Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Muistot Matista jäävät elämään - katso kuvat mäkikotkan elämästä

Katso kuvasarja kaikkien aikojen mäkikotkan uran vaiheista.

Matti Nykäsen nimi ja muistot hänestä jäävät elämään. Hänen mäkihyppyuransa oli uskomattoman menestyksekäs. Se tuotti 1980-luvulla neljä olympiavoittoa, yhden olympiahopean, 14 aikuisten MM-mitalia, neljä maailmancupin kokonaisvoittoa, 46 maailmancupin cupin osakilpailuvoittoa, ME-lennon 191 metriä ja 13 Suomen mestaruutta.

Matti oli yksi kaikkien aikojen suurimmista suomalaisista urheilijoista. Häntä pidetään yleisesti maailman kaikkein aikojen parhaana mäkihyppääjänä. Oheinen kuvasarja valottaa kahdesti Vuoden urheilijaksi valitun mäkilegendan uran vaiheita.

Matti hätkähdytti mäkihyppymaailmaa ensimmäisen kerran vuonna 1981, kun hän voitti 17-vuotiaana nuorten maailmanmestaruuden. Salpausselän kisoissa samana vuonna hän hävisi Jari Puikkoselle P 90 -metrin mäestä hypätyssä kilpailussa 2,2 pistettä. Vuotta myöhemmin Oslon MM-kisoissa Nykänen voitti kuuluisassa sumukisassa suurmäen maailmanmestaruuden ja Puikkonen ponkaisi hopeaa normaalimäen kilpailusta. Kuva: Etelä-Suomen Sanomat
Näyttelijä Jasper Pääkkönen esitti Matti Nykästä vuonna 2006 valmistuneessa Matti-elokuvassa, josta tuli vuoden katsotuin suomalainen elokuva. Kaksikko kävi markkinoimassa elokuvaa muun muassa Berliinissä. Elokuva ei ollut dokumentti vaan fiktio, joka perustui löyhästi Matin värikkääseen elämään. Matti-elokuvan Nykänen on katsonut lähinnä huvittuneena. – En tiedä, olenko ylpeä siitä, mutta ei se huono elokuva ole. En tyrmää sitä, mutta minua naurattaa jokainen pätkä, hän on kertonut. Kuva: Kiimalainen Kimmo
Matti nautti olostaan toisen mäkilegendan Janne Ahosen (vas.) veneen yläkannella heinäkuuussa 2009 Lahden Vesijärvellä. Pelkkää loikoilua päivä ei ollut, sillä keskieurooppalainen tuotantoyhtiö oli tullut Suomeen tekemään mäkihypystä kertovaa dokumenttielokuvaa. Ahosen ja Matin lisäksi mäkilegendoista olivat paikalla muun muassa Puolan Adam Malysz sekä itävaltalaiset Thomas Morgenstern ja Andreas Goldberger. Kuva: ESS / Jani Keronen
Matti leijaili V-tyyliä jo hieman enteillen sukset vartalon oikealle puolelle hieman kallistettuna. Hänen valttinaan oli lentotaidon lisäksi ponnistusvoima. – Matti oli äärimmäisen hyvä ponnistaja ja tajusi sen periaatteen, miten pitää ponnistaa. Hyvässä ponnistuksessahan on mahdollista kiihdyttää vauhtia 1,5–2 kilometriä, muisteli Matti Pulli vuonna 2013. Kuva: Turpeinen Matti
Mäkihyppyuran päätyttyä Matti yllätti jälleen kerran. Lauluääntä mäkilegendalla ei järin paljon ollut, mutta silti hän pystyi elättämään itsensä menestyvänä viihdetaiteilijana yli 20 vuotta. Hänen ensimmäinen albuminsa, 1992 ilmestynyt Yllätysten yö myi heti kultaa eli sitä ostettiin yli 15000 kappaletta. Mikrofonin taakse mäkikotkan houkutteli säveltäjä ja sanoittaja Jussi Niemi (vas.). Yllätysten yön jälkeen ilmestyneet albumit Samurai (1993) ja Ehkä otin, ehkä en (2006) eivät enää saavuttaneet 15000 myydyn levyn kultaista statusta. – Jos puhutaan meidän bändistä, niin lavashow on se, joka puree. Me vedämme sen täysillä ja se on hyvä, Matti kuvaili sanoi 50-vuotishaastattelussaan 2013. Kuva: Pärssinen Jorma
Kun Matti oli huippukunnossa, Laajavuoren suurmäen lähtöpuomi piti hilata niin alas, ettei puomille pystynyt enää kävelemään rappusia pitkin. Se ei ollut ketterälle kotkalle mikään ongelma: hän laskeutui puomille köyden varassa. Kuva: Keskisuomalaisen arkisto
Matti innostui kokeilemaan kokeilemaan rahkeidensa riittävyyttä mäkihyppyyn vielä yli 40-vuotiaana. Hän aloitti treenaamisen syksyllä 2007, pudotti painostaan toistakymmentä kiloa ja voitti veteraanien maailmanmestaruuden 2008 Taivalkoskella HS 43-mäestä hypättyään 37,5 ja 37 metriä. Kaiken kaikkiaan hän saalisti veteraanien MM-kisoista kolme mitalia. Viimeiseksi jäi yli 45-vuotaiden MM-kulta Tshekin Harrachovista 2011. Kuva: Kinnunen Erkki
Vuoden 2008 SM-kisoissa Jyväskylässä Matti palkitsi mitalimiehet nimikkomäkensä juurella. Tami Kiuru (oik.) sai pronssia, Matti Hautamäki kultaa ja Harri Olli pronssia. Kuva: Rouhiainen Kari
Kaudella 1990–1991 Matin tähtäimessä olivat Val di Fiemmen MM-kisat Italiassa. Tammikuussa 1991 hän tuuletti Keski-Suomen mäkiviikon osakilpailuvoittoa. MM-kisoissa ei helmikuussa ei kuitenkaan tullut enää menestystä. Hän oli suurmäessä vasta 50:s eikä mahtunut MM-hopeaa joukkuekilpailusta voittaneeseen Suomen kokoonpanoon. Matin viimeiseksi huippuvuosien arvokisamitalksi jäi lentomäen MM-kisoista Norjan Vikersundista leijailtu hopea helmikuussa 1990. Kuva: Haapa-aho Ari
Lahden MM-kisoissa 1989 suurmäen kultaa kurotti kaupungin oma poika Jari Puikkonen (keskellä). Hän sai rinnalleen tutut mitalistit, Itä-Saksan Jens Weissflogin (vas.) ja Matti Nykäsen. Kuva: Esa Hagelberg
Matti Nykänen odotti hyppyvuoroaan Salpausselän kisoissa 1980-luvun alkupuolella. Kuva: Vesa Tapiola
Yksi Matti Nykäsen kovista kotimaisista kilpakumppaneista oli häntä kolmisen kuukautta nuorempi Mika Kojonkoski, josta tuli myöhemmin kansainvälisesti arvostettu mäkihyppyvalmentaja ja Suomen olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja. Kuva on otettu vuonna 1980, jolloin nuorukaiset olivat 16-vuotiaita. Kuva: Savon Sanomat
Matti Nykäsen mäki muovitettiin kesällä 1989. Maestro osallistui syyskuussa järjestettyihin avajaiskilpailuihin. Tyylikkäästä telemark-alastulosta huolimatta hän jäi kilpailussa toiseksi. Kuva: Turpeinen Matti
Calgaryn olympialaisista Matti palasi kolmen kultamitalin kera. Jyväskylässä järjestetyssä kasansanjuhlassa hän vilkutteli  yleisölle kaupungintalon parvekkeelta Tiina-vaimonsa kanssa. Kuva: Pärssinen Jorma
Uransa pahimman loukkaanntumisen Matti koki kesällä 1984 kaaduttuaan muovimäessä USA:ssa. Hänen oikea polvensa operoitiin Keski-Suomen keskussairaalassa Jyväskylässä. Valmentaja ja isähahmo Matti Pulli oli tuttu vieras sairasvuoteen äärellä. Nykänen tuotiin Suomeen operoitavaksi normaalilla reittilennolla. – Se oli hirveä matka Lake Placidista Suomeen, kun eivät antaneet minulle kuin särkylääkettä, pari Buranaa. Sain sentään pitää jalkaa etupenkissä suorana Finnairin lennolla. Jalassa ei tosiaankaan ollut mitään pitoa, Matti muisteli myöhemmin. Leikkaus onnistui hyvin. Matti voitti talvella 1985 maailmancupin, lentomäen maailmanmestaruuden ja kaksi mitalia Seefeldin MM-kisoista. Kuva: Kinnunen Erkki
Maailman parhaan mäkihyppääjän aktiiviura huipulla kesti kymmenen vuotta. Vuonna 1991 mies treenasi vielä Albertvillen olympialaisiin, mutta selkäkivut, V-tyylin läpimurto ja motivaation lopahtaminen saivat hänet lopettamaan uransa ennen vuoden 1992 olympialaisia. Kuva: Vesa Tapiola
Laajavuoren suurmäki nimettiin Calgaryn olympiasankarin kunniaksi Matti Nykäsen mäeksi 1988. Mäessä alettiin myös järjestää Matin kisoja, joissa mestarin lentoja ihasteli mäkimontussa parhaimmillaan tuhansia ihmisiä. Kuva: Keskisuomalaisen arkisto
Varusmiespalveluksensa Matti suoritti Lahden Urheilukoulussa. Reserviin Hämeen Ratsujääkäripataljoonasta hän pääsi alikersanttina mäkihyppykaverinsa Antti Öhmanin tavoin maanantaina 6.5.1985. Jälkeensä Nykänen jätti nimikkoluokan, koska hän oli Urheilukoulun ensimmäinen varusmies, joka voitti varusmiesaikanaan maailmanmestaruuden. Eskadroonan päällikkö, kapteeni Liikola arveli, että Matti ehti olla rivissä 40–50 päivää. Kuva: Valkonen Keijo
Erkki Kinnunen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Aiheet:

Kommentit comments

Suosittelemme

Paikallismediat

Lue seuraavaksi