Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Sirkka-Liisan, 64, syöpähoidot lopetettiin vastoin hänen tahtoaan

Lääkärit eivät usein osaa kertoa potilaalle ymmärrettävästi tämän sairauden tilaa. Silloin hoitojen lopettaminen voi tulla järkytyksenä.

Puolisonsa haimasyövälle menettänyt Eero Huovinen, 62, ei usko, että suru ja ikävä Sirkka-Liisa-vaimoa kohtaan koskaan helpottavat täysin. Elämän jatkamisessa korvaamattomaksi on osoittautunut uusi kumppani: ”En olisi selvinnyt ilman Ullaa”, Huovila toteaa. Kuva: Jaana Kautto

”Tohtori kumartui korvaani ja sähisi, että sinä kuolet. Hän perui kaikki laboratorio-, lääkäri- ja hoitoaikani päiväsairaalasta kysymättä minulta mitään. Kysyin, kuka minua nyt hoitaa. Minne voin soittaa, jos tulee hätä. En saanut vastausta.”

Näin Sirkka-Liisa Seppänen kirjoitti muistiin kokemuksia hoitojaksostaan sädesairaalassa Jyväskylässä keväällä 2018. Vain päivää aiemmin haimasyöpää sairastava Seppänen oli sopinut hoitavan lääkärinsä kanssa päiväsairaalassa, että hoitoja jatketaan. Nyt kierrolla ollut tuntematon lääkäri kertoi, ettei se kannata ja perui kaikki hoidot. Kun Seppänen muistutti oikeudestaan hoitotahtoon, lääkäri oli vastannut, että sen tekeminen olisi turhaa, koska lääkärit voivat määrätä Seppäselle elvytyskiellon.

Keski-Suomen keskussairaalasta todettiin, ettei sairaala voi kommentoida yksittäisen potilaan hoitoa koskevia asioita.

Seppänen ja hänen puolisonsa Eero Huovinen, 62, tiesivät Seppäsen syövän pahanlaatuiseksi. Se tulisi johtamaan kuolemaan. He halusivat kuitenkin kääntää kaikki kortit, sillä hoidot olivat tepsineet: ne olivat saaneet syövän merkkiainepitoisuudet veressä pienenemään.

Voiko lääkäri päättää syöpähoidon lopettamisesta potilaan tahdon vastaisesti? Mitä hyötyä hoitotahdosta tällöin on?

Tauti ei kosketa vain potilasta, vaan koko hänen lähipiiriään. Eero Huovinen, omainen

Päätöksen hoitojen lopettamisesta tekee aina lääkäri lääketieteellisin perustein, toteaa ryhmäpäällikkö ja lakimies Kirsi Liukkonen terveydenhuollon valvonnasta Valvirasta. Liukkosen mukaan potilaslainsäädännön mukaan potilasta tulee hoitaa yhteisymmärryksessä tämä kanssa, mutta hoidosta päättää aina lääkäri.

Hoitotahto-käsitettä lainsäädäntö ei Liukkosen mukaan tunne. Hoitotahdolla voidaan ilmentää potilaan tahtoa ja toiveita hänen hoidostaan sekä kieltäytyä hoitotoimenpiteistä, mutta lääkäriä ei voida velvoittaa hoitamaan potilasta siten, mikä ei ole lääketieteellisesti tämän edun mukaista.

– Potilas ei voi vaatia mitä tahansa hoitoa, vaan lääkärin tulee tehdä hoitopäätökset lääketieteellisin perustein ja soveltaa potilaan hoidossa yleisesti hyväksyttyjä sekä perusteltuja menettelytapoja. Mikäli tautia ei voida parantaa, lääkärin tehtävä on potilaan kärsimysten lievittäminen, Liukkonen sanoo.

Hoitojen lopettaminen voi yleislääketieteen erikoislääkäri Anu Joen mukaan johtua siitä, ettei tarjolla ole enää mitään tautia pysäyttävää tai hidastavaa hoitoa. Mahdolliset hoidot voivat olla myös liian raskaita potilaalle tämän terveydentilan vuoksi.

Joki työskentelee Jyväskylän terveyskeskussairaalassa ja syöpätautien klinikan palliatiivisella poliklinikalla. Hän suorittaa palliatiivisen hoidon erityispätevyyskoulutusta.

Potilas ei voi vaatia mitä tahansa hoitoa. Kirsi Liukkonen, lakimies, Valvira

– Osa sytostaatti- eli solumyrkkyhoidoista altistaa vakaville tulehduksille tai verenvuoto-ongelmille. Tällöin annettu hoito saattaa jopa lyhentää potilaan elinikää sen sijaan, että toisi lisäaikaa, Joki sanoo.

Lääkäri voi tehdä potilaalle myös elvyttämättäjättämis- eli DNR-päätöksen, jolloin potilasta ei yritetä elvyttää, jos hän menee elottomaksi. Päätös perustuu Joen mukaan siihen, että potilaan perussairaudet ovat niin vaikeita, ettei hänen tilansa todennäköisesti palautuisi elvyttämisen jälkeen.

– Päätöksestä tulee aina keskustella potilaan kanssa, mutta potilas tai hänen omaisensa eivät voi edellyttää asiallisesti tehdyn päätöksen kumoamista, Joki sanoo.

Hätääntynyt vaimo soitti Huoviselle sairaalasta kuultuaan hoitojen lopettamisesta. Puhelu nosti palan kurkkuun.

– Hoitava lääkäri oli juuri sanonut, että jos kyseessä olisi hänen omaisensa, yritettäisiin vielä näitä hoitoja. Nyt suunta muuttui yhtäkkiä selittämättä täysin. Me itkimme, nauroimme ja pohdimme, että mitä nyt, Huovinen kertaa.

Annettu hoito saattaa jopa lyhentää potilaan elinikää sen sijaan, että toisi lisäaikaa. Anu Joki, yleislääketieteen erikoislääkäri

Omaiselle jo rakkaan sairastuminen kuolemaan johtavaan sairauteen on raskasta. Huovinen kertoo käsitelleensä asiaa yhdessä vaimonsa kanssa sekä psykologilla. Omaa elämää oli kuitenkin yritettävä elää toisen hoitojen aikanakin.

– Tauti ei kosketa vain potilasta, vaan koko hänen lähipiiriään. Omaisen olo on aivan erilainen, jos viesti potilaalta on, että hän saa hyvää hoitoa. Mutta jos hoitosuunnitelmiin tulee yhtäkkiä täyskäännös ja kuolemantuomioita tullaan kuiskuttelemaan korvaan yllättäen, on läheistenkin mahdotonta sopeutua tai elää arkea, Huovinen sanoo.

Liukkosen mukaan Valviraan tehdyissä kanteluissa näkyy varsin usein lääkärin ja potilaan tai omaisten välisen kommunikoinnin epäonnistuminen. Sama näkemys on Suomen Syöpäyhdistyksessä, kertoo terveysosaston johtaja Juha Heino.

– On hyvin tärkeää, että potilaskertomukseen tehdyissä kirjauksissa avataan, miksi potilaan tai omaisten toiveisiin ei olla pystytty vastaamaan. Lääkärin tulee kirjoittaa auki käymänsä pohdinta ja perustella hoitoratkaisunsa. Tähän olemme ratkaisuissamme usein kiinnittäneet huomiota, Kirsi Liukkonen Valvirasta kertoo.

Heinon mukaan lääkäri saattaa olla vakaastikin sitä mieltä, että on käynyt asiat perusteellisesti läpi potilaan ja omaisten kanssa, mutta terveydenhuollon ammattilainen ei kuitenkaan voi mennä sen taakse, jos asiakkaat eivät koe saaneensa riittävästi tietoa.

– Kun 12 vuoden erikoitumiskoulutuksen käynyt lääkäri ja maallikko keskustelevat, voi osapuolilla olla hyvin erilaiset näkemykset siitä, mitä on sanottu. On ammattilaisen tehtävä varmistaa, että potilas ja hänen omaisensa ymmärtävät, mistä lääkäri puhuu, Heino korostaa.

Seuraavana päivänä siitä, kun ennalta tuntematon lääkäri oli perunut Sirkka-Liisa Seppäsen hoidot, Seppänen tapasi tutun, häntä jo aiemmin hoitaneen lääkärin. Selvisi, ettei tuttu lääkäri ollut tiennyt, että toinen lääkäri oli peruuttanut Seppäsen hoidot. Hoitoja jatkettiin ja potilaan vointi koheni.

Syyskuussa 2018 Sirkka-Liisa Seppäsen elimistö antoi periksi leikkauksen jälkeen. Hän menehtyi 64-vuotiaana.

Sanastoa

Kun tautia ei voida parantaa

Hoitotahto on dokumentti, jossa potilas ilmaisee, miten hän haluaa itseään hoidettavan siinä vaiheessa, jos ei pysty tahtoaan enää kertomaan. Lainsäädännön mukaan potilasta tulee hoitaa yhteisymmärryksessä tämän kanssa. Hoitotahto ei kuitenkaan velvoita lääkäriä. Lääkäri päättää potilaan hoidosta aina lääketieteellisin perustein potilaan parhaaksi.

Palliatiiviseen eli oireita lievittävään hoitoon siirrytään, kun kuolemaan johtavaa sairautta ei pystytä parantamaan eikä sen etenemistä hidastamaan. Palliatiiviseen hoitoon siirtyminen ei tarkoita potilaan hoitamisen lopettamista, vaan sitä, että tautia ei enää yritetä pysäyttää. Hoidolla pyritään ehkäisemään ja lievittämään kärsimystä ja vaalimaan elämänlaatua.

Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa ja ajoittuu lähelle kuolemaa; viimeisiin päiviin tai viikkoihin. Saattohoidon tarkoituksena on hoitaa yksilöllisesti kuolevaa ihmistä ja hänen läheisiään. Saattohoitoon siirtyminen on tärkeä hoitopäätös, josta on keskusteltava potilaan itsensä kanssa tai hänen lähiomaistensa kanssa, jos potilas ei itse pysty päättämään hoidosta.

Lähteet: Käypä hoito, Valvira, THL

Susanna Stranius
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi