Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Uutisanalyysi: Hartolassa ryöstön uhriksi joutunut mies ampui yhtä ryöstäjää rintaan - saako murtomiestä ampua?

Hätävarjelujutut ovat vaikea pala tuomioistuimissa – Uutissuomalainen esittelee kolme esimerkkitapausta.

Kuva: Mikko Pitkänen

Kahdeksankymppinen mies koki maaliskuussa kovia.

Hartolassa Päijät-Hämeessä neljä parikymppistä nuorta murtautui vanhuksen kotiin, pahoinpiteli hänet henkihieveriin ja ryhtyi viemään asunnosta omaisuutta.

Nelikko pakeni, kun kahakan tiimellyksessä vanhus ampui yhtä ryöstäjää käsiaseella rintaan.

Poliisi sai miehet kiinni. Tapausta tutkitaan törkeänä ryöstönä.

Ampumista poliisi tutkii tapon yrityksenä. Asia on vielä esitutkinnassa, aikanaan se edennee syyttäjälle ja sitä kautta käräjäoikeuteen.

Nettikommenteissa korostettiin, että vanhus puolustautui hyökkääjiä vastaan. Suurin osa piti tilannetta hätävarjeluna.

– Ihmisen pitää voida puolustaa henkeään ja omaisuuttaan!

Niin pitääkin. Kenenkään ei tarvitse puolustautumatta alistua esimerkiksi väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi.

Sillä on kuitenkin merkitystä, miten ja millaisessa tilanteessa puolustautuu.

Rikoslaissa asia ilmastaan näin: ”Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana”.

Tuomioistuimen on siis ensin punnittava, onko teko tehty hätävarjeluna eli "oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi". Sen jälkeen on ratkaistava, onko teko ollut ylimitoitettu uhkaan nähden. Tällöin kyseessä on hätävarjelun liioittelu.

Hätävarjelun liioittelukin voi alentaa rangaistusta tai vastaaja voidaan vapauttaa siitä kokonaan.

Uutissuomalainen kävi läpi hovioikeuksissa viime ja tänä vuonna käsiteltyjä juttuja, joihin liittyy vetoaminen hätävarjeluun. Joukossa oli satoja sellaisia, joissa hätävarjelu oli vain pienenä yksityiskohtana laajemmassa syytevyyhdissä. Tällaisia juttuja hovioikeus seuloi runsaasti eli ne eivät saaneet jatkokäsittelylupaa.

Yhdeksän kymmenestä jutusta noudatteli samaa kaavaa: Arska ja Pena tappelevat humalassa kapakkaillan jälkeen. Sekavassa mylläkässä alakynteen jäänyt Arska tuikkaa Penaa puukolla.

Oikeudessa Arska kertoo toimineensa hätävarjeluna, koska Pena hyökkäsi hänen kimppuunsa ja hänen oli puolustauduttava.

Oikeus toteaa, ettei kyse ollut hätävarjelusta ja tuomitsee Arskan ihan tavallisesta pahoinpitelystä.

Hätävarjelujutuissa pahoinpitelyt ja törkeät pahoinpitelyt olivat tavallisimpia rikosnimikkeitä. Suurimmassa osassa aseena oli suomalaiskansallisesti puukko tai veitsi.

Hovioikeuteen edenneistä jutuista vain muutamassa koko muutoksenhaun perusteena oli kysymys hätävarjelusta.

Punnittavana oli nimenomaan näyttö.

Syytetyn ei tarvitse näyttää hätävarjelua toteen. Näyttötaakka on vastapuolella, tavallisesti syyttäjällä. Syyttäjän on osoitettava aukottomasti, ettei kyse ollut hätävarjelusta.

Esimerkki 1: Vaasan hovioikeus käsitteli viime vuonna juttua, jossa 26-vuotias mies löi kaksi kertaa nyrkillä samanikäistä naista kasvoihin. Naiselta murtui leuka.

Miehen mukaan nainen uhkasi häntä veitsellä. Poliisi ei kuitenkaan löytänyt asunnosta tähän sopivaa teräasetta. Myöskään muut paikalla olleet eivät kertomansa mukaan nähneet tilannetta.

Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, ettei kyse ollut hätävarjelusta. Mies sai useasta rikoksesta kolme kuukautta vankeutta.

Sen sijaan hovioikeus totesi, ettei hätävarjelun mahdollisuutta voitu sulkea pois. Tilanteesta oli olemassa vain osapuolten todistukset, eikä kummankaan kertomusta voitu pitää toista luotettavampana.

Mies vapautettiin syytteestä.

Esimerkki 2: Itä-Suomen hovioikeudessa oli viime elokuussa tapaus, jossa velan perinnästä syntyneessä tappelussa mies löi toista miestä kääntöveitsellä viisi kertaa vatsaan ja reiteen. 21-vuotias mies sai syytteen tapon yrityksestä.

Syytetty vetosi oikeudessa hätävarjeluun, koska vastapuoli, 18-vuotias mies, oli ensin lyönyt ja sen jälkeen ottanut hänet vapaaottelussa käytettävään kuristusotteeseen. Syytetty kertoi, ettei hän voinut hengittää, ja ainut tarkoitus puukotukselle oli päästä pois tilanteesta.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeus katsoi, että kuristaminen oli sellainen "oikeudeton hyökkäys", jota vastaan syytetyllä oli oikeus puolustautua. Viisi veitsenlyöntiä ylitti kuitenkin sen, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvostellen puolustettavana.

Käräjäoikeus tuomitsi miehen hätävarjelun liioitteluna tehdystä törkeästä pahoinpitelystä vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen.

Hovioikeus oli näytöstä eri mieltä. Se huomautti, että syytetty olisi voinut poistua paikalta sen jälkeen, kun häntä oli lyöty. Mies kuitenkin heitti silmälasinsa pois, lähestyi vastapuolta ja huusi "haluatko kuolla". Lisäksi paikalla oli muita henkilöitä, jotka pyrkivät irrottamaan tappelijoita toisistaan.

Tästä syystä hovioikeus katsoi, etteivät puukotukset olleet hätävarjelua. Kyse ei siis voinut olla myöskään hätävarjelun liioittelusta.

Hovioikeus tuomitsi miehen syyttäjän vaatimuksen mukaisesti tapon yrityksestä 3,5 vuodeksi vankeuteen.

Esimerkki 3: Joskus kaikki kolme oikeusastetta päätyvät keskenään erilaiseen lopputulokseen. Korkein oikeus (KKO) antoi maaliskuussa ennakkopäätöksen hyvin samantapaisesta jutusta kuin Hartolan tapaus.

Kaksi miestä ja kaksi naista tunkeutui Hyvinkäällä miehen asuntoon pistoolilla ja pesäpallomailoilla varustautuneena.

Jo eteisessä kolme heistä alkoi kuristaa ja hakata asukasta. Kahakan kestäessä pistoolikin laukesi kohti lattiaa.

Mies pakeni keittiöön perässään yksi pahoinpitelijöistä. Miehet kamppailivat pöydällä olleesta veitsestä. Asunnon haltija sai veitsen käteensä ja löi vastapuolta vatsaan.

Paetessaan mies huitoi eteisessä veitsellä kahta muuta hyökkääjää selkään.

Mies sai syytteen kolmesta tapon yrityksestä. Oikeudessa hän vetosi hätävarjeluun.

Hyvinkään käräjäoikeus tulkitsi tapahtumia niin, että ensimmäinen puukotus tapahtui hätävarjelutilanteessa. Puolustautuminen oli kuitenkin ylimitoitettua, koska mies ”koukkasi” puukolla toisen miehen vatsaan iskun jälkeen. Kaksi jälkimmäistä puukotusta eivät olleet hätävarjelua, koska tilanne oli jo rauhoittunut.

Asunnon haltija sai veitsen käteensä ja löi vastapuolta vatsaan.

Mies tuomittiin neljäksi vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen kahdesta tapon yrityksestä ja yhdestä hätävarjelun liioitteluna tehdystä tapon yrityksestä.

Helsingin hovioikeus tulkitsi kahta jälkimmäistä tekoa toisin. Sen mielestä myös ne tapahtuivat hätävarjelun liioitteluina. Hovioikeus alensi rangaistuksen kolmeksi vuodeksi vankeutta.

Korkein oikeus antoi jutussa valitusluvan ja järjesti suullisen pääkäsittelyn, jossa otettiin vastaan muun muassa henkilötodistelua.

Oikeus päätyikin nyt siihen, että eteisessä tapahtuneet puukotukset olivat hätävarjelua ja keittiön tapahtumat hätävarjelun liioittelua.

KKO:n mukaan ensimmäisessä tapauksessa miehellä ei ollut aikaa harkita, kuinka hän veistä käyttää. Tästä syystä mies vapautettiin rangaistusvastuusta, vaikka kyse oli hätävarjelun liioittelusta.

Eteisessä tilanne oli edelleen vaarallinen, koska yhdellä vastaajista oli yhä ampuma-ase ja toisella pesäpallomaila. Siksi oikeus hylkäsi kokonaan kaksi jälkimmäistä syytettä.

Jotta tilanne olisi vielä monimutkaisempi, yksi viidestä oikeusneuvoksesta oli tuomiosta eri mieltä. Hän olisi tuominnut miehen hätävarjelun liioitteluna tehdyistä rikoksista kaikissa kolmessa tapauksessa.

Asiasta jouduttiin äänestämään. Enemmistön kanta voitti 4–1.

Yli neljän vuoden vankeusrangaistus oli muuttunut vapauttavaksi tuomioksi.

Kirjoittaja on Uutissuomalaisen oikeustoimittaja.

Antti Launonen / Uutissuomalainen
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi