Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Tarkastamattomia tietoja, huhuja ja valheita - tämä valemediasta on syytä tietää

Somessa leviävät valeuutiset puhuttelevat ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta pettyneitä tiedotusvälineiden toimintaan.

Kuva: Sanna Korhonen

Huhuja, suoranaisia valheita, yksipuolisia väitteitä ja tarkastamatonta tietoa.

Tällainen sosiaalisessa mediassa ja internetissä helposti leviävä sisältö on leimattu valeuutisiksi, ja se leviää valemediassa.

1 Valeuutinen

Valeuutiseksi sanotaan harhautustarkoituksessa tehtyä kirjoitusta, joka matkii ulkoisesti journalismia, mutta ei ole sitä. Se voi olla myös vaikkapa video.

Valeuutisessa yhdistellään usein tosiasioita ja sepitteitä. Tekijän motiiveina on raha, aatteelliset tavoitteet tai hän voi saada tyydytyksen huijaamisesta.

Vuonna 2017 tehdyssä Tietoykkösen gallupissa 43 prosenttia vastaajista kertoi törmäävänsä verkossa viikoittain uutisiin, jotka eivät ole täysin totuudenmukaisia. 29 prosenttia oli törmännyt ”suoranaisesti valheellisiin uutisiin”. Eniten valeuutisia osui nuorten silmiin.

2 Valemedia

Valeuutisia liikkuu siellä ja täällä, mutta kun jokin väline levittää tarkoituksellisesti epäluotettavaa sisältöä, sitä kutsutaan valemediaksi. Se voi olla verkkojulkaisu, painettu lehti tai blogi.

Kun valemedia sekoittaa faktoja, epätotuuksia ja olettamuksia, sen tavoitteena on luoda täysin uudenlainen mielikuva asiasta.

Valemedioista tunnetuin on MV-lehti. Lokakuussa 2018 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi lehden sisällöstä vuosina vastanneen Ilja Janitskinin 22 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen muun muassa lehden loukkaavista ja rasistisista kirjoituksia.

Suomen valemedioita yhdistää maahanmuuttovastaisuus ja suvaitsemattomuus muun muassa seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Valemedian tekijät moittivat usein perinteistä mediaa – ja haukkuvat sitä valemediaksi.

Tutkijat ovat kutsuneet valemediaa myös neutraalimmin termillä populistinen vastamedia.

3 Totuudenjälkeinen aika

Ilmaus totuudenjälkeinen aika liitetään usein valemediaan. Sana totuudenjälkeinen – post-truth – levisi julkiseen puheeseen vuonna 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalien kommentoinnin kautta.

Totuudenjälkeisyys on aikaa, jossa valheet, puolitotuudet ja harhautukset esiintyvät tosi­asioiden ohella julkisen keskustelun tasapuolisina elementteinä. tällä tavalla kuvaa ilmiötä vuoden 2018 Kanava-palkintoehdokkaana ollut kirjassa Totuuden jälkeen.

Käsitteen piiriin kuuluu myös asiantuntijoiden halveksunta ja omien kokemusten pitäminen pätevinä todellisuuden tulkintoina.

4 Kupla

Yksi syy valeuutisten- ja valemedian suosioon on, että ihmiset hakeutuvat sellaisen informaation pariin, joka vahvistaa heidän maailmankuvaansa.

Valeuutisten kuluttajat liikkuvat Facebookissa ja muualla sosiaalisessa mediassa usein vain samaa mieltä olevien seurassa, viihtyvät omassa kuplassaan.

5 Trollit

Internetin trolleilla tarkoitettiin takavuosina muun muassa häirintäviestejä, joita tehtiin huvin vuoksi. Nyt trollaaminen on väärän informaation levittämistä ja propagandaa, kun pyritään ajamaan vaikkapa valtion etuja ja muokkaamaan mielipideilmastoa.

Suomen valemedioita yhdistää maahanmuuttovastaisuus ja suvaitsemattomuus muun muassa seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Trolliviestejä on yhtälailla Twitterissä kuin Vauva.fi-sivuilla. Ukrainan kriisin yhteydessä 2014 alettiin puhua laajasti venäläisistä trolleista, jopa trollitehtaista, jotka saattavat levittää tuhansia viestejä päivässä.

6 Faktantarkastus

Vastakeinoksi valeuutiselle on syntynyt faktantarkastuspalveluita. Muun muassa amerikkalaisten Factcheck.org-mallin mukaan Suomessa aloitti vuonna 2014 Faktabaari vahtimaan uutisten ja poliitikkojen puheiden totuudenmukaisuutta.

Faktabaarin taustalla on poliittisesti sitoutumaton yhdistys, jolle voi lähettää valheista vinkkejä kuka tahansa.

Faktabaari tarkastaa tiedot ammattihenkilöiden kanssa ja vähintään kahdesta toisistaan riippumattomasta lähteestä.

7 Journalismin omavalvonta

”Otamme jatkossakin vastuun julkaisemistamme uutisista ja niiden oikeellisuudesta, ja vastaamme myös toimitustemme tekemistä virheistä ja oikaisemme ne.”

Näin julistivat yli 20 tiedotusvälineen päätoimittajat, jotka ottivat pari vuotta sitten julkisesti kantaa luotettavan median puolesta.

Lue myös: JSN kävi Lahdessa kohun saattelemana – sananvapausillassa keskusteltiin muun muassa siitä, voiko toimittaja rikkoa lakia
 

Journalismin erottaa muusta nettisisällöstä se, että toimittajilta edellytetään luotettavuutta, faktojen tarkistusta ja virheiden korjaamista.

Julkisen sanan neuvosto (JSN) on tiedotusvälineiden perustama elin, joka vahtii journalistin ohjeiden noudattamista. Jos Julkisen sanan neuvostoon kuuluvan tiedotusvälineen toimittaja levittää perättömiä tietoja, hän saa neuvostolta langettavan päätöksen.

8 Lukijan omavalvonta

Tarkka lukija voi paljastaa valeuutisen kielenkäytöstä.

Kirjoitusvirheet ja epäselvät väitteet kertovat paljon. Kannattaa selvittää, mihin lähteisiin tieto perustuu, onko jutussa mainittua tutkimusta edes olemassa ja johtavatko linkit luotettaville sivuille.

Valemediassa on harvoin kirjoittajien nimiä.

Lähteitä: Mari K. Niemi ja Topi Houni (toim.) Media ja Populismi – Työkaluja kriittiseen journalismiin. 2018.

Antti Vihma ym.: Totuuden jälkeen. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana, 2018.

Ari Haasio ym.: Valheen jäljillä, 2018.

Johanna Vehkoo: Valheenpaljastaja: Mitä valeuutiset ovat ja mitä ne eivät ole. Yle 2017.

Matti Siippainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi