Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Noituuden erityispiirteinä Suomessa ovat käytännöllisyys ja miespuolisuus

Tutkija Raisa Toivon kiinnostus alkoi 1600-luvulla eläneen Agatan tarinasta.

Kuva: Mirja Hussain

– Noidat ovat trendikäs aihe ja maailman poliittisen tilanteen myötä yhtymäkohtia historiaan on nähtävissä yhä enemmän. Poliittiset ja uskonnolliset vainot ovat mukana myös tässä ajassa, pohtii professori Raisa Toivo Tampereen yliopiston kokemuksen historian huippuyksiköstä.

Hän on tutkinut noituutta ja noitaoikeudenkäyntejä Suomessa parikymmentä vuotta ja löytänyt kiinnostavia tietoja suomalaisesta yhteiskunnasta 1500–1700-luvuilla. Suomalaisen noituuden erityispiirre on käytännönläheisyys. Hyvää tarkoittavaa noituutta, kuten sairauksien parantamista tai viljasadon runsautta on yritetty parantaa tai toisia vahingoittaa noitamenoin. Sen sijaan noituuden teoriat, joissa pohdittiin noitien ja paholaisien välisiä sopimuksia ja noitasapattia, olivat vähäisiä.

– Toinen erityispiirre on miesten huomattava osuus noidista, vähän yli puolet. Toisaalta myös Virossa, Normandiassa ja Islannissa miesnoidat ovat yleisempiä, Toivo kertoo.

1500–1700-luvun oikeudenkäyntipöytäkirjoja on säilynyt historiantutkimukselle hyvin, sillä Etelä- ja Keski-Euroopassa inkvisition oikeudenkäynnin pöytäkirjat tuli lähettää keskushallinnon hyväksyttäviksi ja sieltä arkistoitavaksi. Pahalta kalskahtavasta nimestä huolimatta inkvisitio edelsi modernia hallintojärjestelmää.

– Ruotsista alioikeuksien pöytäkirjoja löytyy hyvin 1620-luvulta lähtien. Pöytäkirjoihin on merkitty yleisön välihuuteluakin talteen. Papereista välittyy kuva tuon ajan arjesta, naisten asemasta, lasten kohtelusta ja kasvattamisesta. Noituus oli tuolloinkin tulkinnanvarainen asia, ja sen vakavuutta, tuomittavuutta, on pyritty hahmottamaan kuvailemalla tarkkaan tapahtumia ja tilanteita, Toivo kuvailee.

Yleensä noituudesta sai sakkoja. Ruotsissa ja Suomessa oikeudenkäynnit olivat julkisia, eikä niihin yleensä liittynyt syytetyn kiduttamista. Muualla Euroopassa oikeudenkäynnit olivat usein suljettuja ja kidutus oli yleinen tapa kuulustella syytettyä.

Noituuteen on uskottu aina. Jo keskiajan maan laeissa selvitetään miten noituutta ja pahuutta käsitellään oikeudessa. Tutkija Raisa Toivo

– 1500- ja 1600-luvuilla lakiin tehtiin säädöksiä myös hyvää tarkoittavan noituuden tuomitsemisesta. Perusteita tuomittavuudelle oli kaksi: tapahtumat ovat Jumalan säätämiä eikä niitä pidä noituudella muuttaa, sillä kaikilla asioilla on Luojan tarkoitus. Toinen peruste oli, että maailmassa hyvän määrä on vakio, ja jos sitä siirretään noituudella itselle, balanssi järkkyy.

Noituuden vilkkainta aikaa pöytäkirjojen perusteella on eletty 1600-luvulla. Tuolloin Euroopassa vallitsivat vaikeat taloudelliset, sosiaaliset ja sotilaalliset olot. Katoliset ja protestantit sotivat, ja reformaation jälkeen tuli vakaa ajatus maailmanlopun lähestymisestä. Jumalan ja Paholaisen uskottiin käyvän kamppailua.

– Noituuteen on uskottu aina. Jo keskiajan maan laeissa selvitetään, miten noituutta ja pahuutta käsitellään oikeudessa. Se kertoo, että asia on ollut ajankohtainen jo silloin.

Raisa Toivon kiinnostus suomalaiseen noitaperinteeseen heräsi Agatan tarinan myötä. Kuva: Jonne Renvall

Monien tulkintojen mukaan noituutta esiintyy myös nykyään, mutta sitä ei pidetä rangaistavana.

– Meillä on wicca-noitia ja uuspakanoita. Laissa on kielletty petoksellisuus, eli rahan hankkiminen uskottelemalla olevansa noita ja rahastavansa sillä.

Toivosta kansanperinteen ja uskomusten ydin on, että niissä yhdistyy jotain vanhaa ja vallitsevassa yhteiskunnassa merkityksellistä.

Kansanperinteessä noidat liitetään pääsiäiseen ja nykyinen noitaperinne on viatonta trulleineen ja virpomisineen. Sillä on kuitenkin juurensa historian noituudessa, jota harjoitettiin juhlapyhinä, vuodenaikojen vaihtuessa ja kirkkovuoden muuttuessa uudeksi.

– Ajateltiin, että tälläisen kynnyksen kohdalla oli hyvä mahdollisuus vaikuttaa seuraavaan vaiheeseen, sillä rajapyykillä hyvän ja pahan taistelu kiihtyy, Toivo kuvailee.

Toivo kertoo, että noitien lentämistä on kuvattu teksteissä ja kuvamateriaalissa 1400-luvun puolivälistä lähtien, sillä ajateltiin että paholaisen pitoihin lennetään jollakin välineellä.

– Ei aina luudalla, usein lennettiin eläimellä. Luudasta on luotu pehmeästi pehmopornografisia kuvia, jotka ovat jääneet ihmisten mieleen, Toivo hymähtää.

Liisa Tanninen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi