Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Kolumni: Millä perusteella sinä äänestät huhtikuussa?

Kerron lapselleni, että maailmassa on ihmisten kehittelemiä juttuja, jotka tekevät siitä epäreilun, kirjoittaa Koko Hubara.

Millä perusteella sinä äänestät ensi keväänä? Ketä varten, kenen puolesta? Lapsen saamisen jälkeen omia poliittisia näkemyksiäni on ohjannut lähes yksinomaan seuraava ajatus: haluan tehdä mahdollisimman paljon sen eteen, että tyttäreni sukupolvella olisi asiat vielä paremmin kuin meillä.

Hän on nyt kuusivuotias. Asumme alueella, jolle sijoittuu niin yömajoja kuin vakavista päihdeongelmista kärsivien matalan kynnyksen hoitopisteitäkin. Kuljemme lähes päivittäin paikoissa, joissa lapseni näkee ihmisiä, jotka ovat sekavia tai kadulle sammuneita ja jotka kerjäävät.

Se on hänelle arkipäivää, mutta samalla hän haluaa usein keskustella siitä, miksi maailma on sellainen kuin se on.

”Äiti, miksi tuo setä ei mene kotiin nukkumaan?”

”Äiti, miksi tuo täti ei hae rahaa automaatilta niin kuin sinäkin?”

”Äiti, miksi jotkut ovat taskuvarkaita?”

”Äiti, voiko tuollainen täti olla myös jonkun äiti?”

Kiperiä ja kipeitä kysymyksiä, joihin tekisi mieli vastata: ”Älä rakas siitä huoli, ole lapsi vain.” Mutta olen huomannut, että kysymysten ohittaminen hämmentää ja pelottaa vielä enemmän kuin totuus.

Sitä paitsi muistan omasta lapsuudestani, että vanhempani kertoivat minulle yksinkertaistettuja mutta todenmukaisia kertomuksia siitä, miten maailma ja yhteiskunta toimivat. Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun kohtasin alle kouluikäisenä ensimmäisiä kertoja rasismia ja silloin kun lama alkoi ja monien kavereideni vanhemmat jäivät työttömiksi.

Se oli järkyttävää mutta samalla lohdullista. Pelkkä asioista vaikeneminen olisi ollut pelkästään järkyttävää.

Niinpä olen kertonut lapselleni siitä, että maailmassa on kaikenlaisia hankalia, ihmisten kehittelemiä juttuja, jotka tekevät siitä epäreilun. Että kukaan ei aiheuta itse itselleen vaikeaa tilannetta ja asunnottomuutta. Ja että on sellainen sairaus kuin riippuvuus. Että tulee tosi huono olo, jos ei saa paljon alkoholia tai vahvoja lääkkeitä.

Ja kyllä, riippuvaisetkin tädit voivat olla jonkun äitejä. Ja he rakastavat lapsiaan, mutteivät silti aina pysty lopettamaan surullista käytöstä.

Ja tyttäreni kysyy:

”Voisinko minä antaa hammaskeijun tuomat rahat heille?”

”Voisivatko he tulla meille asumaan?”

”Miten tämän saa muutettua?”

Niinpä kerron hänelle, että kohta on sellainen asia kuin vaalit. Silloin minä menen puukoppiin ja kirjoitan paperille, kenet haluan äänestää paikkaan nimeltä eduskunta, jotta ne ihmiset, joilla ei mene yhtä hyvin kuin meillä, voisivat elää hyvää elämää tässä hienossa maassa.

Kirjoittaja on esseisti ja Ruskeat Tytöt Median päätoimittaja.

Koko Hubara
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi