Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Raakkujen lemmenloma toi tulosta - "Tämä on ylävitosen paikka"

Jokihelmisimpukat toipuivat hyvinvoiviksi suvunjatkajiksi.

Historiallinen hetki. Tutkijat Jouni Taskinen ja Hanna Suonia ovat haavilla poimineet ensimmäiset neljä isäntälohta raakkujen toukille. Kuva: Pertti Perämäki

Valkoista noin puolen litran nestepulloa ravistaa ensin professori Jouni Taskinen ja sitten sitä helskyttelee tutkimusavustaja Hanna Suonia. Sen jälkeen Suonia valuttaa toukkaisen nesteen 50 litran saaviin. Saavin pohjalla matalassa vedessä on kaikkiaan neljä kalanpoikasta. Kaksi vuotta tutkimushallin altaissa toipuneiden simpukoiden ensimmäiset toukat siirtyvät kasvamaan loisina isäntäkaloihin.

Jokihelmisimpukka suomalaisena lajina huojuu sukupuuton partaalla.

– Tämä on ylävitosen paikka. Kahden vuoden määrätietoisella tutkimustyöllä sekä Hanna Suonian hellällä hoivalla saimme istutettua nämä toukat lohien ja taimenten kiduksiin, huudahtaa Taskinen, ja kaksikko läpsäyttää vitoset.

Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat onnistuneet palauttamaan uhanalaisten jokihelmisimpukoiden eli raakkujen lisääntymiskyvyn. Joukko Ähtävänjoesta kerättyjä jokihelmisimpukoita oli romahtaneen lajin viimeisiä yksilöitä.

Kaikkiaan neljän joen yksilöitä on kuntoutettu onnistuneesti Konneveden tutkimusasemalla. Kun hyvinvoiva raakku suodattaa vettä, on kuori ammollaan. Tutkimushallin altaissa kuoret ovat avoinna.

– Raakut olivat erittäin heikossa kunnossa, eivät reagoineet juuri mihinkään, kertoo hoidosta vastaava Suonia vuoden 2016 lokakuun lähtötilanteesta.

Ihminen kurjuuden aiheuttajana

Jokihelmisimpukka on kirkkaiden, virtaavien vesien pohjan suurikokoinen nilviäinen. Simpukat voivat elää 120-vuotiaiksi, ja ne vaikuttavat veden laatuun tehokkaina suodattajina.

Kehittyäkseen simpukaksi hedelmöittyneet munasolut eli pienet toukat tarvitsevat isäntäeläimeksi lohen tai taimenen kidusten lämpöä.

Raakkujen kurjuuden on aiheuttanut ihminen. Ihminen on jokia patoamalla heikentänyt vaelluskalakantoja. Lisäksi metsien ojitusten sekä peltojen valumavedet ovat liettäneet jokien pohjat ja samentaneet vedet.

Raakkuja syötetään amerikkalaisilla mikrolevävalmisteilla. Paikallista planktonia raakut saavat altaisiin tulevan veden mukana. Tutkijat yrittävät myös itse tuottaa planktonia. Ensi talvena raakut saavat tuoretta luomulevää. Se piristänee entisestään näitä suodattamalla ravintonsa hankkivia eliöitä.

Raakut olivat erittäin heikossa kunnossa, eivät reagoineet juuri mihinkään. Hanna Suonia

Raakku saavuttaa sukukypsyyden 20-vuotiaana. Konnevedelle tuotaessa raakkujen luontainen toukkatuotanto oli heikentynyt tai loppunut kokonaan. Ensimmäiset toukat löytyivät altaista pari viikkoa sitten. Simpukat kutevat altaisiin ja niiden kyky tuottaa toukkia on palannut.

– Olihan se mahtava juttu kahden vuoden yrittämisen jälkeen, kuvailee Suonia.

Pikkuruisten toukkalimapallojen havaitseminen neljän neliön altaista vaatii Suonialta kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Kuva: Pertti Perämäki

Toukat kasvavat taimenen ja lohen poikasten kiduksissa ensi kesään saakka. Ilman tarttumista kalaan toukat eivät kehity. Riittävän kypsät toukat irrottautuvat kalaisännästään ja vajoavat altaan pohjalle, josta Suonia poimii ne taas talteen.

Jatkokasvatusta on Konnevedellä ja Norjassa Austevollin tutkimuslaitoksessa. Poikasia pitää kasvattaa vielä 2–3 vuotta ennen kuin ne saavuttavat nykyjokien liettyneellä pohjalla pärjäämiseen vaadittavan koon.

– Jo menetetyiksi luullut Etelä-Suomen raakkukannat voidaan yrittää vielä pelastaa allaskuntoutuksella, Taskinen toteaa.

Pertti Perämäki
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi