Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Sakaali ja pesukarhu saattavat levitä Suomeen – ilmastonmuutoksen myötä uusia lajeja tulee ja osa vanhoista taantuu

Esimerkiksi villisikoja on tutkijatohtorin mukaan nyt noin 3 500. Kuvan villisika on kuvattu Ähtärin eläinpuistossa. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Sakaali ja pesukarhu saattavat jo lähivuosikymmeninä olla osa Suomen eläimistöä. Kultasakaalia on jo tavattu Virossa ja pesukarhua Tanskassa. Molempien lajien leviämistä Suomeen edistää se, että ilmastonmuutoksen myötä syksyt ja talvet ovat yhä vähälumisempia.

– En pitäisi ihmeellisenä, jos viiden vuoden kuluessa Virolahden riistakamerassa näkyisi sakaali, sanoo tutkijatohtori Markus Melin Luonnonvarakeskuksesta eli Lukesta.

Lajin pysyvä asettuminen Suomeen ei ole Melinin mukaan aivan pian näköpiirissä. Yksikin runsasluminen talvi tekee sakaalin elämän hankalaksi.

Viroon asti levinneen kultasakaalin perinteistä kotiseutua Euroopassa ovat lähinnä Kreikka, Unkari ja Romania. Laji elää myös laajoilla alueilla Aasiassa. Afrikassa taas elävät vaippasakaali ja juovasakaali.

Kultasakaalin säkäkorkeus on 40–45 senttiä eli se on hieman kettua isompi. Se syö muun muassa pikkunisäkkäitä, lintuja ja linnunmunia. Suomen luonnossa se kilpailisi lähinnä ketun ja supikoiran kanssa, mutta voisi saalistaa myös pienten hirvieläinten vasoja.

Villisialle maistuu peruna

Pesukarhu asettuisi Melinin mukaan Suomessa todennäköisesti lähelle ihmisasutusta. Laji on levinnyt Saksasta Tanskaan ja Puolaan, ja jokunen pesukarhu on tavattu Etelä-Ruotsissakin.

– Pesukarhu on vielä arempi lumelle kuin sakaali. Ruotsin kautta se ei meille leviä. Jos se leviää Puolasta Baltian maihin, niin sillä on vielä suurempi työ tulla Suomeen kuin sakaalilla, sanoo Melin.

Jo viitisenkymmentä vuotta sitten Suomeen levinneitä villisikoja on Melinin mukaan nyt noin 3 500. Ruotsissa villisikoja on jo noin 200 000, ja niistä on tullut viljelijöille varsinainen maanvaiva.

– Ruotsissa ne ovat aiheuttaneet tuhoa käytännössä kaikilla viljelyksillä, mutta etenkin sokerijuurikaspelloilla, kertoo Melin.

Metsäjänis taantuu lumettomuudessa

Lumisen vuodenajan lyheneminen on toisaalta johtanut esimerkiksi metsäjäniksen kannan taantumiseen. Valkoturkkinen jänis syksynvärisessä maisemassa on helppo saalis haukoille ja pöllöille.

– Metsäjänis kärsii todella paljon siitä, jos on pitkä syksy ilman lunta. Ilmiö näkyy Oulun korkeudella asti, kertoo Melin.

Lumen väheneminen on myös vauhdittanut riekon alamäkeä, joka alkoi jo 1960-luvulla soiden ojittamisen myötä. Riekko on ollut rauhoitettu suurissa osissa Suomea jo 1990-luvulta asti.

Väriä vaihtavista eläimistä naali eli napakettu on Suomessa jo äärimmäisen uhanalainen. Metsähallituksen mukaan viime vuonna ei havaittu yhtään pesintää, ja edellinen varmistettu pentueen tuottanut pesintä on yli parinkymmenen vuoden takaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutus Suomen eläinlajistoon ja tulokaslajit ovat yksi tänään Seinäjoella pidettävien Riistapäivien aiheista.

STT
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi