Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Varhaiskasvatukselle tulossa valvontaohjelma – "Jyrähdin aika vahvasti siitä, miten kunta ei tiedä alueensa yksityisiä palveluntuottajia"

Yksityinen perhepäivähoitaja Piia Hakanen pitää valvontaa tärkeänä, jotta vanhemmat voivat luottaa hoidon laatuun.

Yksityinen perhepäivähoitaja Piia Hakanen pitää tärkeänä, että kunta valvoo yksityistä varhaiskasvatusta hyvin. Vantaalainen Hakanen ulkoilee päivittäin hoitolastensa Kasperin, 1, ja Annin, 1,5, kanssa. Kuva: Kai Sinervo

Yksityisen perhepäivähoitajan Piia Hakasen luona käy vähintään kerran vuodessa kaupungin edustaja tarkastamassa, että kaikki on hyvin.

– Valvonnan pitää olla kunnossa, jotta vanhemmat voivat luottaa hoitoon ja jotta me hoitopaikkavälityksessä voimme luottaa hoitajiin, joiden numeroita välitämme, sanoo vantaalainen Hakanen, joka on myös Suomen yksityiset perhepäivähoitajat ry:n puheenjohtaja.

Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus ohjata ja valvoa alueellaan toimivia yksityisiä varhaiskasvatuspalveluiden tarjoajia. Osassa kuntia yksityisiä perhepäivähoitajia ei kuitenkaan ilmeisesti valvota lainkaan. Epäily tästä heräsi, kun Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi kyseli syksyllä 2017 kunnista yksityisten varhaiskasvattajien yhteystietoja.

– Meille ilmoitettiin sellaisia yksityisiä perhepäivähoitajia, jotka eivät toimineet kyseisessä kunnassa, tai kunnilla ei ollut kaikkien yksityisten perhepäivähoitajien yhteystietoja. Tämä herättää kyllä kysymyksen siitä, miten valvontaa hoidetaan, jos kunnalla ei ole näille toimijoille ajantasaisia yhteystietoja. Se on todella erikoista, sanoo arviointineuvos Laura Repo.

Avit seuraavat jatkossa tietojen ajantasaisuutta

Aluehallintovirastot (avi) tarttuvat ongelmaan laatimalla varhaiskasvatukselle tänä vuonna ensimmäisen valtakunnallisen valvontaohjelman, kertoo johtaja Marja-Liisa Keski-Rauska Länsi- ja Sisä-Suomen avista.

Hän oli panelistina tilaisuudessa, jossa Karvi viime syksynä kertoi kuntien vanhentuneista yhteystietolistoista.

– Jyrähdin aika vahvasti, että miten voi olla mahdollista, ettei kunta tiedä oman alueensa yksityisiä palveluntuottajia. Kyllähän sali hiljaiseksi meni, kun varhaiskasvatuksen toimijat tajusivat, että asia on heidän vastuullaan.

Karvi sai virheellisiä yhteystietoja jopa joihinkin yksityisiin päiväkoteihin. Yksityisiä palveluntarjoajia käyttävistä kunnista 35 prosenttia kertoi, etteivät ne ohjaa yksityisiä varhaiskasvatuksen palveluntuottajia mitenkään.

Keski-Rauskan mukaan avit puuttuvat jatkossa ajantasaisten tietojen puuttumiseen.

– Me voimme ohjata esimerkiksi kysymällä kunnilta, miten ne ovat ajatelleet organisoida kunnassa toiminnan seuraamisen. Järjestämme myös koulutuksia ja tilaisuuksia.

Uutta valtakunnallista valvontaohjelmaa valmistelee nyt työryhmä.

– Yksityisellä puolella kiinnitetään varmasti huomiota lainmukaisiin edellytyksiin toimia yksityisenä palveluntuottajana. Julkisella puolella painopisteenä on ryhmäkoko sekä henkilöstön ja lasten välinen suhdeluku. Siinä meille tulleet valvontakysymykset on lyhykäisyydessään todettu. Niihin pitää huomiota kiinnittää vielä jonkin aikaa.

Suomeen tarvittaisiin auditointijärjestelmä

Piia Hakasen mukaan ohjauksen ja valvonnan toimivuus riippuu paljon paitsi kunnasta myös henkilöstä.

– Tiedän esimerkiksi tapauksia, että perhepäivähoitaja ei ole edes tiennyt, kuka hänen ohjaajansa kaupungilla on, kun vanha on jäänyt eläkkeelle. Heidän on itse pitänyt selvittää asia.

Nämäkin tapaukset ovat Hakasen mukaan jo ratkenneet. Hän itse on tyytyväinen sekä ohjaajaansa että palveluneuvojaansa ja heiltä saamaansa tukeen.

Osalla kaupungeista on jo hyviä omia valvonta- ja ohjausjärjestelmiä. Marja-Liisa Keski-Rauska mainitsee esimerkkinä Jyväskylän, joka järjestelmällisesti auditoi toimijoita.

Karvin Laura Revon mielestä muuallakin Suomessa olisi tarpeen rakentaa auditointijärjestelmää, jossa ulkopuolinen taho kävisi arvioimassa yksityisten varhaiskasvattajien toimintaa paikan päällä. Tällä hetkellä myös Karvin laatuarvioinnit perustuvat toimijoiden itsearviointiin. Revon mielestä itsearviointi ei riitä voittoa tavoittelevien yritysten arviointiin.

– Siinä on eettinen pulma. Meidän ajatuksemme on, että arviointia tehdään toiminnan kehittämistä varten, mutta yksityiset toimijat voivat käyttää itsearviointeja markkinointiin ja ranking-listauksiin.

Piia Hakasen mukaan isot ongelmat ovat perhepäivähoidossa harvinaisia, mutta jokainen lööppi herättää vanhempien epäilykset.

– Heti tulee vähemmän hoitopaikkakyselyitä, vaikka väärinkäytös olisi tapahtunut päiväkodissa.

Perhepäivähoitokin on pedagogista

Moni yksityinen perhepäivähoitaja ei halua tarjota lapselle varhaiskasvatusta, ilmeni Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin syksyllä julkaisemasta selvityksestä, jossa tarkasteltiin varhaiskasvatussuunnitelman käyttöönottoa.

– He toivat selkeästi esiin, että heidän tarkoituksensakaan ei ole tuottaa varhaiskasvatusta, vaan olla enemmän kodinomainen, hoivatyyppinen paikka, sanoo Laura Repo.

Yksi syy vastustukseen lienee kirjava koulutustausta: melko isolla osalla yksityisistä perhepäivähoitajia ei Karvin selvityksen mukaan ole pedagogista koulutusta, vaan alalle tullaan esimerkiksi emännän ammatista.

Laki kuitenkin määrittelee, että myös perhepäivähoito on varhaiskasvatusta. Myös perhepäivähoidossa pitää siis noudattaa valtakunnallisia varhaiskasvatussuunnitelman perusteita ja paikallista varhaiskasvatussuunnitelmaa sekä laatia pienellekin lapselle oma varhaiskasvatussuunnitelma.

Lastenohjaajakoulutuksen saanut Piia Hakanen näkee, että varhaiskasvatussuunnitelma on tärkeä myös perhepäivähoidossa.

– Totta kai meillä on varhaiskasvatusta, sehän on meidän ammattitaitoamme ja lapsen edun mukaista!

Onko vaikkapa kaksivuotiaalle tosiaan tarpeellista tehdä pedagoginen suunnitelma?

– Taaperoiden varhaiskasvatuksen ilman muuta tulee olla pedagogisesti mietittyä, mutta lapsikohtaisten suunnitelmien tarkoitusta on hyvä pohtia, sanoo Laura Repo.

Lue myös: Lahdessa iso tarve ilta- ja viikonloppuhoidolle – yllätti Lahden päivähoitojohtajan
 

Suunnitelmissa parantamisen varaa

Karvin arvioimissa sattumanvaraisesti valikoiduissa lasten varhaiskasvatussuunnitelmissa oli Laura Revon mukaan parantamisen varaa. Niissä keskityttiin etupäässä kuvailemaan lapsen ominaisuuksia, vaikka tarkoitus on kuvailla sitä, mitä aikuiset tekevät lapsen kehityksen hyväksi.

– Jos huomataan, että jollain lapsella vaikkapa puhe ei ole vielä tullut, siinä ryhmässä luetaan erityisen paljon pedagogisesti valittua laadukasta kirjallisuutta, Repo kertoo.

– Sekin on varhaiskasvatusta, että lapselle opetetaan pukemista, pöytätapoja ja käytöstapoja, mainitsee Piia Hakanen.

Yksityiset perhepäivähoitajat tarvitsisivat Karvin selvityksen mukaan enemmän opastusta ja tukea varhaiskasvatussuunnitelmien käyttöön. Opetushallitus tekeekin parhaillaan perhepäivähoitajille räätälöityä tukimateriaalia.

VArhaiskasvatuslaki muuttui viime syyskuussa. Marja-Liisa Keski-Rauska kertoo, että uudessa laissa määritellään aiempaa selvemmin kuntien valvontavastuu yksityisen toimijan aloittaessa tai sen toiminnan muuttuessa. Laki myös antaa kunnille samat oikeudet puuttua ongelmiin kuin aluehallintovirastoilla jo on ollut.

Varhaiskasvatus

Valtaosa lapsista kunnallisessa

Vuonna 2017 Suomessa oli 901 yksityistä päiväkotia ja 1 542 yksityistä perhepäivähoitajaa, ilmenee Karvin tuolloin tekemästä varhaiskasvatussuunnitelmaselvityksestä.

Yksityisessä varhaiskasvatuksessa oli 44 850 lasta, kunnallisessa 230 715.

Yksityistä varhaiskasvatusta oli yhteensä 169 kunnassa eli 57 prosentissa.

Lain mukaan kuntien on ohjattava ja valvottava yksityisiä varhaiskasvatuspalveluiden tuottajia.

Varhaiskasvatuslaki muuttui 1.9.2018.

Minna Harmaala 
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Jatka lukemista FC Lahden tarjoamana 2 vk maksutta!

Tilaa ESS VerkkoPlus 2 viikoksi maksutta ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 2 vk
0 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi