Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Hoitojen lopettaminen puheeksi liian myöhään

Syöpähoitojen lopettamisesta ja saattohoitoon siirtymisestä keskusteleminen potilaan kanssa aloitetaan terveydenhuollon asiantuntijoiden mukaan liian myöhään.

Hoitojen jatkaminen on hoitavalle lääkärille usein helpompaa kuin käydä perinpohjainen keskustelu tautia jarruttavan hoidon lopettamisesta, arvioi yleislääketieteen erikoislääkäri Anu Joki syöpätautien klinikan palliatiiviselta poliklinikalta Jyväskylästä.

Terveysosaston johtaja Juha Heino Suomen Syöpäyhdistyksestä puolestaan on havainnut, että hoitavalle lääkärille on usein vaikeaa käydä potilaan kanssa ymmärrettävästi keskustelu siitä, että syöpähoidoista täytyy luopua.

Haimasyöpään menehtyneen Sirkka-Liisa Seppäsen ja hänen puolisonsa Eero Huovisen kanssa perusteellinen keskustelu palliatiiviseen hoitoon siirtymisestä käytiin vasta pari kuukautta sen jälkeen, kun vieras lääkäri oli yllättäen ilmoittanut peruvansa Seppäsen hoidot. Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan kuolemaan johtavan sairauden oireiden hoitoa ja potilaan olon helpottamista. Silloin sairautta ei enää yritetä parantaa tai sen etenemistä hidastaa.

– Potilas ja omaiset, jotka jäävät tänne kuoleman jälkeen, eivät ehdi valmistautumaan tulevaan kuolemaan. Se pidentää omaisten toipumista ja heikentää potilaan elämän loppuvaiheen hoitoa, toteaa Joki.

Heino on Joen kanssa samaa mieltä. Usein läheisten hätä johtuu siitä, että suunnitelma B sen varalle, että hoidot eivät tepsikään, on otettu puheeksi liian myöhään.

– Potilaalle tulisi tehdä suunnitelma B hyvin varhaisessa vaiheessa siltä varalta, että parantumiseen tähtäävä suunnitelma A ei toteudukaan. Siis miten toimitaan, jos tautia ei pystytäkään parantamaan. Mitä aiemmin mahdollisuudesta puhutaan potilaan ja tämän omaisten kanssa, sitä helpompaa hyväksyminen tarvittaessa on, Heino sanoo.

Hoitojen lopettamisesta tai elvytyskiellosta joudutaan Joen näkemyksen mukaan harvoin erimielisyyksiin potilaan tai tämän omaisten ja hoitohenkilökunnan kesken. Mahdolliset ristiriidat voivat Joen mukaan johtua siitä, ettei potilas ole saanut riittävästi tietoa sairautensa kulusta. Tällöin hänellä voi olla epärealistista odotuksia taudista selviytymisestä tai hoitojen tehosta.

– Asiat pyritään keskustelemaan perinpohjaisesti, saamaan potilas ymmärtämään sairautensa tila. Päätöksiä ei tehdä kevyin perustein vaan aina potilaan etua ajatellen, Joki sanoo.

Susanna Stranius
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi