Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Kyse ei voinut olla kotihälytyksestä - oudosti pysäköidystä poliisiautosta alkoi Lahden Larha-draaman mediamylläkkä

Maaliskuun 15. päivänä vuonna 1994 lahtelainen kerrostaloalue pääsi kansainvälisen huomion kohteeksi, kun vankikarkuri Ilpo Larha linnoittautui Metsäpellontie 55:ssä sijaitsevaan kaksioon. Etelä-Suomen Sanomat oli paikalla yli kaksi vuorokautta yhteen menoon. Niin olivat monet muutkin.

Poliisi kasasi hiekkasäkkejä kadulle suojaksi ja myös linnoitetun talon portaisiin. Ovessa näkyy luodinreikiä. Kuva: ESS-arkisto / Eila Väisänen

Tiistaina 15. maaliskuuta 1994 Lahden Metsäpellontien ja Ilmarisentien risteykseen oli pysäköity Nissan-merkkinen poliisiauto. Jokainen journalisti tietää, että poliisiauton paikallaolo saattaa olla merkki uutisesta. Ainakin pienestä uutisesta, jos ei suuresta.

Nyt se oli merkki suuresta. Sisäasiainministeriön omistama ajopeli oli huomaamaton osa siitä mylläkästä, joka kohta nostaisi rauhallisen lahtelaiskaupunginosan kansainvälisen huomion kohteeksi.

Kyseisessä poliisiautossa oli jotain outoa. Ajoneuvo oli mielestäni ajettu paikkaansa niin, että kyse tuskin oli kotihälytyksestä tai liikennevalvonnasta.

Auton lähellä ollut konstaapeli vakuutti, ettei virkavallan läsnäoloon liittynyt mitään ihmeellistä. Väite oli huutavassa ristiriidassa sen kanssa, että paikalle alkoi virrata kalustoa ja konstaapeleita. Kypärien ja haulikoiden mukanaolo kertoi, että esivalta oli pahan paikan edessä.

Tappaja vastassa

Kevättalven päivä oli mitä kaunein, mutta Metsäpellontie 55:n toisen kerroksen kaksiossa ei ilmoja ihailtu. Ikkunasta kuulunut vihainen miesääni oli ikään kuin pelin avaus. Nuori mies vaati puhelinta ja kehotti poliisia käyttämään ääntään.

Kuulin myös laukauksia. Siellä oli Ilpo Larha. Vankilasta karannut murhamies panttivankeineen. Aseen ääniä saisin kuulla seuraavan parin vuorokauden aikana enemmänkin.

Olin erinomaisen hyvissä kuulo- ja näköasemissa piiritettyä kerrostaloa vastapäätä. "Pikkuisen paha tilanne", sanoi mäkeä alas juossut poliisimies ja kehotti minua häipymään. En häipynyt. En malttanut.

Poliisin kommentti oli tällä kertaa totuudenmukainen. Larha-draamasta sukeutui kansainvälinen mediatapahtuma, josta uutisoitiin Borneossa asti.

Säkit kuntoon

Raskaasti aseistautunut poliisi katsoo suojasta kohti Metsäpellontie 55:n kerrostaloasuntoa. Toimittajilla oli omat asemapaikkansa, jotka sijaitsivat etäämpänä vankikarkuri Ilpo Larhan "tukikohdasta". Kuva: ESS-arkisto / Vesa Tapiola

Asunnon piiritys ja ympäristön evakuointi olivat jo tiistaina päivällä täydessä käynnissä. Autoin suhdetoimintasyistä poliiseja kantamaan hiekkasäkkejä piirittäjien suojaksi. Apu kelpasi, mutta sitten tuli toinen ja kiukkuinen häipymiskäsky. Nyt oli toteltava.

Tuli ilta ja ensimmäinen yö. Mediaa oli siihen mennessä paikalla runsaasti. Hienoinen lumisade peitteli lehtikuvaajien kamerat, jotka nököttivät jalustoillaan teleobjektiivit suunnattuina kohti Suomen kuuluisinta kaksiota. Kuvaajat ja toimittajat nukkuivat autoissaan, jotka kävivät tyhjäkäyntiä tuntikausia.

Etelä-Suomen Sanomilla ja paikallisradioilla oli se valtti käytössään, että me saatoimme vaihtaa levänneitä voimia valvoneiden tilalle. Poliisilla oli sama etu, mutta Ilpo Larhalla ei. Hän teki yhtä vuoroa.

Larhan tukikohtana ollut asunto oli niin sanottu läpitalon huoneisto, josta hän näki talon kummallekin puolelle. Joskus vaihdoin asemapaikkaani juoksentelemalla läpi näkösuojattomien alueiden, mistä poliisi antoi nuhteet. Olihan se kieltämättä typerää painella paksussa hangessa sillä riskillä, että on tappajan tähtäimessä.

Välit kiristyivät

Toinen päivä ei tuonut ratkaisua. Ei myöskään toinen yö. Olimme ja odotimme. Piiritetty asunto oli pimeä ja hiljainen. Armeijan Pasi-panssari jyrisi edestakaisin Metsäpellontietä ja Ilmarisentietä, mutta muuten oli rauhallista.

Saartorengas oli nyt tiukka, ja tiedotusvälineidenkin liikkumismahdollisuudet olivat kaventuneet. Poliisin ja journalistien välillä oli jännitteitä. Viranomaisten mielestä piiritysasuntoon meni sähköisten kanavien kautta liikaa tietoja poliisin toiminnasta asunnon ulkopuolella.

Ristiriitaisia tunteita herätti sekin, että Larha pääsi ääneen lahtelaisen Radio 99:n lähetyksessä. Tämä esiintyminen oli vankikarkurin oma vaatimus.

Henkilökemiat vaikuttivat

Toki jännitteisyys riippui myös henkilökemioista. Suurin osa lainvalvojista jaksoi pysyä rauhallisina, mutta osa poliiseista suhtautui meihin toimittajiin kireästi. Jälkeenpäin tulin tietämään, kuinka ymmärrettävää sellainen käytös heiltä oli. Larha oli oikeasti hankala vastus, ja tilanne oli välillä hyvin vaarallinen.

Vain kahdeksan vuotta aikaisemmin viranomaiset olivat epäonnistuneet Helsingistä Mikkeliin edenneen panttivankidraaman selvittämisessä. Autoon linnoittautunut pankkiryöstäjä oli räjäyttänyt itsensä ja yhden panttivangeistaan. Nyt ei haluttu yhtä surkeaa loppua. Virkavaltaan kohdistui huikea julkisuuden paine.

Emme eläneet online-aikakautta. Journalistit saivat paikan päälle tietoja vain viiveellä, koska poliisi ei piirityspaikalla tiedottanut tapahtumista. Pienet mukana kannettavat radiot olivat kova sana. Niiden avulla kuulimme edes uutiset.

Etelä-Suomen Sanomat piti lukijoitaan ajan tasalla paitsi paperilehdessä, myös ESS:n omissa televisiouutisissa. Lehdessä piiritysdraamasta oli juttuja sekä kuvia sivukaupalla.

Surullinen loppu

Torstaina maaliskuun 17. päivän aamuna Ilpo Larhan panttivangit olivat karanneet. Taas kuulimme aseen pauketta. Epätoivoinen vankikarkuri ilmestyi asunnon llmarisentien puoleiseen ikkunaan revolverin piippu suussaan. Näky sai kuvaajiin liikettä. Arvelimme kohta kuulevamme viimeisen laukauksen, mutta sen aika ei ollut vielä.

Iltaansa ehti harmaa torstaipäiväkin. Poliisin kaasukranaateista lähtenyt meteli oli vihdoin merkki siitä, että surullisen tapahtuman loppu on käsillä. Karhu-erikoisryhmä meni asuntoon, jossa syttyivät valot. Larha oli jo sitä ennen surmannut itsensä.

Jäljellä oli enää jälkisiivous. Kamerarivistö katosi, ja virkavallan autot ajoivat pois. Viimeisten joukossa poistui Nissan, joka oli ajettu risteykseen ensiksi.

Petri Koivisto
petri.koivisto@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi