Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Kimi Uosukainen oli näsäviisas lapsi, joka ei väsynyt kyselemään

Kimi Uosukainen ryhtyi parlamentaarikoksi alakoululaisena ja istui teinivuodet valtuustoissa. Hän kysyy: "Millainen edes on normaali nuori?"

Kimi Uosukainen kaipaa politiikkaan entistä rakentavampaa keskustelukulttuuria. "Ei pitäisi heti tyrmätä esityksiä ja miettiä, mitä virheitä niissä on, vaan keskittyä ensin mahdollisuuksiin. "Keskusteleminen on pirun vaikea taitolaji." Kuva: Mirja Hussain

Kimi Uosukainen muistaa ensimmäisestä aamu-tv-lähetyksestään vain välähdyksiä.

Aamulla oli aikainen herätys. Matkalla Helsinkiin jännitys kasvoi valtavaksi.

Studiossa sohva oli niin hirvittävän kaukana pöydästä, että vesilasia piti kurotella. Usein pitikin, sillä jännitys sai suun kuivumaan.

Oli vuosi 2008, ja Uosukainen oli 12-vuotias. Toimittaja kysyi alakoululaisten arjen päivänpolttavista aiheista, ja Uosukainen vastasi.

Edellisenä vuonna koulun rehtori oli pannut pojan aktiivisuuden merkille ja ehdottanut kaupunginhallitukselle, että Uosukainen valittaisiin Lahden edustajaksi vasta perustettuun Suomen Lasten Parlamenttiin.

YK oli alkanut vaatia lasten osallistamista ja kuulemista heitä koskevissa päätöksissä, mikä oli Suomessa johtanut lapsiparlamentaarikkojen nimeämiseen ensimmäisenä Euroopassa.

Uosukaisen ei tarvinnut pitkään miettiä parlamentaarikoksi ryhtymistä. Hänellä oli palava halu saada lasten ääni kuuluviin yhteiskunnassa.

Ja kun sille tielle kerran astui, se imaisi mukaansa.

"Minusta ei saa helsinkiläistä"

Kymmenen vuotta myöhemmin Uosukainen matkustaa tiuhaan Lahden ja pääkaupunkiseudun väliä.

Hän on SDP:n varavaltuutettu ja sivistyslautakunnan jäsen Lahdessa sekä toimii kolmatta kauttaan Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton puheenjohtajana. Uosukainen työskentelee täysipäiväisesti liiton tiloissa Helsingin Punavuoressa.

Paitsi että ”täysipäiväinen” tarkoittaa useimpina päivinä reilusti yli kahdeksaa tuntia. Viikoittaista työmääräänsä Uosukainen ei uskalla edes arvioida.

– Luottamustehtävissä oma intohimo, harrastus ja työnteko lomittuvat. Ensin teen täysimittaisen päivän toimistolla ja monesti iltaisin vielä toisen työpäivän. Viikonloput ovat kiireisimpiä, koska silloin on paljon tapahtumia, joissa pitää edustaa, Uosukainen sanoo.

Yksin ei politiikassa saa kuin vihamiehiä. Kimi Uosukainen

Iltaisin viimeinen palaveri saattaa loppua yhdeksältä, ja seuraavana päivänä Uosukainen voi joutua kiiruhtamaan aamukahdeksaksi ministeriöön. Koko ikänsä Lahdessa asunut Uosukainen yritti jonkin aikaa kulkea työmatkat junalla, mutta joutui lopulta taipumaan ja muuttamaan Helsinkiin.

– Mutta vaikka minulla on asunto Helsingissä, minusta ei saa helsinkiläistä. Olen juurtunut Lahteen.

Uosukainen vietti lapsuutensa kaupungin ytimessä, rautatieaseman liepeillä, ja seuraili junaliikennettä viilettäessään pyörällään pusikoissa ja keskustan kaduilla.

Monista muista nuorista poiketen hän ei ole koskaan kaivannut asemalta loittonevien junien kyytiin jättääkseen kotikaupungin taakseen.

– Tykkään matkakeskuksesta kovasti, ja se on ollut minulle portti maailmalle, mutta aina on hyvä fiilis, kun pääsee takaisin Lahteen. Täällä tunnen tulleeni kotiin.

Uosukainen sanoo huomaavansa sen jo kävelyrytmistään. Siinä, missä pääkaupunkiseudulla hän kiiruhtaa salkku olalla, Lahdessa askel hidastuu ja mieli rentoutuu.

Perheen ensimmäinen politiikko

Kotona on aina seurattu uutisia, mutta Uosukainen on perheen ensimmäinen poliitikko. Kukaan perheenjäsenistä tai sukulaisista ei ole ollut kummemmin kiinnostunut politiikasta.

Ellei sitten lasketa valtioneuvos Riitta Uosukaista, mutta hän on niin kaukaista sukua, ettei entistä ministeriä ole sukujuhlilla tavattu.

Uosukainen kertoo olleensa näsäviisas, utelias ja oppimishaluinen lapsi. Sellainen, joka välillä haastoi vanhempiaan ja opettajiaan eikä koskaan väsynyt kyselemään.

Esikoulussa Uosukainen ryhtyi itse perustamansa lehden päätoimittajaksi, vaikkei osannut vielä kirjoittaa. Kaveri kirjoitti, Uosukainen saneli.

Jos Uosukainen huomasi epäkohtia, hän yritti korjata ne. Niin kävi silloinkin, kun hän väsyi viidennellä luokalla siihen, ettei Harjun koulussa ollut oppilaskunnan hallitusta. Uosukainen keräsi porukan kokoon ja ilmoitti rehtorille, että hallitus oli muodostettu.

– Olen aina ollut sen tyyppinen ihminen, että laitan itseni likoon, enkä odota, että joku muu hoitaa asian puolestani.

Lasten ja nuorten puolella

Uosukainen puhuu paljon ja perustelee mielipiteensä. Niin hän on tehnyt pienestä pitäen.

Lapsiparlamentaarikkona hän kampanjoi entistä paremman kouluruoan ja monipuolisempien välituntivälineiden puolesta. Sittemmin aiheet ovat vaihtuneet, mutta lasten ja nuorten etua hän on aina ajanut intohimoisesti.

Vuosia sitten Uosukainen oli Lahden nuorisovaltuuston edustajana mukana sivistyslautakunnan kokouksessa, jossa käsiteltiin lahtelaiskoulun sisäilmaongelmia. Keskustelu ryöppysi, kun asiaa veivattiin eri kanteilta.

Uosukainen oli sopinut samalle illalle treffit tyttöystävänsä kanssa, mutta kokous venyi niin, ettei hän ehtinyt paikalle ajoissa.

– Siinä hetkessä tyttöystävä ei ihan ymmärtänyt minua. Itselleni valinta oli kuitenkin ollut selvä. Sisäilmakysymys kosketti satoja oppilaita, joten oma illanviettoni jäi tärkeydessä toiseksi.

Omat tavoitteet pidettävä selkeinä

Nuorisovaikuttajiksi tähtääville nuorille Uosukaisella on kolme neuvoa. Omien tavoitteiden pitää olla selkeinä mielessä, sillä politiikan syövereihin saattaa helposti tempautua niin, että suunta hukkuu.

Toiseksi Uosukainen painottaa kotiläksyjen tekemisen tärkeyttä. Innokkuus ja vahvat mielipiteet eivät kanna pitkälle, jos ei lainkaan tunne politiikan menettelytapoja.

Kolmanneksi Uosukainen kehottaa hankkimaan tukijoukkoja.

– Yksin ei politiikassa saa kuin vihamiehiä. Pitää kuitenkin luottaa itseensä. Kritiikkiä tulee aina, mutta omien tavoitteidensa puolesta on pidettävä päänsä.

Luottamuspula ollut vaikeaa aikaa

Pelkkää nousujohdetta ei ole ollut Uosukaisenkaan ura. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä Suomen Nuorisovaltuustojen Liiton hallituksessa kuohui.

Suljetun lippuäänestyksen jälkeen paljastui, ettei Uosukaisella ole enää liittohallituksen luottamusta. Neljä seitsemästä hallituksen jäsenestä haluaa hänestä eroon.

Liitosta on kerrottu, että epäluottamuksen taustalla ovat näkemyserot siitä, miten liittohallitus toimii ja kuinka sen päätöksiä toimeenpannaan. Sen tarkemmin tilannetta ei ole julkisuudessa kommentoitu.

Uosukaisen mukaan hallitus käsittelee parhaillaan sellaisia asioita, jotka on parasta pitää vielä järjestön sisällä. Julkisen keskustelun aika on myöhemmin, ja kaikkein arimmista yksityiskohdista kukin asianosainen voi tulevaisuudessa avautua omaelämäkerroissaan, Uosukainen vitsailee.

Hymyn takaa silmistä paistaa kuitenkin vakavuus. Uosukaisen puheenjohtajuuskauden jatko selviää ylimääräisessä liittokokouksessa syyskuun alkupuolella.

– Luottamuspula on ollut vaikeaa aikaa sekä itselleni että järjestölle. Kävipä miten vain, aion jatkaa vaikuttamista. Katkeruus ja kostonhalu eivät vie eteenpäin.

Pikkutakkiin pukeutuvaa saa piikitellä

Aina välillä joku kysyy, onko Uosukainen ehtinyt viettää lainkaan nuoruutta – elää sitä tavallisena pidettyä teinielämää, jossa ei istuta iltaisin valtuustoissa, vaan Pikku-Veskun puistossa tekemässä typeryyksiä.

Uosukaista ärsyttää. Monella tuntuu olevan nuoruudesta voimakkaita mielipiteitä.

– Millainen edes on normaali nuori? Aina korostetaan, ettei ketään saa tuomita esimerkiksi ulkonäön perusteella, mutta se ei vaikuta pätevän, jos pukeutuu kauluspaitaan ja pikkutakkiin. Silloin piikittely onkin hyväksyttyä.

Uosukaisen mielestä hyvän arjen pitää olla monipuolista. Politiikka tarvitsee rinnalleen vastapainoa, ja sitä hän on koko ikänsä löytänyt esimerkiksi partiosta, purjehduksesta, ruoanlaitosta ja uinnista.

Koulussa hänen suosikkiaineisiinsa kuului historian ja yhteiskuntaopin ohella puukäsityö.

– Olen ehtinyt myös toilailemaan sopivissa rajoissa. Sitä paitsi nykyään nuoruuden määritellään jatkuvan 29 ikävuoteen asti, joten tässähän on vielä seitsemän vuotta aikaa toilailla lisää.

Kuka?

Kimi Uosukainen

Syntynyt vuonna 1996. Asunut koko ikänsä Lahdessa.

Kirjoittanut ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulun lukiosta vuonna 2015.

Perheeseen kuuluvat vanhemmat, isoveli, kissa ja koira.

Toimii valtakunnallisen Nuorisovaltuustojen liiton puheenjohtajana sekä Lahdessa SDP:n varavaltuutettuna ja sivistyslautakunnan jäsenenä. Oli Lahden nuorisovaltuustossa 2009–2014.

Lisäksi muun muassa Suomen 4H-liiton valtuuskunnan ja Lahden 4H-yhdistyksen hallituksen jäsen sekä Suomen Partiolaisten partioneuvoston jäsen.

Täydennä virkkeet

Varavaltuutettu jatkaa neljää ajatusta

Lapsena haaveilin uuden tiedon omaksumisesta. Luin innoissani mustista aukoista ja opettelin Mikronesian saarten nimiä. Nykyään pänttään menettelytapoja ja lakeja.

Lahdessa parasta ovat ihmiset. Pidän lahtelaisuudesta, vaikka onkin vaikea kuvailla, mitä se tarkoittaa. Reissaan paljon, mutta täällä tunnen olevani kotona.

Paras saamani neuvo on Erkki Liikaselta: ”hakeudu vaikeisiin tilanteisiin, sillä niissä on tilaa toimia”. Liikanen itse kuuli aikoinaan saman neuvon Rafael Paasiolta.

Tulevaisuudessa haluan olla roolissa tai toisessa edistämässä muutosta kohti parempaa maailmaa.

Jannika Melkko
jannika.melkko@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X