Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Viikonlopun vieras

Lahtelaislähtöinen Eija-Riitta Korhola toipui aggressiivisesta syövästä – "Olen kiitollinen, haluan heti tarttua tärkeisiin asioihin"

Kotikaupunki Lahti on Korholalle rakas. Hän oppi kestämään politiikan lieveilmiötä Lahden lyseon poikakoulun eväillä. Korhola oli aikoinaan koulun ensimmäisiä naisylioppilaita.

Eija-Riitta Korhola muistelee lukioaikaa Lahden lyseossa lämmöllä. Hän sanoo saaneensa sieltä hyvät eväät myös politiikan lieveilmiöiden kestämiseen. Kuva: Sami Lettojärvi

Kaksi vuotta sitten lahtelaistaustaisen poliitikon Eija-Riitta Korholan (kok.) kiireisiin tuli raju katkos.

Hän löysi rinnastaan patin, ja pian selvisi, että kyseessä oli aggressiivinen rintasyöpä.

Syöpä leikattiin heti. Korhola kiitti onneaan, että oli ottanut syöpävakuutuksen vain vuotta aiemmin. Leikkauksesta tuli iso, ja siinä lähtivät myös kainalon imusolmukkeet.

Sitten seurasi huonon onnen kierre: haava tulehtui pahasti ja tarvittiin uusia leikkauksia.

Kun haava vihdoin oli parantunut, oli sytostaattien ja kemoterapian aika. Korholan hiukset, kulmakarvat ja ripset lähtivät päästä, ja pahoinvointi oli arkea. Yhden lääkkeen sivuvaikutuksena tuli krooninen akillesjänteiden tulehdus. Sädehoidosta tuli palovammoja.

Nyt syöpä on poissa, mutta Korhola ei rankasta rääkistä huolimatta halua julistaa "selättäneensä" tautia. Taistelutermit tuntuvat vierailta, vaikka elämä onkin ollut veitsenterällä.

– Olen kiitollinen. Sairastaessani sain valtavasti apua ja rakkautta läheisiltä.

Eija-Riitta Korhola väitteli viisi vuotta sitten filosofian tohtoriksi ympäristöpolitiikasta. Kuva: Sami Lettojärvi

Valtava äänivyöry

Sairastaminen ei muuttanut Korholan kristillisiä elämän arvoja, mutta tietoisuus elämän lyhyydestä kasvoi.

– Tärkeiden asioiden kanssa ei kannata aikailla, niihin on tartuttava nyt.

Toivuttuaan pahimmasta Korhola jatkoi hallitusammattilaisen ja konsultin työtään, ja nyt hän virittelee jo uutta. Hän kertoo nyt Etelä-Suomen Sanomille aikovansa ehdolle toukokuun eurovaaleihin.

Monet muistavatkin Korholan juuri europarlamentaarikkoajalta. Hän ehti olla mukana 15 vuotta ja sai parhaimmillaan yli 51 000 ääntä. Vuoden 2014 vaaleissa äänet eivät riittäneet läpimenoon. Tuonkin tappion Korhola näkee nyt myönteisessä valossa: hän sai aikaa tehdä ympäristöpolitiikan väitöskirjansa valmiiksi ja viettää enemmän aikaa lastensa ja lastenlastensa kanssa. Lastensa isästä Atte Korholasta hänelle oli tullut ero 30 vuoden avioliiton jälkeen vuonna 2011.

Yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat Eija-Riittaa – silloista Niemistä – jo koululaisena. Hän kävi kuuntelemassa, kun vaikkapa Georg C. Ehrnrooth, Tuure Junnila tai Kullervo Rainio kävi puhumassa Lahdessa.

– En kuitenkaan itse kuvitellut lähteväni politiikkaan. Kirjoittaminen kiinnosti enemmän.

Korhola tekikin monien vuosien ajan toimittajan työtä niin televisioon kuin lehtiin. Ahkera kirjoittaminen jatkui myös meppivuosina. Syöpään sairastuminenkin antoi kimmokeen kirjoittaa, ja tämän vuoden tammikuussa ilmestyi teos Kuolemaa nopeampi – Lähikuvia elämästä.

Olen jo saanut kirjasta valtavan paljon palautetta. Ihmiset soittelevat ja lähettävät viestejä. Syöpä koskettaa monia.

"Oksennus tuli, kun näin kuvani ulkomainoksessa"

Kun Korhola ensimmäisen kerran lähti ehdolle eurovaaleihin, hänellä ei ollut mitään kokemusta politiikasta. Hän oli kolmen pienen lapsen äiti ja ajatteli, ettei läpimeno mitenkään olisi ollut mahdollista. Politiikkaan liittyvä itsensä markkinointikin tuntui hyvin vieraalta.

– Olin aivan kauhuissani, kun piti jakaa esitteitä. Kun näin ensimmäisen kerran kuvani ulkomainoksessa, oksensin.

Nopeasti Korhola päätti kuitenkin niellä markkinointiasian. Se oli hinta siitä, että valituksi tullessaan voisi vaikuttaa tärkeisiin asioihin.

Vieläkin hän pohtii politiikan ristiriitaisuuksia:

– Lainsäädäntötyö vaatii aivan toisenlaisia taitoja kuin itsensä markkinointi. Tuntuu siltä, että nykyään iskulauseilla – ei kokonaisuuksien hallinnalla – voi päästä hyvinkin pitkälle.

Brysseliin lähdettyään Korhola ajatteli, että on perehdyttävä moniin asioihin – kuin missä tahansa uudessa työssä.

– Tein töitä, mutta politiikan ulkopuolelta tulleena minua vähäteltiin, mikä on tietysti ymmärrettävää, kun ajattelee, millaisia yksityiselämän uhrauksia monet poliitikot olivat tehneet oman läpimenonsa ja uransa takia.

Korhola käytti usein työasuna kotelomekkoa ja häntä alettiin kutsua olkapäämepiksi. Vuodesta toiseen jatkui myös epäily siitä, onko hän itse kirjoittanut juttujaan.

Kun Korhola alotti politiikassa, esitteiden jako ja itsensä markkinointi tuntui hänestä hyvin vieraalta. "Oksensin, kun näin kuvani ensimmäisen kerran ulkomainoksessa." Kuva: Sami Lettojärvi

Poikakoulu ja filosofin koulutus auttoivat

Korholalla oli kuitenkin "salainen ase" politiikan lieveilmiöiden kestämiseen.

– Lukioaika Lahden lyseossa on antanut minulle mahtavat eväät. Kuuluin koulun neljän ensimmäisen naisylioppilaan joukkoon. Lyseo oli tuolloin vielä hyvin poikakoulumainen, ja monet siellä aloittaneet tytöt siirtyivät muualle heti alkuun. Minulle ei tullut mieleenkään karata.

Lukion ja viiden laudaturin jälkeen Korhola lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Teoreettisen filosofian tohtoriopinnot oli jo suoritettu, kun hän lähti mukaan politiikkaan.

– Pidin itseäni sivistyneenä, mutta sain pian huomata, että olin hyvin etäällä esimerkiksi talouden ja energiantuotannon realiteeteista – lähes luulin, että sähkö tulee seinästä.

Lukioaika Lahden lyseossa on antanut minulle mahtavat eväät.

Korhola uskoo, että filosofin koulutus kuitenkin auttoi ratkaisevasti kysymysten esittämisessä ja kokonaisuuksien hahmottamisessa.

Hän poimii esimerkin ilmastopolitiikasta:

– Monet eivät ole uhranneet ajatustakaan sille, miten päästöjä pitäisi vähentää globaalissa taloudessa niin, etteivät päästöt vain siirry paikasta toiseen tai peräti kasva. Toistaiseksi on käynyt niin, että maailman mitassa päästöt ovat vain kasvaneet.

Väitöskirjassaan Korhola osoittaa, kuinka EU on pysynyt itselleen asettamissa päästövähennystavoitteissa, mutta lisääntynyt tuonti EU:n ulkopuolelta on nollannut vähennykset. Samalla EU:ssa on käytetty päästöjen ehkäisyyn satoja miljardeja euroja.

– Ilmastopolitiikka on mutkikas asia. Meidän pitäisi turvata maailman puhtaimman, eurooppalaisen teollisuuden säilyminen elinvoimaisena. Jos se siirtyy muualle, päästöt kasvavat ja Euroopan työttömyys kasvaa.

Korhola näkee EU:n yhtenä uhkana sen, että täällä yritetään ilmastopolitiikalla "puristaa vettä kivestä, siinä missä muut voisivat puristaa sen vesimelonista".

Euroopan päästöt ovat kymmenen prosenttia koko maailman päästöistä ja Suomen 0,1 prosenttia eli promillen.

Uutta teknologiaa tarvitaan, jos ihmiset halutaan pitää hengissä

Aurinko ja tuuli ovat energiantuotannossa nyt muotia, mutta Korhola muistuttaa, että niillä ei vieläkään saada tuotetuksi kuin kaksi prosenttia maailman energiankulutuksesta. Syy on näiden tuotantomuotojen vaihtelussa.

– Suomen energianhuoltoa ei siis pidä laskea vain näiden energiamuotojen varaan.

Ympäristöpoliitikkona Korhola on välillä suututtanut vihreitä ja esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliittoa.

Korholaa turhauttaa erityisesti sellaisen teknologian vastustus, jolla voitaisiin saada päästöjä kuriin.

– On aivan selvää, että tarvitsemme uutta teknologiaa energian- ja ruoantuotantoon, jos aiomme pitää maapallon ihmiset hengissä.

Korhola kertoo törmänneensä valeuutisiin ensimmäisen kerran ympäristöjärjestöjen yhteydessä. Se oli iso pettymys. Europarlamentaarikkona hän oli vuonna 2000 saanut läpi jätteenpolttodirektiiviin merkittävän lobbausvoiton, jota ilman Suomen sellu- ja paperiteollisuus olisi joutunut suuriin turhiin kustannuksiin.

– Kyse oli siitä, että sellu- ja paperinvalmistus jätettiin direktiivin ulkopuolelle. Tämä mahdollisti jätelipeän hyödyntämisen laitosten energiana. Vihreät vastustivat muutosesitystäni kuvitellen sen tarkoittavan paperin polttamista.

– Kun korjasin tämän virhetiedon ympäristöjärjestöille ja pyysin heitä korjaamaan äänestysohjettaan, he sanoivat, etteivät tee sitä "kampanjasyistä". Olin aivan äimänä. He vastustivat ilmiselvää ympäristön etua.

Elämme juoruaikaa

Ilmastopolitiikan yhteydessä Korhola haluaa puhua myös ihmisoikeuspolitiikasta.

Jos EU:n ilmastopolitiikka ajaa Euroopan teollisuuden ja talouden vaikeuksiin, myös Euroopan poliittinen vaikutusvalta heikkenee.

Korhola kirjoitti sairastamisestaan kirjan Kuolemaa nopeampi. Hän on saanut siitä valtavasti palautetta. Kuva: Sami Lettojärvi

– Silloin voidaan sanoa hyvästit korkean tason ihmisoikeuspolitiikalle. Ja toisaalla meillä on talouden jättiläinen Kiina, joka on ihmisoikeusasioiden kääpiö. Tämä asetelma pelottaa minua.

Arvaamattomuus on Korholan mukaan lisääntynyt nykypolitiikassa. Se, että on mahdollisuus viestiä anonyymisti ja nopeasti, muokkaa kulttuuria äkkipikaiseksi ja vaaralliseksikin.

– Somen logiikka on ihan samanlainen kuin juoruaikakauden – tarkoitan aikaa, jolloin tiedot kulkivat suusta suuhun ennen kirjapainotaitoa.

Sirpaleisuus luo helposti pohjaa populismille, jonka nousulla voi olla ikäviä seurauksia.

Brexit mainitaan usein yhtenä populismin voittona. Korholaa brittien lähtö unionista harmittaa, mutta hän näkee sen taustalla myös hyvin luontevia selityksiä.

– EU on muuttunut paljon sinä aikana, kun britit ovat olleet mukana. Alun perin britit korostivat unionin markkinaluonnetta, he eivät halunneet poliittista liittoa, eivätkä yhteistä raha- tai finanssipolitiikkaa.

Kreikan kriisin hoito antoi väärän opetuksen

Yksi Euroopan unionin syntyideoista oli liittää yhteen entisiä vihollisia taloudellisin eduin. Tästä asetelmasta tultiin Korholan mukaan hyvin kauas Kreikan kriisin hoidossa.

– Mietin silloin vuonna 2010, että mitä tästä tulee, kun ystäviä sidotaan yhteen taloudellisista tappioista.

Hän pisti veitsen kurkulleni, kun olin siinä kavereiden kanssa, ja uhkasi vetää kaulani auki.

Korholan mielestä olisi ollut järkevää antaa Ranskan ja Saksan tukea isoja pankkejaan eikä panna jäsenvaltioita tukemaan Kreikkaa, joka oli hoitanut asiansa huonosti. Hän oli aluksi Kreikan tukipakettien kannalla puolueensa mukana, mutta kertoo heränneensä keskellä yötä miettimään asiaa.

– Ymmärsin, että Kreikan tukeminen antaisi väärän moraalisen opetuksen. Mietin esimerkiksi Slovakiaa, joka juuri oli käynyt läpi rankan talouskuurin päästäkseen unionin jäseneksi – ja sitten heidän olisi pitänyt alkaa rahoittaa toisen maan tekemiä virheitä. Liityin toiseen rintamaan.

Mahtava tapaaminen kotikulmilla Mukkulassa

Eija-Riitta Korhola puhuu paljon ja nopeasti. Kun juttutuokio Lahden Seurahuoneella päättyy, hän lähtee tapaamaan äitiään lapsuudenkotiinsa Mukkulan Tanssimäenkadulle. Siellä hän vietti myös ikimuistoisen nostalgiatapaamisen kolme vuotta sitten.

– Kokoonnuimme talossa kasvaneiden lasten kesken ja leikimme vanhoja leikkejä. Oli aivan mahtavaa, suosittelen tällaista kaikille.

Pian Korhola tulee taas Lahteen, kun äiti täyttää huhtikuussa sata vuotta.

– Äitini on aika määrätietoisesti sanonut, että haluaa nähdä ne juhlat ja olla sukunsa ensimmäinen satavuotias.

Kävelemme torin poikki ja Korhola pulppuaa puhetta nuoruusmuistoistaan.

– Tuossa sippipuistossa (alatorilla) eräs huumeidenkäyttäjä ärsyyntyi kerran minulle, kolmetoistavuotiaalle. Hän pisti veitsen kurkulleni, kun olin siinä kavereiden kanssa, ja uhkasi vetää kaulani auki.

Korhola oli uhkarohkea:

– Vedä vaan, vastasin. Jos minä kuolen, pääsen taivaaseen, mutta miten sinun käy?

Poliitikko täydentää viisi lausetta

Parasta työssäni on vapaus kannattaa vain niitä asioita, joihin itse uskon. Näin oli myös europarlamentissa.

Pidän Lahdesta, koska se on niin sopivankokoinen. Kaupunki on poljettu hetkessä fillarilla läpi, ja silti seillä on ison kaupungin kulttuuritarjonta. Hyppyrien, vesitornin ja lyseon näkeminen tuo aina onnentunteita.

Matkustan yhä paljon, mutta en sahaa entiseen malliin Bryssel-Strasbourg-Helsinki-kolmiota. Nuorena rakastin lentämistä. Rukoilin saavani isona ammatin, jossa pääsee lentämään.

Suomessa arvostan suoraa ja rehellistä puhetapaa ja sitä hengellistä kulttuuriperintöä, joka loi yhteiskuntamme turvalliset rakenteet.

Turhaudun, jos saan salmiakkikohtauksen ulkomailla. Salmiakkia on vaikeata korvata millään.

Harrastan sauvakävelyä päivittäin: kerään vähintään 10 000 askelta joka päivä, sillä se on itselleni tärkein kuntouttaja. Otan mielelläni ihmisiä kävelemään ja juttelemaan kanssani.

Tänä viikonloppuna yritän ehtiä käväisemään Tallinnassa. Joskus sinne pääsee vitosella ja metsäsienikeitto keskiaikaisessa ravintolassa Raatihuoneen torilla on ihana lounas.

Poliitikko

Eija-Riitta Korhola, 59

Syntynyt Lahdessa 15.6.1959 viisilapsisen perhee kuopukseksi. Ylioppilas Lahden lyseosta 1978. Asuu nyt Helsingissä.

Työskennellyt aiemmin muun muassa Kirkon Ulkomaanavun koulutussihteerinä, Helsingin juhlaviikkojen tiedottajana ja Plan International Suomen säätiön projektitiedottajana.

Tehnyt paljon toimittajan töitä radioon, televisioon ja lehtiin. Kolumneja useissa lehdissä.

Valittiin Euroopan parlamenttiin ensimmäisen kerran 1999 kristillisdemokraattien sitoutumattomana ehdokkaana. Loikkasi kokoomukseen vuonna 2003.

Valittiin toiselle kaudella EU-parlamenttiin 2004 ja kolmannelle kaudelle 2009 yli 51 000 äänellä. Ei tullut valituksi neljännelle kaudelle. On asettumassa ehdolle tämän kevään eurovaaleissa.

Työskentelee nyt hallitusammattilaisena ja konsulttina, on muun muassa Japanin hallituksen perustaman ilmastofoorumin johtoryhmän jäsen.

Kolmen lapsen äiti ja kahden lapsen isoäiti.

Terhi Säynäjärvi
terhi.saynajarvi@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi