Viime viikkoina useat nykyiset kansanedustajat ovat ilmoittaneet jättäytyvänsä pois eduskunnasta.

Useat tehtävänsä jättävät poliitikot ovat ilmaisseet huolensa eduskunnan työilmapiirin puolesta. Myös päätöksenteon kankeutta on kritisoitu.

Esimerkiksi keskustan konkarikansaedustajista tarpeekseen edustajan työstä ovat saaneet muun muassa Seppo Kääriäinen ja Tapani Tölli.

Kaksinkertainen ministeri, vuodesta 1996 eduskunnassa istunut hollolalainen Juha Rehula (kesk.) sanoo allekirjoittavansa erityisesti Tapani Töllin Helsingin Sanomille taannoin antamat lausunnot. Tölli kaipaa politiikkaan nykyistä enemmän armollisuutta ja kuuntelemista. Hänen mukaansa politiikasta on tullut turhan pinnallista. Pitkäjänteisyys on kadonnut ja päätöksentekokyky on heikentynyt, Tölli luettelee.

– Allekirjoitan joka sanan, Rehula sanoo.

Rehulan mukaan eduskunnan yhteisöllisyys tietyllä tavalla hajosi vuonna 2004 eduskunnan lisärakennuksen, pikkuparlamentin valmistumisen jälkeen. Eduskunnassa työskentelevät eivät enää olleet yhtä tiiviisti tekemisissä keskenään. Työolot sinänsä parantuivat merkittävästi ja esimerkiksi yöistunnoista luovuttiin käytännössä kokonaan. Sen mikä työolojen parantumisessa voitettiin, yhteisöllisyydessä hävittiin, Rehula sanoo.

Rehula toimi sosiaali- ja terveysministerinä 2010-luvun alussa ja perhe- ja peruspalveluministerinä vuosina 2015–2017. Ero ministerikausien välillä oli valtava, Rehula sanoo. Meno on jo kohtuuttoman hektistä ja lyhytjänteistä, hän sanoo.

– Aivan huima ero, eikä todellakaan myönteiseen suuntaan. Vuonna 2010 ehti kommentoida aamupäivällä tapahtunutta asiaa vielä illalla tai illalla tapahtunutta seuraavana päivänä. Jos jälkimmäisen ministerijakson aikana ei kahteen tuntiin reagoinut, juna oli jo mennyt niin, ettei sitä kiinni saanut.

Rehulan mukaan poliitikkojen keskinäinen kunnioitus on vähentynyt valitettavan paljon. Monella kansanedustajalla on Rehulan mukaan nykyisin tarve tehdä jatkuvaa vaalikampanjaa. Se näkyy Rehulan mukaan keskustelun kärjistymisenä.

– Osa kansanedustajista nauttii siitä, että he pääsevät lärväilemään. Tuntuu välillä että se, joka rumimmin sanoo, on voittaja.

"Retoriikka ampuu usein todella pahasti yli"

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan, orimattilalaisen Kalle Jokisen mielestä suurin eduskunnan työilmapiiriä heikentävä tekijä on tahallinen väärinymmärtäminen. Asioiden vääristely omien poliittisten päämäärien saavuttamiseksi tai kilpailijan naurunalaiseksi saattamiseksi tekee julkisesta keskustelusta raskasta ja aivan liian pinnallista, Jokinen sanoo.

– Retoriikka ampuu usein todella pahasti yli. Osa edustajista hakemalla hakee puhetilaa julkisuudessa mahdollisimman kovin sanankääntein. Valtavan laajoihin ja monimutkaisiin asioihin annetaan yksinkertaistettuja, twiitin mittaisia ratkaisuja. Se pinnallistaa keskustelua, eikä todellakaan vie asioita eteenpäin.

Jokinen pohtii parhaillaan itse, asettuuko enää ehdolle eduskuntaan. Hänen pohdintansa ei liity eduskunnan työilmapiiriin. Jokinen kuitenkin ymmärtää niitä, jotka tekevät lähtöä politiikasta yleisen ilmapiirin heikentymisen tai asioiden paikallaan junnaamisen takia.

– Minä en kuitenkaan ole kyllästynyt tai tympääntynyt tähän työhön, vaikka hankalaa välillä onkin.

"Jos ei heti reagoi, ei ole olemassa"

Sote- ja maakuntauudistuksen kanssa painivan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen, Hämeen kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen (vas.) sanoo ymmärtävänsä osan väistyvien kansanedustajien huolesta.

”Ennen kaikki oli paremmin” -retoriikka ei kuitenkaan toisen kauden kansanedustajaa sytytä.

– Ei eduskunta työyhteisönä ja instanssina voi pysyä muuttumattomana samalla, kun muu yhteiskunta ympärillä muuttuu, sanoo puolueensa eduskuntaryhmää johtava riihimäkeläinen.

Pekonen sanoo, että esimerkiksi media odottaa reagointia päivänpäällisiin asioihin aina vain nopeammin ja nopeammin. Yön yli nukkuminen ja asioiden pohdiskelu ennen mielipiteen laukaisemista ei ole muodissa.

– Aika usein huomaa, että lausuntoja annetaan ajattelematta asiaa sen syvällisemmin. Välillä tuntuu, että aiheesta kuin aiheesta pitäisi tietää aina ja heti kaikki. Jos ei heti reagoi, ei ole olemassa. Koko ajan pitäisi syytää mielipiteitä Twitteriin, jotta pysyisi pinnalla. Se on tosi ahdistavaakin välillä.

Pekonen sanoo, että politiikkaan lähtiessään ihmisen on hyväksyttävä se, että yksityisyys menee ja välillä lunta tulee tupaan kovaakin. Sosiaalinen media on tuonut oman mausteensa. Palautetta tulee suoraan, rajusti ja heti.

– Politiikka on henkilöitynyt aivan valtavasti viime vuosina. Sen kanssa on vain opittava elämään. Kun ihminen lähtee politiikkaan, samalla hän asettaa itsensä alttiiksi julkiselle arvostelulle. Kansanedustaja ei ole kuin kuka muu tahansa.

"Ei asioita pidä ottaa liian henkilökohtaisesti"

Ensimmäisen kauden kansanedustaja Rami Lehto (ps.) ei pidä eduskunnan työilmapiiriä poikkeuksellisen huonona. Hän sanoo tulevansa toimeen kaikkien kansanedustajien kanssa. Lehdon mukaan politiikkaan kuuluukin kärkevät ulostulot ja kiistely politiikan sisällöistä.

– Ei asioita pidä ottaa liian henkilökohtaisesti.

Perussuomalaisten sisäinen työilmapiiri on vapautunut huomattavasti sen jälkeen, kun ryhmästä lähti parikymmentä kansanedustajaa reilu vuosi sitten, lahtelaiskansanedustaja sanoo.

– Sen jälkeen olemme voineet keskustella paljon avoimemmin asioista. Erilaisia näkemyksiä hyväksytään ja asioista keskustellaan rauhallisesti, hän kuvaa ryhmänsä nykyistä tilannetta.

"Huoli poliittisen järjestelmän ruostumisesta on aito"

Toisen kauden kansanedustaja Mika Kari (sd.) sanoo tunnistavansa samat ongelmat, joita väistyvät konkarikansanedustajat ovat esiin viime aikoina nostaneet.

– Notkahdus poliittisessa kulttuurissa on syvempi kuin vuosiin. Keskustelun tason laskuun on varmasti monia syitä. Ensisijaisesti poliitikkojen ja puolueiden on katsottava peiliin. Varmasti sosiaalisen median tuoma pinnallistuminen näkyy politiikassa ja poliittisessa keskustelussa.

Liian moni poliitikko tekee työtään asioiden sijaan mielikuvien kautta, lahtelainen Kari sanoo.

– Monien kokeneempien poliitikkojen huoli poliittisen järjestelmän ruostumisesta on aito. Se on iso yhteiskunnallinen huoli, joka on otettava vakavasti. Kovimpaan huutajat jättävät hiljaisen enemmistön varjoonsa niin kansanedustajien kuin kansalaistenkin keskuudessa.