Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Itä-Euroopan maat ovat portti hybridivaikuttamiselle EU-vaaleissa

Kuva: Anniina Louhivuori

Parin viikon päästä järjestettävissä eurovaaleissa valitaan yksi keskeisistä EU:n vallankäyttäjistä, 705-jäseninen Euroopan parlamentti. Hybridivaikuttamiselta suojautumisella varmistetaan, että EU-kansalaiset saavat valita parlamentin ilman ulkopuolista häirintää, vaikuttamista tai haitantekoa.

Lähestyvät eurovaalit ovat aiheuttaneet töitä Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen tutkimusjohtajalle Hanna Smithille, mutta kun kysyy, onko nyt meneillään loppukiri, Smithiä naurattaa:

– Ei tämä työ tekemällä lopu, hereillä pitää olla koko ajan. Teknologian kehittyminen tarkoittaa, että uusia kykyjä pitää luoda jatkuvasti, Smith sanoo.

Smithin mukaan viitteitä EU-vaaleihin kohdistuneesta informaatiovaikuttamisesta on toistaiseksi vähän.

Syitä on monia. Esimerkiksi varautuminen vaalivaikuttamiseen on aiempaa parempaa, samoin tietoisuus siitä.

Onnistunut vaalivaikuttaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Kun monissa EU-maissa on käyty kansallisia vaaleja ennen eurovaaleja, on ulkopuolisten toimijoiden ollut vaikeaa ennakoida sitä, millaiseksi poliittinen kenttä Euroopassa muodostuu.

Vaikutusyritykset muuttavat muotoaan, aikaansa ja paikkaansa.

Suomi on varautunut eurovaaleihin kohdistuvaan häirintään hyvin, mutta eri EU-maat ovat sille eri tavoin alttiita, arvioi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Mikael Wigell.

– Hybridivaikuttamisen keinovalikoimaa eli esimerkiksi taloudellisia, poliittisia ja diplomaattisia keinoja räätälöidään eri tavoin eri maihin, Wigell sanoo.

Erot syntyvät esimerkiksi kokemuksen ja kulttuurin kautta.

– Saksassa ja Ranskassa valmius ja tietoisuus hybridiriskeistä on korkealla tasolla, koska näissä maissa on jo koettu hybridivaikuttamista ja vaalihäirintää. Mutta Itä-Euroopan pienissä maissa riskit ovat suuria. Niissä poliittiset jakolinjat ovat isoja, mediaympäristö toimii suurelta osin sosiaalisen median kautta, ja some-lukutaito voi olla vielä heikkoa, Wigell sanoo.

Vaalihäirinnässä voidaan pyrkiä esimerkiksi hajottamaan EU:ta lyömällä kiilaa jäsenmaiden väliin, syventämällä jo olemassa olevia poliittisia jakolinjoja tai vahvistamalla unioniin kohdistuvaa kritiikkiä. Sillä voidaan pyrkiä heikentämään demokratiaa tai luomaan kuvaa, ettei demokratia ole tomiva järjestelmä.

Omat intressinsä EU:n horjuttamiseen on esimerkiksi Venäjällä ja Kiinalla: Kiinan on helpompaa edistää omia hankkeitaan yksittäisten jäsenmaiden kanssa. Näin on se on tehnyt esimerkiksi Italiassa ja Kreikassa vastoin EU:n toiveita. Talouspakotteiden kanssa painiva Venäjä saa puolestaan liikkumavaraa yksittäisten jäsenmaiden kanssa, kun EU on hajallaan.

EU on varautunut häirintään jäsenvaltioiden ja viranomaisten yhteisillä koulutuksilla ja harjoituksilla. Niiden sisällöstä Hanna Smith on vaitonainen, mutta sen hän sanoo, että tavoitteena on ollut muun muassa yhtenäistää eri viranomaisten toimintatapoja uhkatilanteissa.

– Tietoisuuden lisääminen ja toimijoiden saattaminen yhteen on ratkaisu hyb­ridiuhkiin, Smith sanoo.

Yleisellä tasolla Smith erottaa vaalihäirintään varautumisessa kolme erilaista muotoa. Niistä ensimmäinen koskee informaatiovaikuttamista.

– Tässä pyritään paikallistamaan, mikä vaalien sisällössä on omaa ja kotikutoista, sellaista, minkä kuuluukin olla demokratian osa, ja mikä ulkoista vaikuttamista.

Toinen on teknologian, esimerkiksi tiedonvaihdon ja vaalijärjestelmän, turvallisuus. Viime vuosina sähköpostien ja luottamuksellisten dokumenttien varastamisesta ja julkivuotamisesta on tullut tärkeä vaalihäirinnän keino.

Kolmas taso on psykologinen vaikuttaminen. Yhteiskuntaa ja vaalien asetelmaa voidaan horjuttaa luomalla epävakautta tai sen tuntua. Vaikuttaminen voi kohdistua myös yksittäisiin avainhenkilöihin. Psykologiseen vaikuttamiseen riittää jo pelkkä epäilyksen ilmapiirin luominen.

Työ vaikuttamista vastaan ei lopu vaali-iltaan, sanoo Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden työelämäprofessori Jarno Limnéll.

– Vaalien avoimuus ja rehellisyys voidaan kyseenalaistaa myös jälkikäteen. Voidaan esimerkiksi väittää, että vaaleihin on vaikutettu, vaikkei näin olisi oikeasti tehtykään.

Mikä?

Hybridivaikuttaminen

Hybridivaikuttamisella tarkoitetaan toisen valtion päätöksentekoon vaikuttamista erilaisia menetelmiä yhdistelemällä.

Vaaleissa hybridivaikuttamista voi olla esimerkiksi epävakauden luominen, avainhenkilöihin vaikuttaminen ja valeinformaation levittäminen.

Hybridiuhkien tunnistaminen ja torjuminen on vaikeaa.

Teppo Koskinen
teppo.koskinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi