Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Luonto teki sienisadolle oudon tempun - "Tämä on ihan täysi mysteeri"

Osa sienisadosta on tänä vuonna pahan kerran myöhässä, ja alueelliset erot ovat suuria. Sienestäjälle on kuitenkin vielä paljon hyvää luvassa, jos asiantuntijoita on uskominen.

Lahtelaisella Markku Karttusella on Asikkalassa mökki sekä hyvät sienimaastot. Herkkutatteja kertyy perattavaksi komea kasa. Kuva: Tuula Ihantola

Tämän vuoden sienisadosta on tulossa poikkeuksellinen. Sienestäjät ovat jo kantaneet metsistä tatteja ämpärikaupalla, mutta monien muiden sienilajien kohdalla sesonki on siirtynyt kesästä pitkälle syksyyn. Lisäksi sienien määrässä on alueellisesti erittäin suuria eroja.

Syksyn sienikartta ihmetyttää luontoasiantuntijaa. Erikoistutkija Risto Jalkanen Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että kasvuston runsaus jakautuu erittäin epätasaisesti.

– Minusta on hämmästyttävää, että edelleen löytyy sellaisia mäntykankaita, joissa ei ole tatin tattia eikä rouskujakaan.

Yksi selitys suuriin eroihin saattaa Jalkasen mukaan olla se, että metsät ovat eri puolilla maata reagoineet pitkään hellejaksoon eri tavoin. Kuivana kautena puut joutuivat vähentämään haihduntaa ja säästämään vettä. Silloin ne eivät kyenneet antamaan sienille niiden tarvitsemaa energiaa.

Jalkasen mukaan puista näkyy, että kesän kuivuus ja kuumuus ajoivat ne tiukoille.

– Jos tällaisilla kankailla tuli sieniä, niin tämä on ihan täysi mysteeri, mistä ne ovat energiansa saaneet.

Satokausi on lyhyt

Risto Jalkanen arvioi, että satokausi on kuivan kesän jäljiltä noin kuukautta tavallista lyhyempi. Silloin myös poiminta-aikaa on selvästi normaalia vähemmän.

– Elokuun alku näytti toivottomalta. Silloin ei sieniä ollut lainkaan, huomauttaa Jalkanen.

Esimerkiksi kangastattia voi yleensä poimia jo heinä-elokuussa, mutta nyt mentiin sesongin kanssa syyskuun puolelle. Myöhästyjiä on muitakin.

– Kangashaperoa en ole nähnyt vielä lainkaan vaikka se on heinäkuun laji.

Rouskut ovat kaikkina vuosina perinteisiä syyssieniä, ja suppilovahveroa voi kerätä aina lumentuloon saakka. Erikoistutkija Jalkasen mukaan syyskuustakin voi tulla erinomainen sienikuukausi, kun poimittavaa löytyy ryhmittäin ja paljon pienellä alueella.

Sadetta tarvitaan

Tateista erityisesti herkkutattia on metsissä runsaasti, mutta muitakin lajeja on sentään tarjolla. Ali-Juhakkalan Marttayhdistyksen puheenjohtaja, lahtelainen Terttu Kaistinen kertoo, että myös haperoita ja rouskuja voi löytyä hyvin.

– Mahtava sienisato on kertymässä, jos tulisi vain sadetta.

Kaistisen omat sieniapajat ovat Sysmän pohjoispuolella Luhangassa. Sieltä on tatteja kertynyt kolme ämpärillistä. Hyviä ja lajistoltaan monipuolisia poimintapaikkoja riittää hänen mukaansa myös Lahden seudulla, kuten muun muassa Hollolan Miekkiössä.

Laadussa toivomisen varaa

Vaikka tattisato on runsas, niin sadon laatu on Kaistisen mukaan tänä vuonna huono. Matojen pilaamia sieniä on paljon, mikä viittaa siihen, että tattien paras aika on ohitse.

– Tatteja voi vielä nousta myöhemminkin, ja ne voivat olla hyvälaatuisia.

Erikoistutkija Risto Jalkasella on hiukan lohdullisempi kuva sienisadon laadusta. Sienisääskien toukkia on ollut niukasti, joten kasvusto on hänen mielestään hyvässä kunnossa. Muun muassa haperot ja kehnäsienet ovat jokseenkin toukattomia.

Lue myös: Sienihulluutta kerrakseen - metsän aarteita voi kerätä niin koirankakkapusseihin kuin rintaliiveihinkin
 

Ajoitus ratkaisee

Hyvästä sieniapajasta riittää iloa vuodesta toiseen. Lahtelaisella Markku Karttusella on Asikkalassa Latvajärven maastoissa omat vakiopaikat, joista kesämökkiläisellä riittää kotiin kannettavaa.

Ajoitus on sienestäjälle puoli voittoa.

– Paikat on käytävä tarkistamassa usein. Kun sienet tulevat, niin ne tulevat ja kasvavat nopeasti isoiksi. Sitten ne haihtuvat.

Karttusen mukaan pieninä kerätyt tatit ovat olleet laadultaan hyviä. Sen sijaan suuresta tatista joutuu poistamaan paljon sellaista, mikä ei kelpaa syötäväksi. Tattisato on Karttusen arvion mukaan suunnilleen kuukauden myöhässä.

Kattava ruokalista

Vähärasvaiset ruokasienet ovat sisältämiensä kuitujen, kivennäisaineiden ja vitamiinien ansiosta varsinaisia terveyspommeja. Taitava kokki väsää metsän antimista vaikkapa sienikeittoja, sienikastikkeita, salaatteja, sienivoileipiä ja sienipastaa.

Sienillä myös pidettiin Suomea pystyssä silloin, kun ruuasta oli pulaa. Luhankalaissyntyinen Terttu Kaistinen muistaa ajan, kun mustarouskun maidosta tehtiin kastiketta.

– Se korvasi hirveän määrän ruokaa sota-aikana ja sodan jälkeen.

Kaistisen mukaan tatit olivat hänen lapsuudessaan lehmien ruokaa. Evakkoon tulleet karjalaismummot vasta opettivat, kuinka käyttökelpoinen ruuan raaka-aine tatti voi olla.

Petri Koivisto
petri.koivisto@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi