Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

"Olisin voinut tehdä enemmän, jos vain olisin uskaltanut, ymmärtänyt ja osannut", sanoo Risto Siilasmaa Nokian vaikeista vuosista

Nokian hallituksen puheenjohtaja haluaa kertoa yhtiön kriisistä, jotta muut oppisivat siitä.

Kuva: Terhi Korhonen

Ennen kuin kukaan muu ehtii tehdä elettäkään, Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa, 52, on jo pannut kätensä suuren teräsveistoksen sisään ja nostanut sen sisältä isokokoisen oksan.

Nokian Helsingissä sijaitsevan edustushuvilan Villa Koivusaaren muurin sisäpuolella ei kuitenkaan ole luontevaa paikkaa, johon syystuulen lennättämän oksan voisi kätkeä.

Siilasmaa katsoo ympärilleen, huomaa veistoksen vieressä olevan pienehkön kukkapenkin ja heittää oksan piiloon kuunliljojen taakse.

– No niin, hän sanoo kuvaajalle ja asettuu tottuneesti kameran eteen.

Risto Siilasmaa on ollut suomalaisen yrityselämän suuri hiljainen runsaat kaksikymmentä vuotta: pitkän linjan yrittäjä ja yksi Suomen merkittävimmistä liike-elämän vaikuttajista, joka kuitenkin tuntuu viihtyvän parhaiten valokeilan vieressä.

Mutta ensi viikolla Siilasmaalta ilmestyy kirja, jossa hän kertoo oman näkökulmansa Nokian vaikeisiin vuosiin ja niistä selviämiseen. Paranoidi optimisti -teoksessa Siilasmaa kirjoittaa myös siitä, miten yrityksiä johdetaan ja miten niitä pitäisi johtaa.

Sellaisesta seuraa julkisuutta, ja se tuntuu olevan Siilasmaalle kiusallista. Toisaalta Siilasmaa pitää kirjan sisältämää asiaa sen arvoisena, että hän voi sietää julkisuuden aiheuttaman epämukavuuden.

– Kirjasta tulee nyt tällainen purske julkisuutta, mutta huonompi vaihtoehto olisi ollut jättää se kirjoittamatta, Siilasmaa sanoo.

Alkujaan englanniksi laadittu ja samaan aikaan sekä Suomessa että kansainvälisesti ilmestyvä kirja piti kirjoittaa useammastakin syystä:

Ensinnäkin ulkomailla moni pitää nykyistä Nokiaa Microsoftin osana. Se on Siilasmaasta ärsyttävää ja masentavaa.

Toiseksi monet Nokian tarinaan liittyvät ihmiset tekoineen ovat jääneet varjoon.

Kolmanneksi Nokian virheistä voisi ottaa oppia, eikä kovin monessa kirjassa avata sitä, mitä suuryrityksen hallitus ylipäänsä tekee.

Kuva: Terhi Korhonen

Siilasmaasta tuli Nokian hallituksen jäsen tammikuussa 2008. Nokia oli silloin matkapuhelinalan ylivoimainen ykkönen, globaali jättiläisyritys. Yhtiö näytti olevan suvereeni kaikessa, mihin se ryhtyi.

Siilasmaa oli innostunut saamastaan hallituspaikasta. Hän oli johtanut perustamaansa tietoturvayritystä F-Securea kahdeksantoista vuotta, toiminut sen hallituksen puheenjohtajana ja myös teleoperaattori Elisan hallituksessa. Elisan hallituksen puheenjohtaja hänestä tuli keväällä 2008.

Paikka Nokian hallituksessa oli Siilasmaalle todellinen mahdollisuus oppia parhailta ja myös antaa jotain omasta osaamisestaan. Hallitusta johti hänen idolinsa Jorma Ollila, Nokian entinen pääjohtaja ja yhtiön suuruuden luoja.

Nokian tarina kääntyisi kuitenkin pian tragediaksi: Applen iPhone oli juuri tullut markkinoille, Googlen Android-käyttöjärjestelmä oli tuloillaan ja maailman johtajien käsissä alkoi näkyä RIM-yhtiön BlackBerry-puhelimia.

Muutamassa vuodessa Nokia häviäisi melkein kaiken älypuhelinmarkkinoilla, mutta yhtiön hallituksessa sitä ei osattu nähdä.

Siilasmaa seurasi tragedian vähittäistä etenemistä hallituksen rivijäsenenä ja ihmetteli: luvut näyttivät alaspäin, kilpailijat valtasivat markkinoita ja Nokia kompasteli sekä tuotekehityksessä että uusien tuotteiden lanseerauksessa.

Silti hallitustyöskentely oli rutiininomaista tulevan menestyksen toteamista – kunhan nykyisistä ongelmista ensin selvittäisiin. Ongelmiin ja niiden juurisyihin ei paneuduttu syvällisesti.

Siilasmaan mielestä Nokian johto, hallitus mukaan lukien, ei käsittänyt aikakauden syvällistä muutosta: laiteosaamisesta oli siirrytty ohjelmistojen aikaan. Ohjelmistot olivat Siilasmaan erikoisaluetta. Hän ei kuitenkaan saanut tarpeeksi tietoa ymmärtääkseen, mitä yhtiössä oli tapahtumassa. Toisaalta hän ei myöskään hallituksen nuorena rivijäsenenä uskaltanut kyseenalaistaa johdon toimintaa.

Nokia puski eteenpäin vanhoilla toimintamalleillaan, eikä ymmärtänyt uudistua vastaamaan markkinoiden ja uusien ketterien kilpailijoiden haasteeseen. Ylivoimainen laiteosaaminen ei ollut enää valttikortti, sillä käyttäjät valitsivat puhelimensa ensisijaisesti ohjelmiston perusteella.

Siilasmaa halusi teettää selvityksiä ja analyysejä ongelmien syistä mutta koki jäävänsä syrjään vaatimustensa kanssa.

Hallituksessa ongelmista kertovat signaalit noteerattiin epämiellyttävinä mutta väliaikaisina häiriöinä, joihin perehtyminen ei kuulunut hallituksen tehtäviin.

Hallitus kirjasi ja kuunteli mutta ei vaatinut tai kehittänyt. Yhtiön operatiivisen johdon alueelle ei saanut mennä, vaikka signaalit olivat hälyttäviä eivätkä johdon toimenpiteet korjanneet ongelmia.

Siilasmaan mielestä Nokian suurin ongelma oli henkinen, ja sen synnytti yhtiön aiempi menestys.

Nokiassa huonot uutiset eivät kantautuneet alhaalta ylöspäin, sen esti pelon kulttuuri: huonojen uutisten tuoja sai kokea nahoissaan, ettei viestiä olisi kannattanut kertoa.

Samaan aikaan yhtiön strategiatyö typistyi tyhjiin iskulauseisiin ja tulipalojen sammutteluun. Mutta tulipalot eivät loppuneet. Nokiassa ei osattu samanaikaisesti ratkoa päiväkohtaisia ongelmia ja katsoa niiden yli tulevaisuuteen.

– Iso oivallus minulle on ollut, että asioilla on monta abstraktiotasoa. Yhdellä tasolla on kysymys siitä, millä sammuttimella tulipalo sammutetaan. Sitten on kysymys, pitääkö materiaaleja vaihtaa sellaisiin, ettei tulipaloja enää syty. Vai tehdäänkö iso remontti? Tai edelleen, miten voimme vaikuttaa omaan käytökseemme niin, ettei tulipaloja syty, Siilasmaa hahmottelee.

Kuva: Terhi Korhonen

Ongelmista monet kiertyvät Siilasmaan kertomuksessa Nokian hallituksen puheenjohtajaan Jorma Ollilaan. Yleensä hillityn Ollilan käytöksessä alkoi näkyä kyseenalaisia piirteitä.

Siilasmaa otti Nokian vaikeudet puheeksi Ollilan kanssa, mutta herkkänahkainen Ollila tuntui suhtautuvan näkemyksiin hyökkäyksinä ja loukkauksina. Hän heitti kritiikin takaisin: Siilasmaa ei vain ymmärtänyt globaalin yhtiön johtamista. Heidän suhteensa ajautui kohti törmäystä.

Kun Siilasmaa kysyi, miksi hänet oli vaivihkaa jätetty pois hallituksen nimityslautakunnan työstä, hän joutui kuuntelemaan Ollilan tiuskimista puhelimessa. Nimityslautakunta oli käytännössä nimetty uudestaan niin, että siihen kuuluivat kaikki vanhat jäsenet Siilasmaata lukuun ottamatta.

Kun Siilasmaa kysyi, miksei nimityslautakunnalle kerrottu yhden toimitusjohtajakandidaatin nimeä, Ollila huusi ja kiroili hänelle puhelimessa minuuttikaupalla.

Siilasmaa oli hämmentynyt, pelästynyt ja loukkaantunut. Samat tunnetilat olivat vaivanneet häntä Nokiassa aiemminkin.

Nokian Stephen Elop (vas.) ja Microsoftin Steve Ballmer kertoivat vuonna 2011, että yhtiöt ovat ryhtymässä yhteistyöhön. Kuva: DANIEL DEME

Siilasmaan kirjan mukaan Ollila halusi kuulla sellaisia mielipiteitä, jotka vahvistivat hänen oman näkemyksensä. Pahimmillaan hän väheksyi keskustelua hallituksessa, kontrolloi sen tiedonsaantia ja saattoi toiminnallaan estää jäseniä paneutumasta yhtiön ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen. Jos joku pohti vaihtoehtoja, Ollila piti sitä helposti heikkouden osoituksena.

Ollilan johdolla Olli-Pekka Kallasvuo pudotettiin tarpeettoman nöyryyttävästi Nokian toimitusjohtajan tehtävästä ja korvattiin kanadalaisella Stephen Elopilla.

Siilasmaan mukaan Ollila johti Elopia joissain asioissa harhaan ja kohteli välillä niin, että Elop tuli puhuttelusta kyyneleet silmissä, silmin nähden järkyttyneenä.

Siilasmaa puhuu aina rauhallisesti ja harkitusti, mutta kun hän puhuu Ollilasta, hän vaikuttaa käyttävän kieltä erityisellä täsmällisyydellä.

Hän korostaa, että kirjan Nokian epäonnistumista koskevassa osuudessa ei ole sinänsä kyse Jorma Ollilasta tai hänen puutteistaan vaan siitä, miten menestys voi myrkyttää yrityksen toimintakulttuurin.

Kyse ei ole yksittäisistä ihmisistä vaan ihmisistä tietyissä olosuhteissa. Tarinoissa joku nousee aina esiin, usein kohtuuttomalla tavalla.

– Kukaan ei tee virheitä yksin. Samassa tilanteessa on aina muitakin, jotka olisivat voineet tehdä enemmän. Minäkin olisin voinut, jos vain olisin uskaltanut, ymmärtänyt ja osannut, Siilasmaa sanoo.

Ensimmäisten kriisivuosien henkisenä maisemana oli mennyt loisto.

– Hyvin monen johtajan ongelmien taustalla oli Nokiaa kohdannut valtava menestys ja valtava ylistys, jota tuli joka puolelta. Kun sen jälkeen joutuu tilanteeseen, jossa ei ole mahdollista päästä ylemmäs, voi vain pudota. Siitä syntyy tarve puolustautua, estää putoaminen kaikin keinoin, Siilasmaa sanoo.

– Syntyy negatiivinen kierre, jossa ongelmia vastaan puolustautuminen synnyttää uusia ongelmia, eikä eteenpäin enää pääse.

Silloin johto voi muuttua hyökkääväksi omaa organisaatiotaan kohtaan. Juuri niin kävi Nokiassa.

Kuva: Terhi Korhonen

Yrityksissä tällaiset ongelmat pyritään usein pitämään piilossa ja hyväksymään ne, kun Siilasmaan mielestä niihin pitäisi päästä nopeasti käsiksi. Pitäisi osata tunnustaa, että huonot johtajat tarvitsevat apua.

Olennaista on nähdä, millaiseksi ihmisten toiminta yrityksessä muuttuu, kun he pelkäävät.

– Jos se, että haluaa korjata ongelmia, käännetään oman pesän likaamiseksi tai negatiiviseksi kriittisyydeksi, silloin käsissä on kulttuuri, jossa ongelmia on hyvin vaikea korjata, Siilasmaa sanoo.

Myös johtajien inhimillisyys pitää ottaa huomioon, Siilasmaa tähdentää. Siksi hän kirjoittaa yhtiöiden hallitustyöskentelystä. Kokeneetkin johtajat ovat ihmisiä, jotka toimivat inhimillisten lainalaisuuksien mukaan. Kun se tiedostetaan, voidaan esimerkiksi strategiatyötä tehdä niin, että kriisienkin keskellä katse osataan kohdistaa sekä ongelmien lähteeseen että yhtiön pitkän tähtäimen suunnitelmaan.

Oletteko vielä Ollilan kanssa tekemisissä?

– Kyllä me joissain tilanteissa olemme. Välit ovat ihan kohtuulliset, asialliset.

Siilasmaa on nykyään Nokian ja F-Securen hallitusten puheenjohtaja sekä Teknologiateollisuus ry:n puheenjohtaja. Silti hän pitää itseään yrittäjänä.

– Olen ollut koko elämäni yrittäjä, ja yritän ajatella kaikkia tehtäviäni niin, että minulla on vastuun ja omistajuuden tunne niistä asioista, joita teen, hän selittää.

Kaikkien työntekijöiden on mahdollista tuntea omistajuutta, Siilasmaa lisää. Jos nurkka hotellissa repsottaa, vastaanottovirkailija korjaa sen, vaikkei se kuuluisikaan juuri omalle vastuualueelle.

Asiaa voi ajatella vuokra-auton ja oman auton välisen eron kautta: harva pesettää vuokra-auton, kun taas omasta autosta pidetään hyvää huolta. Hyvä työnantaja on sellainen, jonka palveluksessa jokainen työntekijä voi ajatella yrityksestä kuin omasta autosta. Siitä, jonka halutaan pysyvän kunnossa.

Jos omistajuuden tunnetta ei ole, johdon pitää selvittää, onko se tehnyt kaikkensa, jotta tunne syntyy. Jos tunnetta ei silti synny, ollaan matkapuhelin-Nokian kaltaisessa syvenevässä ongelmien kierteessä.

– Jos ihmisiä ei kuunnella, ei osoiteta kunnioitusta tai arvostusta, ei sellaisessa ympäristössä ole hyvä olla. Ihmiset ansaitsevat parempaa. Ideaalitapauksessa silloin pitäisi olla mahdollisuus lähteä hakemaan toista työtä.

Jorma Ollila (vas.) ja Risto Siilasmaa Nokian yhtiökokouksessa toukokuussa 2012, jolloin Siilasmaasta tuli yhtiön hallituksen puheenjohtaja. Kuva: KIMMO BRANDT

Ilman onnekkaita sattumia ei olisi nykyistä Nokiaa eikä Risto Siilasmaata sen hallituksen puheenjohtajana.

Siilasmaa syntyi ikäluokkaan, joka pääsi ensimmäisenä käsiksi kotitietokoneisiin. Siitä polusta kasvoi F-Secure ja tie Nokiaan.

– Minulla on ollut onnea. Mutta uskon, että aina on asioita, jotka ovat mielenkiintoisia ja kehittyvät nopeasti. Siksi on aina jotakin uutta opeteltavaa. Jos se ei olisi ollut tätä, se olisi ollut jotain muuta.

Nokialle onnekasta oli puhelinliiketoiminnan myyminen Microsoftille vuonna 2013. Kauppa oli vähällä epäonnistua muutamaankin otteeseen, mutta se onnistui lopulta Nokian hallituksen puheenjohtajaksi toukokuussa 2012 siirtyneen Siilasmaan ja Microsoftin toimitusjohtajan Steve Ballmerin yhteistyöllä.

Kaupan jälkeen Siilasmaasta tuli hetkeksi myös Nokian pääjohtaja. Hänen johdollaan Nokia keksi itsensä uudestaan sulauttamalla vanhan Nokia Siemens Networks -verkkoyhtiön itseensä ja ostamalla ranskalaisen kilpailijansa Alcatel-Lucentin.

Kauppoja pidetään onnistuneina ja strategisesti hyvinä.

Verkkoteknologian seuraava murros on painopisteen siirtyminen laitteista ja kaapeleista ohjelmistoihin. Miten Nokia tällä kertaa selviytyy siirtymisestä ohjelmisto- ja palvelutuottajaksi?

Siilasmaa vaikuttaa aavistuksen ärtyneeltä kysymyksestä ja alkaa luetella nopeasti: Nokian tuotekehitys on jo pitkään ollut valtaosin ohjelmistokehitystä, ja Nokia on suurelta osin ollut itse tekemässä sitä suuntaa, johon verkkoteknologian ennakoidaan menevän.

– En pysty näkemään samankaltaisuutta tilanteeseen, jossa Nokia oli 2000-luvun puolenvälin jälkeen. En halua vähätellä haasteita, mutta ne ovat erityyppisiä. Miten hyvin onnistumme, sen aika näyttää, mutta mitään eksistentiaalista kriisiä meillä ei ole käsillä.

Siilasmaa kutsuu johtamistapaansa paranoidiksi optimismiksi. Optimismia on usko siihen, että ongelmat voi ratkaista. Vainoharhaisuutta on työtapa, joka jatkuvasti etsii mahdollisia ongelmakohtia ja pyrkii varautumaan kaikkiin mahdollisiin vaihtoehtoihin.

Työtapa vapauttaa mutta vaatii myös ankaraa rehellisyyttä. Siihen Siilasmaa on pyrkinyt kirjassaan myös itseään kohtaan. Hän kirjoittaa peloistaan ja tilanteista, joissa on kokenut fyysistä huonovointisuutta. Hän kirjoittaa myös eteenpäin vievästä vakaumuksestaan: hän ei ole kohdannut tehtävää, josta ei selviäisi.

Rehellisyys ei ole helppoa. Siilasmaan mukaan se on ”aina jossain määrin tuskallista”. Nokia-kirjassakin on pitänyt tehdä vaikeita ratkaisuita, mutta tarkoitus ei ole ollut satuttaa ketään.

– Olen paininut aika kauan sen kanssa, miten löydän oikean tason rehellisyydelle, hän sanoo.

Siilasmaan johdolla Nokia on onnistunut pelastautumaan, keksimään itsensä uudelleen ja menestymään uudella uralla.

Ennen uutta suuntaa Nokialle ennustettiin konkurssia. Kun Siilasmaasta tuli yhtiön hallituksen puheenjohtaja, hän huomasi jalkojensa tärisevän, kun hän astui uudessa roolissaan ensimmäistä kertaa sijoittajien eteen.

Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, pelkoa ei enää ole. Tai ei ainakaan samalla tavalla.

– Tämä on minulle jo jokapäiväistä kauraa, silloin kaikki oli uutta. Yhtiön tilanne on erilainen. Emme ole huiman menestyviä suhteessa siihen, mitä haluaisimme olla, mutta emme ole kriisissäkään.

Jonakin päivänä Siilasmaan ura Nokiassa loppuu. Hän luottaa siihen, että edessä on jotakin muuta – yrittäjä ei koskaan suunnittele uraansa.

Siilasmaan kymmenen vuoden Nokia-uran kaltainen jakso olisi kenelle tahansa elämää muuttava kokemus. Putken päästä ei tule ulos sama Risto Siilasmaa, joka sinne meni.

Mutta ovatko Siilasmaan arvot pysyneet samoina?

Ovat, hän vastaa. Muutenkin iän karttuessa selviää, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

– Huomasin, että omat ajatukseni ovat olleet jo pitkään täsmälleen samat kolme asiaa, jotka Alexander Stubb on kirjoittanut kirjaansa: läheiset ihmiset, uuden oppiminen sekä terveys ja kuntoilu, liikkuminen.

– Jos nuo kolme pysyvät kunnossa, on ihminen aika usein tyytyväinen, onnellinen.

Risto Siilasmaa taustallaan Espoon Keilaniemi, jossa Nokian pääkonttori sijaitsi yhtiön huippuvuosina. Kuva: Terhi Korhonen

Siilasmaa asettuu valokuvattavaksi Nokian edustushuvilan takapihalle. Rakennusta ei enää pian ole, sen paikalle on suunniteltu Ikeaa.

Siilasmaa haluaa välillä katsoa kamerasta, millaisia kuvia kuvaaja on ottanut. Hän on perillä kameroista, niiden lisälaitteista ja kuvaamisesta mutta kieltää sanomasta, että hän harrastaisi valokuvausta. Hän ottaa kuvia, ei harrasta valokuvausta.

Pihamaalla Siilasmaa sovittaa kävelyvauhtinsa kohteliaasti vieraiden kävelyvauhtiin ja nostelee kalusteita kuvausrekvisiitaksi.

Takapihan laiturilta on suora näkymä Espoon Keilaniemeen, Nokian entiseen kultaisten vuosien ikoniseen pääkonttoriin.

– Halusit varmaan sen kuvaan, Siilasmaa kysyy valokuvaajalta.

Valokuvaaja myöntää.

– Tätä vähän pelkäsinkin, Siilasmaa huokaa.

Poiminta kirjasta: Siilasmaa koodaa

Risto Siilasmaa kertoo Paranoidi optimisti -kirjassaan innostuneensa tekoälyn ja koneoppimisen mahdollisuuksista alkuvuodesta 2017. Ne vaikuttaisivat valtavasti likimain kaikkeen, hän päätteli.

Siilasmaa alkoi keskustella aiheesta maailman parhaiden asiantuntijoiden kanssa. Hän putosi keskusteluissa aina kärryiltä tai koki, ettei saanut haluamaansa.

Niinpä hän ilmoittautui koneoppimista käsitelleille verkkokursseille ja alkoi koodata. Kolme kuukautta ja kuusi kurssia myöhemmin hän katsoi saaneensa riittävästi ymmärrystä voidakseen valmistella esityksen, jolla voisi valistaa päättäjiä koneoppimisesta. Esityksestä tehtiin video, joka sai myös monet nokialaiset innostumaan aiheesta.

Tarinalla on kiinnekohta yhteen Siilasmaan kirjan keskeiseen opetukseen: rooleissa pysyminen kangistaa. Pelkästään puhumalla koneoppimisesta hän olisi toiminut niin kuin hallituksen puheenjohtajalta odotetaan, mutta vaikutus muihin olisi todennäköisesti ollut huonompi.

Poiminta kirjasta: Ballmer kompastuu

Neuvottelut Nokian puhelinliiketoiminnan myymisestä Microsoftille alkoivat keväällä 2013. Alun vaikeuksien jälkeen Risto Siilasmaa ja Microsoftin toimitusjohtaja Steve Ballmer neuvottelivat suoraan keskenään.

Ballmer tunnetaan värikkyydestään ja fyysisesti aktiivisista esiintymisistään. Microsoftilla hänen tiedetään esimerkiksi rikkoneen huonekaluja.

Nokia-neuvotteluissa Ballmer kuitenkin hillitsi itsensä. Kerran nokialaiset ilmoittivat, että he tarvitsevat aikaa saamansa ehdotuksen läpikäymiseen. Huoneen ulkopuolelta kuului pian Ballmerin äänekäs huuto: ”Helvetti!”

Kyse ei kuitenkaan ollut turhautumisesta vaan siitä, että Ballmer oli kompastunut lasipöytään ja saanut vuotavan haavan otsaansa.

Kauppa antoi Nokialle mahdollisuuden päästä eroon tappiollisesta puhelinliiketoiminnasta ja keskittyä verkkoihin. Microsoft sai haluamansa matkapuhelinyksikön.

– Ballmer toimi erittäin rehellisesti, kunniallisesti ja avoimesti kaikissa tilanteissa. Mielelläni tekisin yhteistyötä lisääkin, Risto Siilasmaa sanoo.

Poiminta kirjasta: Elop epäonnistuu

Stephen Elop pyrki palauttamaan Nokian aseman puhelinmarkkinoilla, mutta hänen kautensa toimitusjohtajana päättyi puhelinliiketoiminnan myymiseen. Elopin nimi on sittemmin nostettu jopa kaikkien aikojen huonoimpien toimitusjohtajien listalle. Se ärsyttää Risto Siilasmaata, samoin puheet Elopin toimimisesta Microsoftin kätyrinä.

– Elop tuli mahdottoman tehtävän eteen, pelastamaan Nokian Symbian-käyttöjärjestelmää. Se ei ollut pelastettavissa, Siilasmaa sanoo nyt.

Siilasmaan mukaan Elop epäonnistui muun Nokian mukana. Hän kuitenkin onnistui esimerkiksi nostamaan henkilöstön tyytyväisyyttä kriisin keskellä.

Nuorempana Siilasmaa harrasti kamppailulajeja ja kuntoilee edelleen. Hallituksen puheenjohtajana hän pyrki huolehtimaan myös Elopin kunnosta. Siilasmaan mukaan toimitusjohtajan stressaava ja epäterveellisiä elämäntapoja suosiva työ on kuin pienen myrkkymäärän syömistä jatkuvasti.

– Stephen on minua jonkin verran pyylevämpi, joten lisäsin sinnikkäästi hänen kalenteriinsa kahvakuulaharjoituksia. Hän poisti merkinnät yhtä sinnikkäästi.

Lue myös: Ericssonille liki kolmen miljardin euron tilaus amerikkalaiselta T-Mobilelta
 
Kuka?

Risto Siilasmaa, 52

Nokian hallituksen puheenjohtaja. Puheenjohtaja myös tietoturvayhtiö F-Securessa ja Teknologiateollisuus ry:ssä.

F-Securen perustaja ja entinen toimitusjohtaja. Työskennellyt myös Nokian pääjohtajana ja toimitusjohtajana.

Diplomi-insinööri, viimeisteli kesken jääneet tuotantotalouden opintonsa vuonna 2009 ollessaan Nokian hallituksessa.

Kirjoittanut yhdessä Catherine Fredmanin kanssa kirjan Paranoidi optimisti – Näin johdin Nokiaa murroksessa. Kirja ilmestyy ensi viikolla.

Perheessä erityisluokanopettajana työskentelevä vaimo ja kolme lasta.

Harrastaa crossfitiä. ”Mutta en kilpaile.”

Teppo Koskinen
teppo.koskinen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi