Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Tulis kesä ja kärpäsiä, sais köyhäkin seuraa, odotettiin ennen Hollolassa – luonto hallitsee suomalaisia sananlaskuja

Sananlaskut: Iso osa sanonnoista koskee vuodenaikoja, kevättä ja luontoa. Osa ei oikein pidä enää paikkaansa.

Idänsinililjat ehtivät keväisin yleensä ensimmäisiksi. Kuva: Hannu Kauhanen

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.

Kaikkien tunteman sananlaskun osuvuutta on epäilty jo pitkään. Useinkin ensimmäiset haarapääskyt tavataan täällä viimeistään näinä päivinä, mutta ei täällä kesä ikinä huhtikuun puolivälin jälkeenkään vielä ole.

Ilmaston lämpenemistä on pidetty tuon kauniin sananlaskun sulamisen syynä, ja ehkä sillä on ollut oma vaikutuksensa.

Kun keskimäärin Suomeen saapuvat muuttolinnut ovat laajan tutkimuksen mukaan aikaistaneet tulemistaan 1950-luvun lopulta tähän päivään viikolla, niin kevään varhaisimpien muuttajien saapuminen on aikaistunut enemmän. Tämä voisi päteä myös kiuruun, peippoon ja västäräkkiin.

Aikaa ennen lintubongareita

Mainiossa kirjassaan Linnuntie Lasse Kylänpää tarjoaa kiinnostavan näkökulman siihen, miksi tuo sananlasku on muotoutunut juuri tuollaiseksi.

Kylänpään mukaan vuosikymmeniä ja -satoja sitten ensimmäiset kiurut havaitsivat pelloillaan maanviljelijät – eivät malttamattomat lintuharrastajat, koska heitä ei ollut olemassakaan.

Maanviljelijä tepasteli keväällä pellolle ensimmäisen kerran sitten, kun hänellä oli sinne asiaa: ehkä vasta huhtikuun lopulla, kun lumet olivat viimein sulaneet.

Nykyisin sen sijaan lintubongarit retkeilevät aktiivisesti ympäri vuoden, ja niinpä kevään ensimmäiset kiurut nähdään Suomessa useimmiten jo helmikuussa, josta on kesään vielä aika tovi.

Sama pätee sananlaskun muihinkin lajeihin, ehkä pääskystä lukuun ottamatta. Toisaalta aina voi pohtia, alkaako kesä vaikkapa koivun hiirenkorvista vai saunavastasta, mutta kumminkin.

Ei yksi pääsky kesää tee (Valkeala). Tähän ei ole mitään huomauttamista.

Luonto inspiraation lähteenä

Sananlaskuissamme on paljon sellaisia, jotka liittyvät säähän, vuodenaikoihin ja luontoon – tosin aika monet vertauskuvallisesti; niiden todellinen kohde onkin ihminen ja hänen käyttäytymiseensä.

Tällainen voisi olla esimerkiksi: Missäs kärpänen olis jos ei hevosen takapuolessa (Turku).

Sananlasku voi olla totta sananmukaisesti, mutta myös vertauskuvallisesti. Kuten tämäkin: Missä haaska on, sinne korpit kokoontuu (Heinola). Tai: Yhyrenlaiset linnut aina yhyres lentää (Isokyrö).

Ja: Yrittää harakkakin vastatuulta (Pori).

On joukossa hyvällä tavalla hieman kaksimielisyyttäkin: Luonto se on joka tikanpojan puuhun vetää (Pudasjärvi).

Seuraava sopii moneen paikkaan: Suo siellä, vetelä täällä, eikä kuivaa kuulukaan (Hyrynsalmi).

Linnut kertovat keväästä

Pitkän talven jälkeen kansa on aina odottanut kevättä. Luonnon tavasta toimia on oltu perillä aina hyvin.

Heikki talven taittaa (Juuka), vaikka Heikin nimipäivä on jo 19. tammikuuta. Ei oikein osu, enää ainakaan, jos osui koskaan.

Tämä sen sijaan toteutui ainakin menneenä talvena: Helmikuun hellät tuulet maaliskuulla maksetaan (Suomussalmi).

Ja tämä se vasta paikkansa pitääkin: Kevät keikkuen tulevi, suvi suuta vääristellen (Kalevala).

Lintujen keväiset tuloajat on pantu merkille jo kauan sitten. Längelmäeltä on poimittu seuraava viisaus: Kurki tulee käki kainalossa ja pääskynen pivossa.

Noiden lajien saapuminen todellakin ajoittuu vapun tietämiin.

"Varis saretta huutaa"

Luonnon tapahtumista on aina osattu ennustaa säätä, eikä ihme. Sääilmiöillä oli muinoin paljon suurempi merkitys arkeemme kuin on nyt.

Revontulet tietävät pakkasta (Humppila).

Suoja pyryn perästä, paha ilma pakkasesta (Sysmä) on likimain sama kuin Suoja suuresta lumesta, pakkanen pahasta ilmasta (Eräjärvi).

Tohmajärvellä tiedettiin, että Varis raakkuu aamusella päiväksi pahaa säätä.

Nokialla on tyydytty vain tähän: Varis saretta huutaa.

Milloin tehdään peltotyöt?

Kalastus, metsästys ja muu ravinnonhakuun liittynyt toiminta ovat synnyttäneet lukuisia osuvia sananlaskuja nekin.

Ilomantsista peräisin oleva sanonta kertoo, kuinka vesistöjemme kalavarat ovat muuttuneet: Harvon on hauki kattilassa, siika ei sinä ikinä, lohen poikaa polovenaan.

Nykyisin rajan takana sijaitsevassa Johanneksessa tiedettiin sielläkin, että Sillo siika kuttoo, kun on jäässä järve reunat.

Nykyajan vihreydessä vanha tuttu Parempi pyy pivossa ku kymmenen oksalla (Kuivaniemi) saattaa puistattaa, mutta pitää muistaa, että metsäkanoistamme ehkä parhaiten pärjännyt pyykin on ollut tärkeä ravinnonlähde eikä mikään kulinaarimetsästäjien mitätön kohde.

Pellot ovat olleet pyhiä paikkoja, ja ovat monille yhä. Evijärvellä tiedettiin, että Hermannista heinään mennään. Nimipäivä on 12. heinäkuuta.

Oja on pellon herra (Mänttä) tai Sonta on pellon herra, mutta oja on kuningas (Lavia).

Uudessakaupungissa on hoettu Silloin jyviä tähjässä, kun on tähkä pyörtehessä.

Muutkaan maastokohteet eivät toki ole jääneet huomiotta: Suo ei kasva kiviä eikä kangas karpaloita (Iisalmi).

Myös syksy vilahtaa sananlaskuissa

Kevät alkaa olla kukkeimmillaan, mutta syksyä kohti ollaan menossa.

Savitaipaleella on sanottu, että Halla hanhen hartioilla, talvi joutsenen takana. Vastaava on kotoisin Kurikasta: Talavi hanhen hartijoolla, joulu joutsenen takana.

Pihlaja on suomalaisten pyhä puu eikä tietenkään ole jäänyt ilman huomiota ja kunnioitusta, tosin sananlaskuissa viitataan ennemminkin luonnontieteellisiin faktoihin.

Pihlajanmarja rastaan poijan viivyttää (Leppävirta).

Pihlaja ei kahta kanna, vettä ja marjoja (Taipalsaari).

Vanha kansa on ammentanut myös kuolemasta

Lopuksi vielä muutama, joissa ehkä yhdistyvät annokset hirtehisyyttä, synkkyyttä, juoruja, perheriitoja ja yksinäisyyttä.

Orava hyppee puusta puuhun, sana kulkoo suusta suuhun (Maaninka).

Tulis kesä ja kärpäsiä, sais köyhäkin seuraa (Hollola).

Sukulainen on pahempi sutta (Lavia).

Palokärkeä on aina pidetty kuoleman symbolina, ja vaikka se musta onkin, tällä viitattaneen siihen: Harmaa tikka tauviks takoo, kuolemaks kilkuttaa (Parikkala).

Samoin musta korppi liitetään kuolemaan useinkin: Harva hevosella kirkkoon ajaisi, jos korppi tuomarina olisi (Pieksämäki).

Hannu Kauhanen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi