Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Pariskunta haaveili omasta tilasta ja lemmikeistä – kaksio Espoossa vaihtui etätyön avulla omakotitaloon Pohjois-Karjalassa

Vaikka suuret kaupungit vetävät väkeä puolensa, muuttoliikettä on myös pois kasvukeskuksista.

Maarit Leppäsellä ja Tobias Hannuksella on kotonaan molemmilla omat työhuoneet. Pariskunta pyrkii pitämään työn ja vapaa-ajan erillään, vaikka koti on myös työpaikka. Kuva: Marko Puumalainen

Maarit Leppäsen ja Tobias Hannuksen punatiilisen omakotitalon takapiha päättyy metsän laitaan.

Pariskunta on asunut nykyisessä kodissaan neljä vuotta, ja lähimetsä on tullut tutuksi. Joka aamu Leppänen ja Hannus suuntaavat sinne kävelylle kissojensa Lokin ja Lurviksen kanssa.

Kissat ovat oppineet kulkemaan emäntänsä ja isäntänsä perässä ilman hihnaa.

– Hankimme kissat melkein heti sen jälkeen, kun muutimme tänne. Meillä oli ollut jo pitkään haaveena oma talo, jonne saisi ottaa lemmikkejä, Leppänen kertoo.

Etätyö mahdollisti muuton

Oman tilan kaipuu, lähellä oleva luonto ja pääkaupunkiseutua huomattavasti alhaisemmat asuntojen hinnat saivat Leppäsen ja Hannuksen muuttamaan neljä vuotta sitten vuokrakaksiostaan Espoosta omakotitaloon Pohjois-Karjalaan.

Asuinpaikaksi valikoitui hieman alle 15 000 asukkaan Kontiolahti, josta pariskunnalle löytyi toiveet täyttänyt koti.

– Olimme jutelleet paljon muuttamisesta, mutta loppujen lopuksi oli yllätys, että Tobias oikeasti halusi muuttaa Pohjois-Karjalaan, Leppänen naurahtaa.

Työpaikat 33-vuotiaalla Hannuksella ja 32-vuotiaalla Leppäsellä ovat pääkaupunkiseudulla. Kumpikin tekee töitä etänä älyostoskärryjä valmistavalle Smartcartille, jonka toimisto on Helsingissä. Hannus työskentelee yrityksen teknologiajohtajana, Leppänen asiakaspalvelupäällikkönä.

Arjessa työ sujuu videoneuvotteluiden ja pikaviestintäsovellusten avulla, mutta Hannuksen työ vaatii myös toimistolla käyntiä parin viikon välein. Siksi kodin piti löytyä hyvien liikenneyhteyksien varrelta, eikä Maarit Leppäsen syntymäpaikkakunta Rääkkylä siten ollut vaihtoehtolistalla, kun pariskunta suunnitteli muuttoa.

Kontiolahden Lehmosta sen sijaan ajaa alle 20 minuutissa Joensuun lentoasemalle ja vartissa rautatieasemalle.

Kuntaliitokset tehneet monesta kaupunkilaisia

Suomen sisäisessä muuttoliikkeessä pienet kaupungit ja kunnat, jotka eivät ole alueensa keskuskaupunkeja, ovat olleet menettäjiä, toteaa Pellervon taloustutkimus PTT:n ennustepäällikkö Janne Huovari.

– Muuttovoitto tulee lähinnä vain suuriin kaupunkeihin, Huovari sanoo.

Samaan aikaan, kun suuret virrat suuntaavat kasvukeskuksiin, vastakkaistakin muuttoliikettä tapahtuu jatkuvasti.

Viime vuonna 12 suurimmasta kaupungista muutti muualle Suomeen lähes 63 000 ihmistä. Toiseen suuntaan muuttajia oli hieman yli 75 000. Suurimpien kaupunkien välillä puolestaan muutti noin 66 000 ihmistä.

Kaupungistumisen kuvaaminen asuinpaikkatietojen perusteella antaa Vaasan yliopiston aluetieteen yliopistonlehtorin Ilkka Luodon mielestä yksipuolisen kuvan, sillä ihmiset käyttävät alueita asuinpaikkaansa laajemmin esimerkiksi kesäasumiseen. Myös kuntaliitokset vääristävät kuvaa.

– Entisten uinuvien maaseutukuntien asukkaista on tullut sormia napsauttamalla tilastoissa kaupunkilaisia, Luoto toteaa.

Lähipalvelut, liikenneyhteydet ja luonto tärkeitä

Läheisyyden ekonomia on yksi pienten paikkakuntien valttikorteista asukkaiden houkuttelussa, Ilkka Luoto arvioi. Se tarkoittaa, että palvelut ovat helpommin saavutettavissa kuin suuressa kaupungissa.

– Elinkustannukset ovat halvempia pienellä paikkakunnalla. Tietenkin vaikutusta on myös sillä, jos takapihalta pääsee suoraan vaikka marjametsään. Nämä ovat vetovoimaisia tekijöitä, Luoto uskoo.

Janne Huovari nostaa liikenneyhteydet ja paljon tilaa tarvitsevan teollisuuden työpaikat pienten paikkakuntien pärjäämiskeinoiksi.

Maarit Leppänen ja Tobias Hannus ovat tyytyväisiä omaan ratkaisuunsa.

– Eron huomasi jo ensimmäisenä yönä uudessa kodissa. Täällä on niin ihanan rauhallista, Leppänen sanoo.

Asumisen ja työn riippuvuus vähenee

Etätyön tekeminen mahdollistaa sen, että ihminen voi valita asuinpaikkansa riippumatta työpaikan sijainnista.

Tämä voi olla niin kaupungistumiskehitystä kiihdyttävä kuin jarruttava asia. Ilkka Luoto toteaa, että esimerkiksi valokuituverkon rakentaminen pienille paikkakunnille on parantanut etätyön tekemisen mahdollisuuksia.

Luontoa arvostavan asiantuntijan ei tarvitse välttämättä muuttaa pääkaupunkiseudulle työn perässä, kun kaikki tarvittavat työvälineet ovat kotona.

– Valokuituverkko mahdollistaa monet luovan luokan ja nykyisen tietotyöläisyyden ammatit, jotka ovat koulutetun väen tehtäviä, Luoto sanoo.

Etätyötä tehdään myös toiseen suuntaan: suuressa kaupungissa asuva voi olla töissä pienen paikkakunnan yrityksessä, jonka olisi muuten hankalaa löytää pätevää tekijää.

– On ajateltu, että jos työpaikat keskittyvät, etätyön avulla asuminen hajautuisi. Etätyö on ennemminkin edelleen edistänyt asumisen keskittymistä, Janne Huovari toteaa.

Kaiken kaikkiaan etätyön tekeminen on yleistynyt Suomessa. Työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometrin mukaan viime vuonna viidennes palkansaajista teki etätyötä vähintään kerran kuussa, kun vuonna 2012 osuus oli vain 12 prosenttia.

Anna Sievälä
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi