen tietoisuuteen, kun MTV3:n matkailuohjelma Fabio & Fabrizio julisti sen pizzat Suomen parhaiksi. Huojuva lato -yhtye on säveltänyt laulunkin ravintolan kunniaksi: Mennään Valtimon Seiskaan, siellä tänään hyvä musa soi...

Ravintolan puute konkretisoituu muutamaa viikkoa myöhemmin, kun odottelen kirkonkylällä iltabussia. Kirjasto on kiinni, huoltoasema on kiinni... Istun S-marketin vetoisessa eteisessä lukemassa lehteä. Ankeaa, ei voi muuta sanoa.

Kuva: Riikka Hurri

Seiskan lopetus kruunaa romahduksen, joka pienessä pohjoiskarjalaisessa kunnassa on lyhyessä ajassa tapahtunut. Ensin lähti valokuvausliike. Vuonna 2017 sulkeutui Valtimon toinen päivittäistavarakauppa ja toinen ravintola.

Lähes yhtä aikaa Seiskan kanssa kesällä 2018 toimintansa lopetti kodinkoneliike. Nyt loppuunmyynti-julisteet koristavat perinteikkään kenkäkaupan ikkunoita. Ainoa pankkikonttori on auki kahtena päivänä viikossa.

Kuvaavaa on, että Valtimolla sekä asiamiesposti että Matkahuolto löytyvät nykyään hautaustoimistosta. Se lienee yritys, jonka valot sammuvat kylällä viimeiseksi.

Traagisinta on, että niin ravintola kuin kodinkoneliikekin olivat kannattavia, ja kummankin olisi voinut ostaa avaimet käteen -periaatteella. Mutta enää ei löydy yrittäjiä pieneen syrjäiseen kuntaan.

Sama suunta on naapurikaupungissa Nurmeksessa. Sieltä on viime vuosina suljettu esimerkiksi yksi ruokakauppa, huoltoasema ja talotehdas.

Kun muutin vappuna 2004 Helsingistä Valtimolle, muutin kuntaan, jossa oli noin 2 700 asukasta. Viime vuoden lopussa kunnan väkiluku oli 2 143.

Pelkästään viime vuonna Valtimo menetti 3,4 prosenttia väestöstään. Syntyvyys otti pohjakosketuksen vuonna 2016, kun kuntaan syntyi yhdeksän lasta.

Samaan aikaan pääkaupungin väestö on kasvanut lähes sadallatuhannella. Vuonna 2004 asukkaita oli 559 000, nyt 650 000.

Lähitulevaisuudessa jopa useiden maakuntakeskusten ennustetaan kääntyvän muuttotappiokaupungeiksi. Parinkymmenen vuoden kuluttua kasvussa olisivat enää Helsingin, Turun ja Tampereen seudut.

Kuva: Riikka Hurri

Metropolipolitiikasta puhuminen alkoi suunnilleen samoihin aikoihin kun muutin Valtimolle. Viime vuosina ajatus, että globaalitaloudessa pärjääminen vaatii panostamista nimenomaan kasvukeskuksiin, on vahvistunut entisestään.

Aluepoliittisessa keskustelussa on kuultu paljon avauksia, joita aiemmin tuskin olisi uskallettu esittää. Helsingin pormestarilla Jan Vapaavuorella (kok) on ”kaupunkikapinansa”. Hänen puoluetoverinsa, kansanedustaja Juhana Vartiainen, on patistellut työttömiä muuttamaan pois paikkakunnilta, joilta työtä ei löydy. Vuokraturva on ehdottanut romutuspalkkiota muuttotappiopaikkakuntien tyhjille asunnoille.

Myös yleinen ilmapiiri muuttuu. Kun kirjoitin syrjäseutujen rakennemuutoksesta Helsingin Sanomissa 30. maaliskuuta 2018, jutun nettiversion perään ilmestyi pitkä kommenttiketju, jossa ei juuri herunut armoa pikkupaikkakunnille.

”Maaseutu tyhjenee, koska ihmiset eivät tahdo asua siellä. (...) Törkeintä on, kuinka kaupunkilaisten taskuista ryöstetään vuosi vuodelta rahaa näiden kannattamattomien maalaiskuntien tekohengittämiseen”, kuului suosituin kommentti.

”Elinkelvottoman maaseudun tyhjeneminen tapahtuu pelottavan hitaasti”, toinen kommentoija säesti.

Nettikeskustelu on tietenkin valikoitunutta, mutta samansuuntaista ilmapiiriä voi helposti aistia laajemminkin tämän hetken Suomessa.

Neuvostoliitto käynnisti 1950-1960-lukujen vaihteessa operaation nimeltä ”perspektiivittömien kylien likvidointi”. Siinä hallinnon kehityskelvottomina pitämät maaseutukylät pyrittiin tyhjentämään asukkaista lakkauttamalla niistä kaikki palvelut. Hurjimmillaan asukkaat pakkosiirrettiin ja koko kylä poltettiin maan tasalle.

Suomessa markkinavoimat ja päättäjät hoitavat likvidoinnin hienovaraisemmin. Ihminen saa edelleen valita asuinpaikkansa vapaasti. Käytännössä se merkitsee yhä useammassa tapauksessa sitä, että palvelut ovat entistä kauempana.

Minäkin saan nykyään viikonlopun sanomalehdet vasta maanantaina. Toinen vaihtoehto olisi hakea ne yli kymmenen kilometrin päässä sijaitsevasta heittolaatikosta. Vielä pari vuotta sitten lehdet tulivat viikonloppuisin kahden kilometrin päähän.

Kuva: Riikka Hurri

Valtimolla on nyt päätetty likvidoida koko kunta. Kaikki sai alkunsa, kun kunnanjohtaja Leena Mustonen ilmoitti elokuussa irtisanoutuvansa tehtävästään. Jo sitä ennen kunnasta olivat lähteneet tekninen johtaja sekä kasvatus- ja koulutusjohtaja.

Kunnan hallinnossa on viisi johtavaa virkaa. Niiden haltijoista kaikki ovat vaihtuneet kahden vuoden sisällä ja osa viroista on täyttämättä.

Kunnanvaltuusto ryhtyi tämän seurauksena vauhdilla puuhaamaan kuntaliitosta, vaikka edellisillä vaalikausilla liitossuunnitelmat oli kuopattu useaan kertaan. Kunnan lakkauttaminen ei ollut edes vaaliteemana vuoden 2017 kuntavaaleissa. Kuntaliitoksesta ei kuitenkaan järjestetty neuvoa-antavaa kansanäänestystä.

”Minä olen kyllä sitä mieltä, että äänioikeus pitäisi olla vain, mikäli hyväksytysti suorittaa tentin, joka pitää sisällään talouden tärkeimpien tunnuslukujen ymmärtämisen, osaa kertoa tärkeimmät lakisääteiset kunnalliset palvelut ja sen, mikä on efektiivinen verokertymä”, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Ilona Alhoniemi (kesk) kirjoitti kansanäänestyksestä Facebookissa.

Jos jonkin suuren kaupungin arvovaltaisin poliitikko olisi kirjoittanut tuollaista, siitä olisi luultavasti noussut valtakunnallinen kohu.

Alhoniemen mukaan hänen kommenttinsa oli osa pitempää keskusteluketjua.

– Keskustelussa menivät puurot ja vellit sekaisin. Siinä puhuttiin muiden palveluiden lähtemisestä kunnasta eikä ymmärretty, mitkä ovat kunnallisia palveluita ja mitkä eivät.

Hän kertoo tarkoittaneensa sitä, että keskustelijoiden olisi syytä selvittää itselleen, minkä palveluiden järjestämisestä kunta vastaa.

– Jos neuvoa-antava kansanäänestys kuntaliitoksesta olisi järjestetty, sen tulos olisi tietenkin otettu vakavasti. Sen takia olisi ollut tärkeää ymmärtää, mistä äänestetään, Alhoniemi toteaa.

Kuva: Riikka Hurri

Nyt näyttää varmalta, että vuonna 1910 perustetun Valtimon tarina päättyy ensi vuonna ja Pohjois-Karjalan väestöltään pienin kunta sulautuu osaksi Nurmesta.

Valtimon valtuusto hyväksyi liittymisen Nurmekseen viime viikolla täpärimmällä mahdollisella äänestystuloksella 11–10. Nurmeksen valtuusto puolestaan hyväksyi liitoksen yksimielisesti. Kuntaliitos tapahtuu ensi vuoden alussa.

Poismuuttaneet eivät ole minulle pelkkiä numeroita tilastoissa. Siinä joukossa on myös monta kaveria ja ystävää.

Kun päivitin itseni ja Valtimon kuulumisia Sunnuntaisuomalaisessa viimeksi viisi vuotta sitten, tilanne kotikylälläni näytti aika erilaiselta. Lähinaapurustoon oli muuttanut nuoria luonnonmukaisesta elämäntavasta kiinnostuneita ihmisiä. Myöhemmin heitä tuli vielä lisää, ja useammankin autiotalon ikkunoihin syttyivät valot.

Ilmiö herätti kiinnostusta jopa tutkijoissa. ”Esimerkiksi Pohjois-Karjalaan Valtimon alueelle on viime vuosina vakiintunut vaihtoehtoisen elämäntavan etsijöiden joukko, johon kuuluu nuoria aikuisia, myös lapsiperheitä”, Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan professori ja kylätutkimuskonkari Pertti Rannikko kirjoitti Helsingin Sanomissa 6.3.2017.

Kuva: Riikka Hurri

Puhe ”vakiintumisesta” oli ehkä vähän ennenaikaista. Nyt tuosta joukosta on nimittäin vain rippeet jäljellä. Myös kahden pienen lapsen perhe naapuristani muutti Tampereelle.

Kun itse muutin tänne 15 vuotta sitten, minua ärsyttivät suunnattomasti puheet, joissa arvuuteltiin, koska muutan takaisin kaupunkiin. Nyt huomaan olevani jo itse samanlainen skeptikko. Jos joku muuttaa tänne, mietin ensimmäiseksi, että kohta se jo varmaan muuttaa pois.

Muuttaessani Helsingistä Valtimolle sain kuulla ratkaisustani monenlaisia mielipiteitä, joista yksi jäi erityisesti mieleeni:

”Älä muuta! Pohjois-Karjalan tyhjyys tarttuu pian sinuunkin”, varoitti tuttu toimittajakollega.

Aina välillä tulee mietittyä, onko tyhjyys tarttunut. Huomaako sellaista itse?

Olen elänyt suurimman osan Valtimolla viettämästäni ajasta yksin. Olisiko ihmissuhdeasioissa käynyt parempi flaksi jossain muualla? Olisinko kenties jopa perheellinen? Onko minusta tullut täällä asuessani kyynisempi?

Juuret joka tapauksessa kasvavat aina vain syvemmälle Valtimon multiin. Viisi vuotta sitten kerroin hankkineeni kotikunnastani 15 hehtaaria metsää. Nyt hehtaareja on jo 50.

Ja jos tyhjyys meinaa tarttua liikaa, moottorisahaterapia toimii aina. Omien poltto- ja rakennuspuiden lisäksi olen viime talvina tehnyt palstoiltani sahatyönä myös parisataa kuutiota myyntipuuta.

Kuva: Riikka Hurri

Viime vuosina yksi valtimolainen hanke on saanut valtakunnallistakin julkisuutta. Naapurikylälle puuhataan opistoa, jossa opiskellaan omavaraisuutta. Käytännössä siellä siis opetellaan elämään ilman rahaa tai ainakin mahdollisimman vähällä kuluttamisella.

Siinäkö syrjäseutujen tulevaisuus?

Toimittaja Sampsa Oinaala muutti Helsingistä Valtimolle vappuna 2004. Hän kirjoitti muutostaan juttusarjan ”Kadulta Korpeen”. Se julkaistiin vuosina 2004–2005. Sarjan seurantajutut julkaistiin 2006 ja 2014. Tämä on sarjan kolmas seurantajuttu. Aiemmat kirjoitukset ovat luettavissa toimittajan verkkosivulla. 

Tulevaisuus

Maaseutu tyhjenee vauhdilla

Alle 30 prosenttia Suomen väestöstä asuu maaseudulla.

Vuonna 1990 kaupungissa asui 60 prosenttia ja maalla 40 prosenttia väestöstä.

Väkimäärä kasvaa erityisesti isoissa kaupungeissa.

Tällä hetkellä jo joka viides suomalainen asuu jossakin pääkaupunkiseudun kolmesta isosta kaupungista, Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla. 

Väestö on vähentynyt nopeimmin varsinaiselta ydinmaaseudulta ja harvaan asutuilta maaseutualueilta.

Maaseututaajamat ovat pitäneet pintansa kauimmin. Niissä asuu tällä hetkellä vajaat kuusi prosenttia suomalaisista.

Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon, Kainuun ja Etelä-Pohjanmaan maakunnat ovat Suomen maaseutuvaltaisimmat. Näissä maakunnissa yli puolet väestöstä asuu yhä maaseudulla.

Päijät-Hämeessä, Varsinais-Suomessa, Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla, Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa kaksi kolmasosaa väestöstä asuu kaupungissa.

Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa hieman yli puolet väestöstä asuu kaupungissa.

Uudellamaalla yli 90 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa.

Tilastokeskus
Sampsa Oinaala
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi