Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

"Matti, orastava tähdenalku, raapusti nimikirjoituksensa lumesta kosteaan paperiin..." – tällaisia muistoja lukijoilla on Matti Nykäsestä

Mäkihyppääjä Matti Nykänen esitteli kultamitaliaan Oslon MM-kisoissa 28. helmikuuta 1982. Kuva: Lehtikuva

Nelinkertainen olympiavoittaja Matti Nykänen kuoli sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Kysyimme lukijoiltamme, mikä muisto Nykäsestä on jäänyt sykähdyttävimpänä mieleen. Tällaisia muistoja kertyi:

– Pikkuskidinä tuli talvisin leikittyä Nykäsmattia, kun tehtiin pikkutösiä ja hypättiin mäkeä.

– Muisto on Hämeenlinnan hyppyrimäestä. Olin katsomassa varmaan viimeisiä kisoja, joita siellä koskaan oli. Matti hyppäsi koko hyppyrimäen ennätyksen useilla metreillä pitkäksi. Se meni jo vaarallisen pitkälle ja kierros suljettiin tuon jälkeen.

– Oslo 1982 pienenä poikana silloin.

– Ei saavutus, mutta noin kymmenisen vuotta sitten näin kerran Matin jyväskyläläisessä yökerhossa. Hän oli ihan rauhassa viettämässä iltaa hyvällä fiiliksellä eikä ainakaan silmin nähden humalassa. Mutta ihmisten käytös oli ihan kamalaa, kaikki kerääntyivät ympärille, työnsivät puhelimen kameraa Matin naamaan (ja tämä on taatusti vain lisääntynyt), mölysivät ja nauroivat avoimesti ihan kuin hän ei olisi edes oikea ihminen. En ihmettele yhtään, että joskus flippaa jos ja kun joutuu koko ajan kestämään tuollaista eläintarhaa.

– Matti Nykäsen olympiavoitot ovat jääneet mieleen sykähdyttävimpinä.

– Olin vuonna 1981 Hämeenlinnassa 12-vuotiaana tyttönä seuraamassa nuorten mäkihyppääjien kilpailuja. Kisattiin Ahveniston mäessä, josta ei enää ole hypätty 1995 vuoden jälkeen. Kisoissa oli tuolloin mukana Matti, orastava tähdenalku. Pyysin pienelle paperille kisan jälkeen hänen nimikirjoituksensa. Lyijykynällä Matti raapusti nimensä lumesta kosteaan paperiin. Muutaman vuoden kuluttua, kun Matin suosio kasvoi kohisten, halusi joku kaveri ylä-asteella ostaa minulta tuon nimikirjoituksen kymmenellä markalla. Myin, koska silloin tuollainen raha tuntui suurelta. Nyt 49-vuotiaana mietin, olisiko tuo legendan ensiaskelten todiste ollut kuitenkin järkevä säilyttää.

Matti Nykänen esitteli olympiamitaleitaan Calgaryssä vuonna 1988. Kuva: Lehtikuva

– Mieleen on jäänyt Calgary vuonna 1988.

– Matti on ollut aina idolini. Toista hänenlaistaan ei tule mäkihypyn maailmaan. Calgaryn olympialaiset oli mahtava nähdä ja kokea. Henkilökohtaisesti näin Matti Nykäsen vuonna 2007 Kanarialla, kun täytin 40 vuotta ja olin lavalla hänen kanssaan. Vuonna 2017 olin Jyväskylän keikalla, kun täytin 50 vuotta. Hyvät muistot on Matista.

– Muistan 1982 sumukisan, jossa kukaan ei nähnyt mitään, ei katsojat eikä Matti itse. Soitin YouTubesta Matin kunniaksi Kaija Koon Viimeinen lento -laulun: "Hetken tuulet ehti häntä kuljettaa, vähän aikaa oli vapaa, piti ilmojen valtikkaa, ja sitten ihan kuin yllättäin, kai hän lensi pilviin, puhtaan valkoisiin, ainakin toivoisin niin."

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi