Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Markku Kulmala on yksi maailman arvostetuimmista ilmastotutkijoista, ja huomenna hän kertoo maailmanlaajuisen uutisen

Akateemikon elämässä tärkein on Jumala, ja toisena tulee vaimo. Tiede ei mahdu kolmen kärkeen.

Markku Kulmala on tunnetuin ja arvostetuin suomalainen ilmastotutkija maailmalla. Kuva: Mikko Vähäniitty

Hyytiälän metsäasemalle Juupajoella on kokoontunut vaikutusvaltaista väkeä. Tuossa seisoo St1:n omistaja Mika Anttonen ja tuossa toinen miljardööri, Cargotecin suuromistaja Ilkka Herlin.

Kaikki ovat keskittyneet kuuntelemaan akateemikko Markku Kulmalaa, 60. Hän on pyöreäpäinen fyysikko, joka johtaa Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskusta.

Anttonen ja Herlin ovat täällä, sillä he ovat Climate Leadership Coalitionin (CLC) jäseniä. Yhdistys edistää ympäristöystävällistä liiketoimintaa.

Ei ole ihme, että miehet haluavat kuunnella juuri Markku Kulmalaa.

Hyytiälässä on jo yli sadan vuoden ajan sijainnut Helsingin yliopiston metsäasema. 1990-luvun puolivälissä Kulmala oli mukana perustamassa asemalle metsän ja ilmakehän vuorovaikutusta tutkivaa SMEAR-mittausyksikköä. Sittemmin hän on toteuttanut täällä maailmanlaajuisesti arvostettuja tutkimuksiaan metsistä, pienhiukkasista ja ilmakehästä.

Kulmala seisoo tuulikaappiin johtavan oven edustalla ja selittää vieraille mittausaseman toimintaa.

– Nouvvan kän mesö evriting, pat auör eim is tu mesö evriting, Kulmala sanoo tyylipuhtaalla tankeroenglannilla.

Kukaan ei voi mitata kaikkea, mutta meidän tavoitteemme on mitata kaikkea.

Mittaustorni Juupajoella Hyytiälän metsäasemalla nousee kolmenkymmenen metrin korkeuteen. Kuva: Mikko Vähäniitty

Kulmala on luultavasti tunnetuin suomalainen ilmastotutkija maailmassa, ja häntä pidetään maailman johtavana aerosoli- eli pienhiukkastutkijana. Hän on esimerkiksi kehittänyt uraauurtavan teorian metsien ja pienhiukkasten niin sanotusta takaisinkytkentämekanismista. Sen avulla on saatu uutta tietoa siitä, miten metsät hidastavat ilmastonmuutosta.

Kaiken lisäksi Kulmala on jo yli seitsemän vuoden ajan ollut omalla alallaan eli geotieteissä maailman viitatuin tutkija. Se tarkoittaa, että juuri hänen tutkimustuloksiaan on käytetty kaikkein eniten pohjana uusille tieteellisille tutkimuksille. Hänen tutkimuksiaan on julkaistu maailman arvostetuimmisa tiedelehdissä Sciencessä ja Naturessa.

Kulmala tunnetaan myös äkkipikaisena ja kärsimättömänä luonteena, joka ei millään jaksaisi istua seminaarihuoneissa tai olla paikallaan. Nytkin hän haluaisi jo lähteä liikkeelle esittelemään mittausaseman toimintaa maastoon, mutta porukassa on virinnyt keskustelu lähivuosina Hyytiälään rakennettavasta uudesta päärakennuksesta.

– Ok, let’s go! Kulmala toteaa kärsimättömästi ja hivuttautuu ulko-oven suuntaan.

Markku Kulmalan kiinnostuksen kohteet selvisivät jo lapsena. Hän tuijotteli pitkät ajat taivaalla lipuvia pilviä, jotka tuntuivat pikkupojasta ihmeellisiltä. Välillä hän teki isoisän antamia laskutehtäviä. Koulussa hän perusti luontokerhon ja innosti luokkakavereitaan mukaan.

Kulmalan isä toimi metsätyön johtajana, ja hänen ansiostaan myös Kulmala innostui metsistä. Hän vietti kesät tukinuitoissa syntymäkaupunkinsa Forssan lähiseuduilla.

Kulmala pääsi ylioppilaspapereillaan suoraan Helsingin yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa. Yliopistossa uuttera opiskelija herätti nopeasti professorien huomion.

Kun 27-vuotias Kulmala keväällä 1986 valmisteli väitöskirjaansa, hänellä ei ollut ongelmia keksiä tekemistä vapaa-ajallaan. Hänen ensimmäinen lapsensa oli syntynyt, ja hän oli vähän vahingossa ajautunut johtamaan yliopiston aerosolilaboratoriota, kun sen edellinen johtaja Taisto Raunemaa oli lähtenyt professoriksi Kuopion yliopistoon.

Markku Kulmalan tavoite on perustaa vuoteen 2035 mennessä vähintään viisisataa Hyytiälän kaltaista mittausasemaa. Kuva: Mikko Vähäniitty

Kulmala teki omaa tutkimustaan, ohjasi nuorempien opiskelijoiden opinnäytteitä ja kävi loputtomia keskusteluja vanhempien kollegoidensa Raunemaan ja matemaatikko, metsäekologi Pertti Harin kanssa. He olivat yhdessä tehneet lukuisia kansainvälisesti noteerattuja tutkimuksia ja luoneet mittalaitteistot fysikaalista metsäntutkimusta varten.

Silti miehet olivat turhautuneita. He olisivat tarvinneet analysointiin ja vertailuun moninkertaisesti enemmän aineistoa kuin Suomessa oli saatavilla.

Sitten tuli huhtikuun 26. päivä, ja Ukrainasta Prypjatin kaupungin liepeiltä lähti matkaan aineisto, joka mullistaisi tutkijoiden elämän.

Tshernobylissä oli räjähtänyt ydinvoimala.

Hari, Raunemaa ja Kulmala tajusivat, että Suomea lähestyvästä radioaktiivisesta pilvestä saattaisi saada ennennäkemätöntä ja elintärkeää aineistoa.

– Sieltä tuli tavaraa ilmakehään, puihin ja maaperään, ja me ryhdyimme kokonaisvaltaisesti selvittämään, miten se vaikuttaa, Kulmala sanoo.

Alkoi intensiivinen, useita kuukausia kestänyt rupeama, jonka aikana Kulmala keräsi havunneulasia kaikkialta Suomesta.

”Ei edes oksina vaan yksittäisinä neulasina. Koreihin, ämpäreihin, rasioihin, taskuihin. Maasta, puusta, joka puolelta satojen neliökilometrien alueelta”, kuvaillaan Kulmalan keräystyötä Mai Allon kirjassa Yhdessä ilmakehässä (2016), joka kertoo Ilmakehätieteiden keskuksen historiasta.

Kun Kulmalan, Harin ja Raunemaan keräämät aineistot saatiin Helsinkiin, alkoi valtava analysointityö, jota varten Kulmala rekrytoi useita opiskelijoita yökausiksi käyttämään spektrometriä.

Pirkanmaalainen metsä on optimaalinen paikka mitata energiavirtoja. Kuva: Mikko Vähäniitty

Se oli käänteentekevä hetki paitsi Ilmakehätieteiden keskuksen historiassa myös ilmastotutkimuksessa maailmanlaajuisesti.

Tutkijat tajusivat, että ilmakehää, maaperää, vesistöjä ja metsiä yhdistävät aine- ja energiavirrat.

Ja niiden mittaamiseen Kuivajärven rannalla keskellä pirkanmaalaista metsää sijaitseva Hyytiälä on optimaalinen paikka.

Mittaustorni nousee puiden yläpuolelle yli kolmenkymmenen metrin korkeuteen.

Markku Kulmala seisoo metsäaukealla ja esittelee mittauslaitteistoa, jota on nyt jo kahdeksan miljoonan euron arvosta. Kun tavallisilla mittausasemilla mitataan noin kymmentä eri suuretta, Hyytiälässä mitattavia suureita on 1 200. Ne kaikki kertovat jotain olennaista esimerkiksi ilmastonmuutoksesta.

Suurin osa Kulmalan ja hänen kollegoidensa isännöimistä vieraista lähtee kiipeämään korkeuksiin. Kulmalalla on hetki aikaa jatkaa haastattelua.

Hän kertoo omistautuneensa 1980- ja 1990-luvuilla lähes pelkästään työlleen. Neljäntoista vuoden ajan työviikot olivat jatkuvasti satatuntisia.

Vuosituhannen vaihteessa arvot menivät uusiksi. Kulmalalla oli avioliiton ulkopuolinen suhde – josta hän on myöhemmin kertonut oma-aloitteisesti julkisuudessa – ja perhe-elämä oli vaarassa.

– Työntekoa piti vähentää, että perhe ylipäätään pysyi olemassa, hän sanoo.

Hän meni vaimonsa kanssa avioliittokurssille ja pudotti työmääränsä noin puoleen entisestä.

– Työelämälle ei tapahtunut mitään pahaa tärkeysjärjestyksen muuttuessa. Nyt minulla on enemmän aikaa ajatella, Kulmala sanoo.

Nykyään hän on vaimonsa Maritan kanssa mukana kristillisen Parempi avioliitto ry:n toiminnassa. Markku Kulmala on yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja.

Viikonloput kuluvat usein vertaistukena kriisien keskellä oleville pariskunnille. Se on samalla hyvä paikka irtautua tieteestä.

Kulmala on siitäkin harvinainen tutkija, että hän on avoimesti puhunut uskostaan. Kun Kulmala vuonna 2012 valittiin Vuoden professoriksi, hän kertoi Seurakuntalainen-lehden haastattelussa, että hänen tärkeysjärjestyksessään ykkönen on Jumala ja kakkosena tulee vaimo. Tiede ei tule edes kolmantena.

Konttien sisällä on satojentuhansien eurojen arvosta mittalaitteita. Kuva: Mikko Vähäniitty

Kun Kulmala oli tutkijanuransa alussa, ilmastonmuutoksesta ei vielä puhuttu. Suomessa ympäristöongelmista pinnalla olivat happosateet ja myöhemmin Kuolan niemimaalta Pohjois-Lappiin kantautuneet ilmansaasteet.

Vuonna 1988 Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) ja YK:n ympäristöohjelma (UNEP) perustivat hallitustenvälisen paneelin, jonka tarkoituksena on tuottaa riippumatonta tietoa ilmastonmuutoksesta. Järjestön lyhenne on IPCC, ja se julkaisi ensimmäisen raporttinsa vuonna 1990. Siitä lähtien raportit ovat vaikuttaneet merkittävästi maailman valtioiden ilmastotoimiin.

Suomi on monella tapaa ollut edelläkävijä ilmastonmuutoksen ymmärtämisessä ja sen torjunnassa. Se oli maailman ensimmäisiä maita, joka loi kansallisen sopeutumisstrategian ilmastonmuutokseen. Lisäksi Suomessa tehdään pitkälle kehittynyttä energiatehokkuuden tutkimusta.

– Mutta tekninen kehitys ja osaaminen eivät yksin riitä. Tarvitaan myös yhteiskunnallista keskustelua ja ohjausta, sanoo Mikael Hildén.

Hän on Suomen ympäristökeskuksen ilmastonmuutoksen strategisen ohjelman johtaja.

Tämän vuoden lokakuussa IPCC julkaisi väliraportin, jossa ihmiskunnalle annetaan vuoteen 2030 saakka – siis vain kaksitoista vuotta – aikaa tehdä radikaaleja toimia ilmaston lämpenemisen katkaisemiseksi. Jos maapallon lämpötila nousee yli 1,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna, sekä ihmisille että luonnolle aiheutuu merkittäviä riskejä, raportissa todetaan.

Raportti sai valtavasti mediatilaa, ja sen ansiosta äänenpainot ilmastonmuutoksen suhteen kävivät entistäkin huolestuneemmiksi. Ilmastonmuutoksesta on viime aikoina puhuttu kenties enemmän kuin koskaan.

Vuosikymmenten kuluessa tieteellinen tieto ilmastonmuutoksesta on täsmentynyt, ja nyt ei ole enää epäselvää, etteikö ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos olisi totta. Nyt on kysymys siitä, miten ja kuinka nopeasti siihen pystytään puuttumaan.

– Meillä on ollut vähintään kolmenkymmenen vuoden ajan tutkittua tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja aikaa reagoida, mutta kun ei, sanoo maantieteen professori Jukka Käyhkö Turun yliopistosta.

Hänen mukaansa tieto lämpenemisen suunnasta ja määrästä ei ole tänä aikana olennaisesti muuttunut. Nyt media ja sosiaalinen media vain levittävät tietoa paljon tehokkaammin kuin takavuosina.

Käyhkö on tehnyt väitöskirjansa historiallisista ilmastonmuutoksista ja vetänyt vuosituhannen vaihteessa Suomen Akatemian ohjelmaa, jossa keskityttiin ilmastonmuutoskysymyksiin.

Hän sanoo, että pitkään meni niin, että eri alojen tutkijat eivät edes tienneet toistensa tekemisistä. Nyt tieteenalojen välinen yhteistyö on parantunut.

Hyytiälässä mitataan jopa 1200:aa eri suuretta, kun tavallisilla mittausasemilla mitattavia suureita on kymmenkunta. Kuva: Mikko Vähäniitty

Markku Kulmala on malliesimerkki eri tieteenaloja yhdistävästä toimijasta. Esimerkiksi Hyytiälän mittausasema ei olisi niin toimiva, jos mukaan ei olisi otettu fyysikoiden lisäksi myös muun muassa kemistejä ja meteorologeja.

Yksi Kulmalan suurista tavoitteista on perustaa vuoteen 2035 mennessä vähintään viisisataa Hyytiälän metsäaseman kaltaista mittausasemaa ympäri maailmaa. Tällä hetkellä asemia on Juupajoen lisäksi kolme muualla Suomessa, yksi Virossa ja kaksi Kiinassa. Yhden aseman pystyttäminen maksaa jopa kymmenen miljoonaa euroa, joten pelkästään rahoituksen etsimiseen kuluu Kulmalalta satoja tunteja vuodessa.

Työ vaatii aktiivisia kansainvälisiä suhteita. Kulttuurien välissä toimiminen ei ole aina helppoa.

– Kun tekee paljon aloitteita ympäri maailmaa, joku aina loukkaantuu. En sano, että kaikessa olisin onnistunut niin täydellisesti kuin Strömsössä, Kulmala sanoo.

Hän reissaa paljon Kiinassa, joka on ilmansaasteiden ja ilmastonmuutoksen torjunnan kautta keskeinen koko maailmalle.

– Kolmen suurkaupungin, Shanghain, Pekingin ja Xi’anin muodostama kolmio on noin miljoonan neliökilometrin kokoinen alue, jossa asuu kymmenen prosenttia maapallon väestöstä. Sen alueen saastetilannetta yritämme selvittää.

Tutkijoiden työ on hidasta, sillä byrokratia on Kulmalan mukaan Kiinassa vähintään kymmenkertaista Suomeen verrattuna.

Ilmastonmuutosta ennustetaan ilmastomallien perusteella. Ne ovat tietokonesimulaatioita, jotka perustuvat mittauksiin. Mittaukset puolestaan ovat alusta saakka olleet Kulmalan erityisalaa.

Mitä pidempiä aikasarjoja mittauksista saadaan, sitä luotettavampaa kerätty data on ja sitä tarkempia ennusteita sen perusteella voidaan tehdä.

Kulmala sanookin, että ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta tärkein yksittäinen asia on se, että Havaijin Mauna Loa -tulivuorella ryhdyttiin mittaamaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksia jo vuonna 1958. Sen ansiosta nykytieteilijöillä on käytössään kuudenkymmenen vuoden ajalta tietoa hiilidioksidin määrästä ilmakehässä.

– Jos ei olisi, oltaisiin aika kusessa, Kulmala toteaa.

Malleja voidaan tulkita miten halutaan, jos ei ole todellista dataa, johon niitä saadaan verrattua, Kulmala huomauttaa. Hän sanoo, että monipuolinen mittaaminen on erityisen tärkeää tulevaisuuden kannalta. Tieto ekosysteemeistä lisääntyy koko ajan, mutta se ei suinkaan vähennä epävarmuutta vaan lisää sitä.

Jos päättäjät sanovat meille, että tehkää näin, tottelemmeko me? Minä en ainakaan Akateemikko Markku Kulmala

– Emme oikeasti vielä tiedä, mikä on kahdenkymmenen vuoden päästä tärkeä kysymys ilmastonmuutoksen, veden kiertokulun tai ruoantuotannon kannalta.

Kulmala on arvioinut, että ihmiskunnalla on 30–40 vuotta aikaa ratkaista ilmastonmuutos. Ratkaisulla hän tarkoittaa käytännössä sitä, että siihen mennessä metsien ja muiden hiilinielujen pitää olla suurempia kuin päästöjen.

Kulmala ei vähättele päästövähennysten merkitystä, mutta ei ole myöskään erityisen optimistinen niiden tehokkuudesta. Esimerkiksi vuonna 2015 solmitun Pariisin ilmastosopimuksen jälkeen maailman hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet, vaikka sopimuksessa valtiot sitoutuivat päästöjen leikkaamiseen.

Ja yksittäiset kansalaisetkin kyllä mielellään ruksaavat kyselyissä kannattavansa ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviä toimia mutta nostavat äläkän, jos autoilun verotusta kiristetään.

– Jos päättäjät sanovat meille, että tehkää näin, tottelemmeko me? Minä en ainakaan, sanoo Kulmala, joka tunnetaan innokkaana autoilijana.

Kulmala vannoo metsien nimeen. Hän uskoo, että metsien lisääminen ja hiilinieluna toiminen ovat avaimia ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Tässäkin hän uskoo laajamittaiseen yhteistyöhön ja kaikkien osallistamiseen.

– Kaikkien pitää toimia yhdessä: tieteentekijöiden eri tieteenaloilta, kansalaisjärjestöjen, yritysten, poliittisen päätöksentekojärjestelmän.

Ilmastotutkijoita turhauttavat argumentit, joiden mukaan Suomessa ei tarvitsisi tehdä mitään, koska Yhdysvallat ja Kiina saastuttavat moninkertaisesti enemmän.

– Olen sitä mieltä, että Suomessa kannattaa toimia, koska meillä on siihen hyvät mahdollisuudet. Ja täällä saadaan myös syntymään oikeasti hyvää bisnestä, kun toimitaan proaktiivisesti eikä reaktiivisesti.

Tämän kirjoituksen ilmestymistä seuraavana päivänä Kulmala on kutsuvieraana Helsingin Säätytalolla pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ilmastoseminaarissa. Siellä hänen tarkoituksenaan on esitellä ensimmäistä kertaa osa tuoreista tutkimustuloksista, jotka tuovat lisää tietoa metsien vaikutuksesta ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Metsät toimivat niin sanottuina hiilinieluina. Puut sitovat osan ilmakehän hiilidioksidista ja näin välillisesti hidastavat maapallon lämpenemistä.

Pari vuotta sitten kansainvälinen tutkimusryhmä julkaisi arvostetussa tiedelehdessä Sciencessa tutkimuksen, jonka mukaan eurooppalaisten metsien albedo eli niin sanottu heijastusvaikutus ei ole niin tehokas kuin on luultu. Havumetsät eivät tutkijoiden mukaan heijasta auringon lämpöä takaisin avaruuteen yhtä paljon kuin lehtimetsät.

Markku Kulmala on tehnyt tärkeimmät tieteelliset tutkimuksensa Hyytiälän metsissä. Kuva: Mikko Vähäniitty

Nyt Kulmalan tutkimuksissa on selvinnyt, minkä kokoinen metsän on optimitilanteessa oltava, jotta se voi muodostaa omat pilvensä ja sateensa. Tämä tieto taas vaikuttaa parhaan mahdollisen heijastusvaikutuksen saavuttamisessa.

Kulmala arvioi tutkimustulostensa olevan maailmanlaajuisesti merkittäviä. Niihin sisältyy paljon uutta tietoa sekä jo olemassa olevan tiedon yhdistelyä. Mutta kuten niin usein tieteessä, Kulmalakaan ei osaa ennakoida, miten tiedeyhteisö tai media suhtautuvat uusiin tutkimustuloksiin.

– Vaikka saisi minkälaisen tuloksen, aika usein on niin, että ketä kiinnostaa, Kulmala sanoo ja nauraa päälle.

– Kyllä se on paljon tärkeämpää, miten jääkiekkoilijoilla menee KHL:ssä ja NHL:ssä.

Kulmala toteaa, että tutkimustulosten on yleensä oltava todella mullistavia, että kansainvälinen yleisö herää.

– Minun tarkoitukseni on tuoda tämä idea esiin ja kertoa sen suuruusluokka. Sen jälkeen hyvin monet ihmiset tulevat kertomaan, että laskelmista puuttuu tämä, tämä tai tämä, Kulmala ennakoi.

– Ja se on ihan normaalia tieteellistä etenemistä. Jos ei esitä tiettyjä uusia ideoita, tiede ei etene mihinkään.

Kun iltapäivällä kävelemme takaisin Hyytiälän päärakennukselle, kysyn vielä Kulmalalta, mitä uusia avauksia häneltä on odotettavissa tulevaisuudessa.

– Minulta on nyt sen verran monta uutta avausta tullut viime vuosina, että toivon niiden etenevän. Ettei kauheasti uusia avauksia tartte enää tehdä, Kulmala tuumaa.

Kävelemme hetken aikaa hiljaisuudessa. Sitten Kulmala kääntyy puoleeni ja lisää:

– Jos mulla nyt on tämä globaali mittausverkosto ja tää, kuinka isoja metsien pitää olla tuottaakseen oman sateensa, ja Kiinan ilmanlaadun ratkaisumekanismi, niin siinä on mun mielestä ihan riittävästi suuria haasteita.

– Ja toivoisin, että voisin joskus oikeasti keskittyä niihin.

Kuka?

Markku Kulmala, 60

Tieteen akateemikko, akatemia­professori ja Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksen johtaja.

Ollut geotieteiden viitatuin tieteilijä maailmassa toukokuusta 2011 lähtien.

Valittiin Vuoden professoriksi Suomessa vuonna 2012.

Kristillisen Parempi avioliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja. Yhdistys tarjoaa vertaistukea ja leirejä avioliitto-ongelmien kanssa kamppaileville pariskunnille.

Harrastaa sienestystä ja marjastusta.

Sai itsenäisyyspäivänä Suomen Leijonan I luokan komentajamerkin. Se on yksi korkeimmista kunniamerkeistä, jonka tasavallan presidentti voi myöntää ansioituneelle Suomen kansalaiselle.

Janne Arola
janne.p.arola@gmail.com
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi