Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Lahteen saapui viisi vuotta sitten viisi filippiiniläistä hoitajaa, näin heillä menee nyt

Etelä-Suomen Sanomat tapasi viisi vuotta sitten Lahden ensimmäiset filippiiniläiset sairaanhoitajat. Ensimmäiset vuodet Suomessa olivat odottamattoman raskaita. Silti Suomesta on tullut koti, elämä on nyt täällä.

Khristine Joy Joaquin Varonen päätti jäädä Suomeen pysyvästi viimeistään silloin kun Vin Varonen syntyi. Taustalla Jenelyn Pungtilan. Kuva: Mirja Hussain

Ensimmäiset Attendon Filippiineiltä kutsuneet hoitajat saapuivat Lahteen viisi vuotta sitten toukokuussa. Aika on kulunut nopeasti, vaikka ensimmäiset vuodet olivat vaikeita, sanovat Jenelyn Pungtilan ja Khristine Joy Joaquin-Varonen nyt.

Hoitajia tuli viisi vuotta sitten neljä. Joaquin-Varonen on sittemmin mennyt naimisiin ja muutti juuri uuteen omakotitaloon miehensä kanssa. Muut kolme asuvat edelleen samassa kimppakämpässä Lahden keskustassa. Kaksi vuotta ensimmäisten saapujien jälkeen samasta kaupungista Filippiineiltä tuli kolme hoitajaa lisää.

– Ensimmäiset vuodet olivat todella vaikeita. Olimme kaukana kotoa ensimmäistä kertaa. Oli vaikea pitää yhteyttä kotiin, koska aikaero on niin iso. Kaikkien suhteet eivät kestäneet välimatkaa. Työt olivat raskaita henkisesti ja fyysisesti. Välillä oli pakko mennä jonnekin piiloon itkemään, Pungtilan sanoo.

Reilun vuoden ikäinen Vin Varonen tapailee kolmen kielen alkeita. Kuva: Mirja Hussain

Pikku hiljaa he kuitenkin tottuivat niin välimatkaan kuin työhönkin. Sairaanhoitajina Filippiineillä he tekivät työtä sairaalassa. Suomessa filippiiniläiset aloittivat ensin hoiva-avustajina palvelutalossa ja opiskelivat samalla lähihoitajiksi.

– Emme olleet aiemmin olleet vanhusten kanssa. Muistisairaat ovat välillä tosi ilkeitä, mutta ajan kuluessa oppi ymmärtämään, että se kuuluu sairauteen, Pungtilan sanoo.

Pungtilan mietti Suomeen saapuessaan myös sitä, kuinka hän pienenä ja sirona ihmisenä selviää suurikokoisten suomalaisten vanhusten hoitamisesta. Selät ovatkin olleet kovilla, mutta onneksi siihenkin on tekniikoita, jotka auttavat.

Todellisuus ja haaveet törmäyskurssilla

Elämä Suomessa ei kaikilta osin vastannut odotuksia.

– Kyse on ehkä siitä, että meillä oli odotukset korkealla, mutta todellisuus olikin sitten todellisuutta ja se piti kohdata. Oli kulttuurieroja ja raskasta töissä, Joaquin-Varonen sanoo.

Khristine Joy Joaquin Varonen, Vin Varonen ja Jenelyn Pungtilan elävät suomalais-filippiiniläistä elämää. Kuva: Mirja Hussain

Myöskään kaikki Filippiineillä saatu informaatio ei pitänyt paikkaansa. Lähtijöille oli sanottu, että lähihoitajakoulutus Suomessa kestää kahdeksan kuukautta ja sen jälkeen palkka nousee. Todellisuudessa valmistuminen kesti 1,5 vuotta. Attendolle tehtävästä työstä he tekivät kahden vuoden työsopimuksen jo Filippiineillä.

– Monet asiat muuttuivat sopimuksessa, mutta me olimme silloin jo Suomessa.

– Me olemme kuitenkin valinneet tänne jäämisen, koska tietenkään emme halua takaisin Filippiineille, Pungtilan sanoo.

Suomessa on sittenkin hyvä asua, koska täällä on puhdasta ja turvallista. Sää on kamala, mutta siihenkin on tottunut. Sosiaaliset edut ovat hyvät ja samoin palkka.

– Tai ei palkka niin hyvä ole, mutta ilmainen terveydenhuolto kompensoi sitä paljon, Pungtilan sanoo.

Kaikista itkuista huolimatta Joaquin-Varonen sanoo, että he ovat onnekkaita, koska pääsivät Suomeen.

Uusia suunnitelmia

Jotkut Suomessa työskentelevät filippiiniläishoitajat ovat kertoneet, että heidän oli lähtiessään sitouduttava maksamaan suuri sakko, jos he irtisanoutuvat työstään 3–5 vuoden aikana. Pungtilan sanoo kuitenkin, ettei ole kuullut sakkomaksusta, eikä heitä ole sellaisella uhattu. Hän on muuten juuri nyt irtisanoutunutkin. Pungtilan aikoo muuttaa Helsinkiin, koska siellä hänen on helpompi osallistua katolisen seurakunnan toimintaan. Uusi työpaikka on sekin Attendolta, vaikka nyt kaikki ovat vapaita vaihtamaan työpaikkaa halutessaan. He ovat kuulleet, että kuntapuolella saattaa olla parempi palkka.

– Filippiineillä ajatellaan, että kaikilla ulkomailla töissä olevilla on todella paljon rahaa. Olen joutunut selittämään monta kertaa, että ei se raha täällä ole suuri ja sillä joutuu elämään täällä, Pungtilan sanoo.

Jenelyn Pungtilan sanoo, että Suomessa asuvista filippiiniläisistä on tullut hänelle kuin uusi perhe. Kuva: Mirja Hussain

Hän auttaa kuitenkin perhettään taloudellisesti tarvittaessa.

Yksi neljästä ensin saapuneesta hoitajasta on juuri valmistumassa suomalaiseksi sairaanhoitajaksi ja muilla on vuosi tai pari jäljellä. Valmistumisen jälkeen he toivovat pääsevänsä takaisin sairaalaan siihen työhön, johon he olivat Filippiineillä yliopistosta valmistuneetkin.

– Sairaalassa saa kehittää enemmän ammattitaitoa. Mutta vanhuksilta on kyllä oppinut paljon Suomesta, moni muistelee mielellään sotavuosia ja niitä aikoja, kun Suomi ei vielä ollut rikas maa, Pungtilan sanoo.

Iso askel itsenäisyyteen

Filippiineillä kaikilla on isot perheet ja eri sukupolvet asuvat yhdessä. Uusille tulijoille suomalainen vanhustenhuoltojärjestelmä oli vieras. Filippiineillä isovanhemmat hoidetaan kotona. Naimattomat hoitajat olivat asuneet lapsuudenkodeissaan vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Omilleen muuttaminen on iso askel kenelle tahansa, saati jos pitää lähteä suoraan toiselle puolella maailmaa töihin.

– Minulla on aika tiukat vanhemmat ja olin elänyt suojattua elämää. On ollut iso askel opetella itsenäisyyttä. Olen opetellut laittamaan ruokaa ja leipomaan. Kävin ensimmäistä kertaa baareissa, Pungtilan sanoo.

Pääasiassa paikasta toiseen kuljetaan jeepillä. Kuvassa Kristine Joy Joaquin Varosen aviomies Markku Varonen visiitillä appivanhempien luona.

Baarielämä tosin ei osoittautunut kiinnostavaksi. Sielläkin lähestyvät vain humalaiset.

– Suomessa on vaikea saada kavereita, kukaan ei tule juttelemaan muuten vaan.

Samasta syystä myös parisuhteiden muodostaminen on osoittautunut hankalaksi. Filippiiniläiset viettävätkin paljon aikaa keskenään ja matkustelevat mielellään. Pungtilan on onnistunut käymään kotona Filippiineilläkin kerran vuodessa.

– Suomessa kaikilla on oikeus pitkään palkalliseen lomaan, se on hienoa, hän sanoo.

Tulevaisuus on nyt täällä

Joaquin-Varonen rakastui suomalaiseen mieheen, joka oli heitä vastassa Suomen päässä ja auttoi tulijoita arkielämän alkuun. Kahden vuoden päästä tapaamisesta he menivät naimisiin. Nyt heillä on paitsi talo, myös reilun vuoden ikäinen poika ja uusi koiranpentu.

– En todellakaan odottanut tapaavani ketään täällä, mutta se oli kohtalo, Joaquin-Varonen sanoo.

Filippiineillä lahtelaishoitajat asuivat vilkaassa miljoonakaupungissa. Kuvan otti Jenelyn Pungtilan.

Aiemmin hän haaveili muuttavansa ehkä Suomen jälkeen jonnekin muualle Eurooppaan, mutta nyt elämä on täällä. Vanhusten kanssa työskennellessään Joaquin-Varonen on ehtinyt miettiä paljon omaakin tulevaisuuttaan. Nykyään hän kohtaa rasismia jonkin verran, mutta millainen maailma on sitten kun hän itse tarvitsee hoitoa? Kyyneleet alkavat valua.

– Hoidan vanhuksia täällä kuin omia isovanhempiani, koska en voi hoitaa heitä, vaikka haluaisin. Sitten kun minulle sanotaan jotain ilkeää, se todella satuttaa. Toivottavasti suomalaiset kuitenkin huolehtivat minusta sitten kun itse olen vanha, ja tarvitsen hoitoa, Joaquin-Varonen miettii.

Emmi Tuomisto
emmi.tuomisto@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X