Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Lähihoitajaopiskelijoiden harjoittelupaikkoja uhkaa kadota, kun koulutuskorvauksia ei enää makseta

Aiemmin koulutuksen järjestäjät maksoivat vuosittain 5,5 miljoonan euron korvaukset sote-opiskelijoiden harjoitteluista.

Salpauksessa on mummon kamari harjoittelua varten, mutta työssäoppimista se ei korvaa, sanovat lähihoitajaopiskelijat Markus Rimpiläinen, Teemu Orismala, Matias Lindfors ja Emma Karppinen. Kuva: Mirja Hussain

Lähihoitajaopiskelijoiden työssäoppimispaikkoja uhkaa kadota rahakiistan takia. Sote-alalla työnantajat saivat opiskelijoista aiemmin koulutuskorvausta, mutta vuoden alussa voimaan tullut laki linjaa, ettei sellaista toisella asteella enää makseta.

– Meille on tullut useita viestejä koulutuksen järjestäjiltä, että osa sote-sektorin työnantajista on ilmoittanut, etteivät korvauskysymyksen takia enää tarjoa ammatillisen koulutuksen opiskelijoille harjoittelupaikkoja, kertoo asiantuntija Satu Ågren Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry:stä, joka on ammatillisen koulutuksen järjestäjien etujärjestö.

Tehyn koulutuspoliittisen asiantuntijan Kirsi Coconkin tiedossa on työnantajia, jotka eivät enää ota toisen asteen opiskelijoita harjoitteluun.

– Opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä päin Suomea he opiskelevat ja minkä hoitotyön yksikön kupeessa ovat.

On kohtuutonta, ettei siitä tule korvauksia. Koulutuspäällikkö Katja Luojus, Tays

Ministeriöstä laki on yksiselitteinen

Koulutuskorvauksen poistuttua työnantajat ovat ryhtyneet penäämään koulutuksen järjestäjiltä opiskelijoista kulukorvauksia esimerkiksi suojavaatteista tai pukukaapeista. Kainuun ammattiopiston (KAO) johtaja Anssi Tuominen kertoo, että kulukorvaus on noussut suureksi puheenaiheeksi tämän kesän aikana.

Laki on yksiselitteinen, sanoo ammatillisen koulutuksen ylijohtaja Mika Tammilehto opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

– Koulutussopimuksella työpaikalla tapahtuvasta koulutuksesta ei makseta työnantajalle korvauksia ja kyllä se silloin pitää sisällään myös kulukorvaukset. Oppisopimuksessa korvauksista voidaan sopia.

Tammilehto toteaa, että opiskelijoille ei tarvitse myöskään maksaa palkkaa, vaikka heistä olisi työpaikassaan iso apu.

Jos kulukorvauksia alettaisiin maksaa, kyse olisi KAOn Anssi Tuomisen mukaan merkittävästä summasta.

– Kun puhutaan sadoista opiskelijoista, ruvettaisiin puhumaan kymmenistä tuhansista euroista vuodessa ja se kertautuisi läpi Suomen.

AMKEn hallituksen puheenjohtaja Leena Linnainmaa huomauttaa, että ammatillisen koulutuksen rahoituksesta on viime vuosina leikattu noin neljännes.

– Ei ole mistä ottaa sellaisia rahoja, hän kommentoi kulukorvauksia.

Työnantajat ja Tehy korvausten kannalla

Ennen lakimuutosta toisen asteen sote-koulutuksessa maksettiin Satu Ågrenin mukaan koulutuskorvauksia kaikkiaan 5,5 miljoonaa euroa vuodessa. Ammattikorkeakoulupuolella koulutuskorvauksia maksetaan yhä.

Koulutuspäällikkö Katja Luojus Tampereen yliopistollisesta sairaalasta (Tays) kertoo, että korvauksen poistuminen toisen asteen koulutuksesta oli työnantajille pettymys.

– Ohjausvelvoite siirtyy (harjoittelussa) kuitenkin työelämään ja siitä aiheutuu ihan välittömiä kustannuksia. Siksi on kohtuutonta, ettei siitä tule korvausta.

Luojuksen mukaan kustannukset syntyvät ohjaajan työajasta sekä esimerkiksi suojavaatteista ja tietojärjestelmien käyttäjätunnuksista. Taysissa on kuitenkin luovuttu ajatuksesta periä kulukorvauksia sen jälkeen, kun ilmeni niiden olevan lainvastaisia. Näin on tehty Luojuksen käsityksen mukaan muissakin yliopistosairaaloissa.

– Joudumme nyt muuten miettimään, miten pystymme karsimaan muita menoja, jotta voimme tarjota työssäoppimispaikkoja.

Myös Tehy toivoo, että työnantajat saisivat opiskelijoiden ohjaamisesta korvauksen.

– Ohjaus on sellaista, että se vaatii henkilökohtaista, tiivistä ohjauskontaktia. Ohjaajien täyty siksi olla erittäin hyvin perehdytettyjä ja heidän ohjaustaitoaan pitää koko ajan kehittää. Lisäksi opiskelijoista on työnantajille konkreettisia kuluja, perustelee Kirsi Coco.

Hänen mukaansa isoilla työpaikoilla on jopa ollut ohjaamisesta vastaava työntekijä, jonka palkasta osa on maksettu koulutuskorvauksilla.

Mika Tammilehdon mukaan ministeriössä ei kuitenkaan suunnitella korvaukset mahdollistavaa lakimuutosta. Toiveissa on, että rahakorvausten maksamisen sijaan kehitettäisiin entistä parempaa pedagogista tukea työssäoppimispaikoille.

Harjoittelut ovat rekrytointikysymys

Käytännön työssä oppiminen on tärkeä osa ammattiin opiskelemista – nyt entistäkin tärkeämpää, sillä yksi uuden lain tavoitteista on, että entistä suurempi osa oppimisesta tapahtuisi työpaikoilla.

AMKEn Satu Ågren arvioi, että jos koulutuksen järjestäjän mahdollisuus tarjota säädösten edellyttämiä koulutusmahdollisuuksia opiskelijoille heikkenee pysyvästi, vaarana on sote-alan aloituspaikkojen siirtäminen jollekin toiselle alalle.

– Työelämästä tulee koko ajan viestejä alan rekrytointiongelmista, joita aikuistenkaan uudelleenkouluttaminen ei täysin ratkaise. Ikäluokkien pienentyessä eri toimialat kilpailevat osaavasta työvoimasta.

KAOn Anssi Tuominen huomauttaa, että väestörakenteen muuttuminen tarkoittaa myös sitä, että hoiva-alan osaajille on entistä kovempi tarve.

Taysissa harjoitteluita ei olekaan haluttu kokonaan lopettaa.

– Se on meille rekrytointikysymys ja osaamiskysymys, haluamme tarjota opiskelijoille oppimiskokemuksia erikoissairaanhoidosta, sanoo Katja Luojus.

"Teoria ja käytäntö loksahtavat paikoilleen"

Koulutuskeskus Salpauksessa ratkaisu opiskelijakorvausasiaan löytyi jo ennen kuin uusi laki ammatillisesta koulutuksesta tuli voimaan, kertoo rehtori Päivi Saarelainen.

– Emme maksa vaan jatkamme normaalisti työpaikoilla tapahtuvaa opiskelua. Suojavaatteet ja muut maksaa työnantaja aivan kuten laissa sanotaan.

Emma Karppinen, Matias Lindfors, Teemu Orismala ja Markus Rimpiläinen valmistuvat maaliskuussa lähihoitajiksi koulutuskeskus Salpauksesta Lahdesta. Kaikki ovat tyytyväisiä siitä, että ovat saaneet kunnollista ohjausta työssäoppimispaikoissaan.

– Työssä oppii todella paljon. Silloin vasta teoria ja käytäntö loksahtavat paikoilleen aivoissa, Emma Karppinen sanoo.

– Oppii paremmin, kun pääsee kokeilemaan koulussa opittua valmiiden hoitajien ohjauksessa työpaikalla, Orismala kertoo.

Lindfors kehuu työn tuomaa onnistumisen tunnetta.

– Se, että saa auttaa oikeasti muita, tuo hyvän olon. Ihan erilaista kuin koulussa harjoittelu.

Opiskelijat olisivat mielellään harjoitelleet pidempäänkin kuin seitsemän viikkoa, sillä hyväksi hoitajaksi ei tule ilman harjoittelua.

– On tärkeää, että pääsee tekemään oikeita töitä ja että kohdellaan työntekijänä. Silti ei jätetä selviytymään yksin vaan saa olla oppimassa, Rimpiläinen sanoo.

Juttua muokattu 31.8. kello 18.11. Täsmennetty tieto siitä, että uudessa laissa ei ole määritelty, miten paljon työpaikoilla oppimista pitää olla. Työpaikoilla oppimisen lisääminen on kuitenkin yksi lain tavoitteista.

Tarja Koljonen / Uutissuomalainen
tarja.koljonen@uutissuomalainen.fi
Minna Harmaala / Uutissuomalainen
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X