Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Linja-autoasemat ovat jo melkein historiaa – ennen ne olivat kyläläisten kohtaamispaikkoja, joissa linja-autonkuljettaja kertoi tarinoita maakunnasta

Lipunmyynnin siirtyminen verkkoon ja matkakeskusten rakentaminen ovat vähentäneet linja-autoasemia.

Tunnelmaa Lahden vanhalta linja-autoasemalta 1970- ja 1980-luvun taitteesta. Kuva: ESS-arkisto

Suomen linja-autoasemien verkosto on harventunut. Monessa kaupungissa juna- ja bussiliikenteen yhdistävä matkakeskus on tehnyt linja-autoasemasta tarpeettoman.

– Kattavaa listausta Suomessa toimivista linja-autoasemista ei ole, mutta alan muutoksen takia asemia on lakkautettu, kertoo joukkoliikenteen asiantuntija Laura Langer Liikenne- ja viestintävirasto Traficomista.

Linja-autoasemia on lopetettu etenkin pientaajamissa. Niiden tilalle on tullut pysäkkejä. Laura Langer arvelee, että syinä ovat lipunmyynnin keskittyminen verkkoon ja Matkahuollon rahdin vähentyminen.

– Matkahuolto ei ole enää ainoa rahdin tarjoaja, vaan niitä on useita.

Lahden linja-autoasema avattiin 1939. Tämä arkistokuva on 1940-luvulta. Kuva: ESS-arkisto

Kun lipunmyynti on siirtynyt verkkoon, ei muillekaan linja-autoasemien palveluille ole samanlaista kysyntää kuin ennen.

Projektipäällikkö Atte Mannila selvitti kuusi vuotta sitten linja-autopysäkkien luokittelua Väylävirastolle. Hänen mukaansa Suomessa on vielä paljon linja-autoasemia. Yksi vilkkaimmista sijaitsee Porvoossa. Linja-autoasema on myös esimerkiksi Forssassa, Siilijärvellä ja Kokkolassa.

– Uskon, että linja-autoasemat menestyvät parhaiten siellä, missä on paljon markkinaehtoista liikennettä.

Joukkoliikenteen pysäkillä pitää olla vähintään katos, jossa voi olla suojassa tuulelta ja sateelta. Projektipäällikkö Atte Mannila

Markkinaehtoisella liikenteellä tarkoitetaan linja-autoyrityksiä, jotka saavat itse päättää reittinsä, joita ajavat. Sellainen on esimerkiksi Onnibus. Ne eivät saa toimintaansa valtion tukea.

Atte Mannilan mukaan markkinaehtoinen linja-autoliikenne kilpailee isojen kaupunkien välillä matka-ajalla junien kanssa. Koukkaukset pääteiltä linja-autoasemille pienempien kuntien keskustoihin hidastavat matka-aikaa eivätkä välttämättä tuo merkittävästi lisää matkustajia kyytiin.

Aiemmin Matkahuolto omisti osuuksia linja-autoasemista. Esimerkiksi Kotkassa purkua odottavan Karhulan linja-autoaseman kiinteistön omistavat Matkahuolto, Pohjolan Liikenne ja Kotkan kaupunki. Kaupunki päättää aikanaan, mitä rakennuksen tilalle tulee, sillä tontti on sen hallussa.

Atte Mannilan mielestä olisi tärkeää, että kunnissa ymmärrettäisiin hyvien joukkoliikennepalvelujen vaikutus kunnan vetovoimaan ja houkuttelevuuteen.

– Jos matkustajia olisi paljon, voisivat paikalliset yritykset mielellään tarjota palvelujaan heille bussien odotusajaksi.

Lahden matkakeskuksen katos on pinnoitettu kuparilla. Kuva: Jani Keronen

Mannilan mukaan joukkoliikenteen järjestäjien kannattaa panostaa pysäkkeihin, jos ne aikovat kilpailla henkilöautoliikenteen kanssa.

– Pysäkillä pitää olla vähintään katos, jossa voi olla suojassa tuulelta ja sateelta.

Viime vuosikymmeninä moniin kaupunkeihin on rakennettu matkakeskuksia.

Matkakeskus on terminaali, joka yhdistää eri joukkoliikennepalveluita, kuten linja-autojen kauko- ja paikallisliikenteen sekä rautatieliikenteen. Matkakeskuksissa on usein myös kioskeja, ravintoloita ja muita palveluja matkustajille.

Matkakeskusten rakentamista vauhditti vuonna 1990 alkanut liikenne- ja viestintäministeriön hanke. Sillä haluttiin parantaa julkisen liikenteen asemapalveluja, kuten vaihtamista kulkumuodosta toiseen.

2000-luvulla Suomeen alkoi nousta matkakeskuksia. Kouvolan matkakeskus valmistui vuonna 2002. Kuva: Katja Juurikko

Tavoitteena oli toteuttaa Suomeen 23 matkakeskuksen verkko vuoteen 2005 mennessä. Hankkeen aikana valmistui 15 matkakeskusta. Ensimmäinen avattiin vuonna 2000 Seinäjoelle, ja se on toiminut mallina muille.

Toinen matkakeskus nousi saman vuoden lopulla Lappeenrantaan, ja seuraavat valmistuivat syksyllä 2002 Kouvolaan ja Jyväskylään.

– Nykyään matkakeskuksia suunnitellaan kaupunkivetoisesti mutta toki laajassa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, Laura Langer sanoo.

Ruuhkaa Kotkan linja-autoasemalla. Kuva: TUNTEMATON

Linja-autoasemat olivat aikoinaan kyläläisten kohtaamispaikkoja. Niissä viettivät aikaa muutkin kuin matkustajat, sillä samalla näki, kuka tuli ja lähti.

– Kuljettajat kertoivat tarinoita maakunnista samalla, kun he tankkasivat linja-autoaan, kertoo linja-autoliikennettä tutkinut Jari Kurkinen.

Palvelut olivat kattavat, sillä lipunmyynnin lisäksi asemilla oli yleensä ravintola, kioski, matkatavarasäilytys, parturi ja huoltoasema. Tärkein paikka oli kuitenkin lämmin odotustila.

Vuodesta 1980 linja-autonkuljettajana toiminut Veikko Heerman on nähnyt asemien muutoksen perinteisistä Matkahuollon baareista matkakeskuksiksi. Isoissa matkakeskuksissa on monipuoliset palvelut niin matkustajille kuin kuljettajille.

– Tosin viikonloppuisin moni paikka on kiinni, hän harmittelee.

Pienemmillä paikkakunnilla linja-autoasema voi olla vain katoksellinen pysäkki entisen asemarakennuksen pihassa.

– Aikataulut ovat kiristyneet ja pysäkit harventuneet, Heerman toteaa.

Perinteinen linja-autoasema, jossa on palveluita ja odotustilat matkustajille, on yhä harvinaisempi näky Suomessa. Kuvassa Savonlinnan linja-autoasema. Kuva: Soila Puurtinen

Linja-autoliikenteen suosio kasvoi 1920-luvulla autojen teknisen kehityksen parantuessa. Aluksi linja-autoilla ei ollut vakituisia pysähtymispaikkoja, vaan ne kulkivat suurpiirteisellä aikataululla ja ottivat matkustajia kyytiin toreilta, rautatieasemilta ja kauppojen edustoilta.

Vuonna 1928 perustettiin Linja-autoliikennöitsijän liitto ajamaan liikennöitsijöiden etua ja vakiinnuttamaan linja-autoliikennettä. Liitto lähetti heti perustamisvuonnaan Tampereen kaupunginhallitukselle anomuksen lämmitettävien odotussuojien saamiseksi linja-automatkustajille.

Suomen ensimmäiset linja-autoasemat avattiin Tampereelle vuonna 1929, toinen itään ja toinen länteen suuntautuvaa kaukoliikennettä varten. Asemat olivat merkittävä edistysaskel linja-autoliikenteelle ja malli muille kaupungeille.

Linja-autoasemien perustaminen jatkui sotavuosia lukuun ottamatta aina 1970-luvulle asti. Alussa myös bensiiniyhtiöt rahoittivat linja-autoasemia kaupunkien ohella.

Kuopion linja-autoasema valmistui vuonna 1959. Sen on suunnitellut arkkitehti Seppo Ruotsalainen. Kuva: Albin Aaltonen / Museovirasto / Hist
Elina Iiskola
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi