Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Lukijalta

Heikki Hiilamo: Suomalaisessa keskustelussa talous on välttämätöntä, elämä ei

Kun miehistö kieltäytyi kovan myrskyn vuoksi purjehtimasta Afrikasta Välimeren yli Rooman valtakuntaan, sotapäällikön Gnaeus Pompeius Magnuksen (106 eea.–48 eea.) kerrotaan uhanneen merimiehiä sanomalla ”Navigare necesse est vivere non est necesse” eli ”Purjehdus on välttämätöntä, eläminen ei”. Suomen yhteiskunnallista keskustelua voisi kärjistää sanomalla: talous on välttämätöntä, elämä ei.

Veikkaan, että meillä taas edessä talousvaalit. Puhumme talouden kestävyydestä, rahojen riittävyydestä ja säästöjen tarpeellisuudesta. Äänessä ovat poliitikot, joita talousviisaat säestävät. Kommentaattorit arvioivat poliitikkojen uskottavuutta sen mukaan, miten he osaavat talouspuhetta.

Media tarttuu kernaasti talousviisaiden mielipiteisiin, joita voi nykyään lukea myös ekonomistikoneesta (www.ekonomistikone.fi/). Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan ylläpitämä ”kone” syöttää jatkuvaa tietoa johtavien taloustieteilijöiden mielipiteistä.

On merkittävää, että kysymys on nimenomaan mielipiteistä, ei tutkimustuloksista. Yleensä ajatellaan, että tutkijan asiantuntemus perustuu tutkimustuloksiin ja omaan tutkimukseen. Ekonomistikoneessa – ja populaarissa talouspuheessa – riittää, että hallitsee taloustieteen ajattelutavan ja keskeiset teoriat.

Ekonomistikoneen paneeliin on toki valittu taloustieteilijöitä tutkimusmeriittien mukaan. Muutoin talousviisaaksi tuntuu julkisuudessa kelpaavan kuka tahansa maisteri, jolle työnantaja on antanut ekonomistin tittelin. Muiden alojen paljon meritoituneimmista asiantuntijoista puhutaan kaiken maailman dosentteina.

Hyvät asiat jäävät unohduksiin, kun kaikki huomio on vain hyvässä taloudessa.

Talouspuheen valta tarkoittaa sitä, että ajattelemme yleisesti talousviisaiden kykenevän ratkaisemaan tärkeimmät yhteiskunnalliset ongelmat. Siksi olikin niin hämmästyttävää lukea entisen kollegani, taloushistorian emeritusprofessori Sakari Heikkisen tuore arvio viimeksi kuluneen kymmenen vuoden talouskehityksestä Suomessa (HS 29.11).

Heikkisen mukaan Suomen talous on menestynyt surkeasti. Henkeä kohden laskettu kansantuotteemme on edelleen vuoden 2008 talouskriisiä edeltäneen tason alapuolella. Euroopan maista olemme pärjänneet neljänneksi heikoiten (Kreikan, Italian ja Kyproksen jälkeen).

Miksi talouspuhe on saanut valtaa samaan aikaan, kun talouskehityksemme on ollut hävettävän huonoa? Olisi matalamielistä todeta vain, että siitä puhe mistä puute. Uskon, että ongelma on syvempi.

Voisiko yksinkertaisesti olla kyse siitä, että olemme yhteiskunnallisessa keskustelussa unohtaneet talouden tarkoituksen? Talous ei ole päämäärä vaan keino. Hyvän talouden avulla voidaan tavoitella hyviä asioita. Hyvät asiat jäävät unohduksiin, kun kaikki huomio on vain hyvässä taloudessa.

Kuulen vastaväitteen siitä, että talous on ensin saatava kuntoon ja sitten vasta meillä on varaa hyviin asioihin. Mutta juuri tämä on vakava väärinymmärrys.

Hyvät asiat tarkoittavat investointeja: parempia kouluja, yliopistoja, teitä, sairaaloita, vanhuspalveluita. Investointien avulla talous kasvaa ja hyvinvointi lisääntyy.

Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan professori.

Heikki Hiilamo
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi