Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Serkun kuolema ajoi parikymppisen miehen lähes 20 vuoden päihdekierteeseen

Nimettömien Narkomaanien jäsenkyselyn 650:sta vastaajasta töissä tai opiskelemassa käy 58 prosenttia. Vastanneista lähes 40 prosentilla on takanaan 11–20 vuotta huumeiden käyttöä. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Ilkka, 43, on menestynyt perheellinen yrittäjä, joka ei herätä huomiota kävellessään kadulla vastaan. Hän urheilee ja kantaa kortensa kekoon perhe-elämässä. Yrityksen liikevaihto mitataan sadoissa tuhansissa.

Kolme kertaa viikossa hän käy puhumassa asioistaan keskusteluryhmässä. Viikonloppuisin Ilkka jättää saunaoluet juomatta.

Vielä 1990-luvun lopulla oli toisin. Ilkka vietti päivät lymyillen vuokra-asunnossa Tukholmassa ja uskaltautui ulos vain öisin.

– Olin ryytyneen näköinen, ja tiedostin sen itse. Sen huomasi, kun oli ihmisten ilmoilla niin sai katseita, että mikäs tyyppi tuo oikein on. Sen takia liikuin mieluummin hämärän tullen, Ilkka kertoo.

Vielä tuolloin Ilkka ei myöntänyt itselleen olevansa narkomaani. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin hänen silmänsä aukesivat hänen istuessaan ensimmäistä kertaa Helsingissä Nimettömien Narkomaanien kokouksessa.

Ilkka piti kokousta hihhulikerhona, vaikka huomasi, että entiset käyttäjät näyttivät hyvinvoivilta ja pihassa oli hienoja autoja.

– Ajattelin, että ei vitsi, mikä tämä on tämä mesta. Jäin kuitenkin kuuntelemaan ja samaistuin hyvin äkkiä muihin entisiin käyttäjiin. Sitten yksi tyyppi kertoi omasta kokemuksestaan ja korvani aukesivat. Aloin ajatella, että huumeet saattavat olla syynä omiinkin ongelmiini. Aloin myöntää itselleni, että olen addikti ja tarvitsen apua.

Suomessa 30 vuotta täyttävän Nimettömien Narkomaanien jäsenkyselyn 650:sta vastaajasta Ilkan tapaan töissä tai opiskelemassa käy 58 prosenttia. Vastanneista lähes 40 prosentilla on takanaan 11–20 vuotta huumeiden käyttöä. Lähes kaikilla vähintään vuosi.

Lähes kaikki vastanneet kokivat elämänlaadun parantuneen kokousten myötä. Ilkan mukaan teho piilee siinä, että addikti ymmärtää toista addiktia.

Hyvä ja turvallinen koti

Ilkka syntyi 1970-luvun puolivälissä tavalliseen suomalaisperheeseen Tukholmassa ja harrasti nuorena intohimoisesti jalkapalloa ja salibändyä. Vanhemmat pitivät huolta kodista ja lapsista.

– Muistan, että se oli hyvä ja turvallinen ympäristö kasvaa. Ensimmäisestä alkoholikokeilustakin jäin kiinni. Siitä tuli aika paljon sanomista ja kotiarestia, Ilkka kertoo.

Hänen mukaansa merkit tulevasta olivat kuitenkin jo ilmassa – jo ensimmäisellä kerralla 12-vuotiaana hän joi heti kaiken mitä käsiinsä sai. Aikaa juomiselle ei kuitenkaan urheilun takia ollut.

Täysi-ikäisenä hän sai käskyn tulla Suomeen varusmiespalvelukseen.

Tulevaisuuden suunnitelmissa oli perustaa autokorjaamo Mikkelissä asuvan serkun kanssa. Ilkka oli kouluttautunut automaalariksi, ja serkku oli peltiseppä.

Viikonloppulomalla armeijasta Ilkka oli poikkeuksellisesti viettämässä iltaa serkkunsa kanssa selvin päin. Tarkoitus oli mennä vielä samana viikonloppuna kunnostamaan yritystä varten hankittua tilaa.

– Olimme Mikkelin keskustassa lähdössä jo kotiin, kun luoksemme tuli mies. Hän oli juonut ja kysyi, voisimmeko heittää hänet ja hänen autonsa Imatralle rahaa vastaan.

Nuorukaiset suostuivat tarjoukseen vaikka kello oli jo kolme aamuyöllä. Paluumatkalla muutama tunti myöhemmin Ilkka nukahti serkun ajaessa autoa.

– Heräsin unesta, kun auto oli suistumassa tieltä. Sitten kaikki pimeni.

Myöhemmin Ilkka heräsi romuttuneesta autosta selkä murtuneena. Serkulla ei käynyt yhtä hyvä tuuri – hän kuoli ja unelma yhteisestä firmasta kuoli hänen mukanaan.

Ilkka lähetettiin Ruotsiin paranemaan, eikä hän koskaan palannut armeijaan. Ruotsalainen lääkäri suostui kirjoittamaan hänelle vapautuspaperin rahaa vastaan.

– Elämältä oli täysin hävinnyt suunta. Jäljellä oli vain tyhjyys.

Kun hänelle pian selän parantumisen jälkeen tarjottiin ensimmäisen kerran pilveä, Ilkka tarttui tarjoukseen. Se on suomalaisille melko tavallista, viimeisimmän väestökyselyn mukaan lähes joka viides yli 15–69-vuotias on kokeillut kannabista elämänsä aikana.

Harvempi kuitenkaan siirtyy käyttämään vahvoja aineita ja ajautuu ongelmakäyttöön. Määrää on vaikea arvioida, mutta vuonna 2012 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) teki tilastotieteellisen arvion, jonka mukaan Suomessa olisi noin 18 000–30 000 amfetamiinien ja opioidien ongelmakäyttäjää.

Ilkasta tuli yksi heistä. Hän alkoi täyttää tyhjyyttään aineilla ja rahoitti käyttöään niiden myynnillä. Vuosi oli 1994.

Kosketus pohjaan herätti

Kahdeksan vuotta myöhemmin Ilkka istui toista kertaa ruotsalaisessa vankilassa. Vuosien aikana Ilkka oli käyttänyt, mitä oli käsiinsä saanut, kannabiksesta heroiiniin. Käytön hän oli rahoittanut diilaamisen lisäksi varkauksilla ja ryöstöillä. Läheiset olivat kaikonneet, eikä kukaan tullut vankilaan katsomaan. Omaisuus oli kaksi muovipussillista vaatteita.

Kun vaihtoehtona oli joko palata entiseen, liittyä jengiin tai muuttaa Suomeen, hän päätti muuttaa Ruotsista Mikkeliin.

Ilkka sai töitä, alkoi seurustella, muutti Helsinkiin ja perusti yrityksen.

Samalla hän alkoi kuitenkin palata vanhoihin tapoihinsa.

– Aloin elää kaksoiselämää, päihteiden käyttö kasvoi pikkuhiljaa koko ajan. Käytin enemmän, useammin ja käytin pitempään, vaikka lupasin monta kertaa vaimolle että tämä oli viimeinen kerta.

Ilkka yritti hallita elämäänsä tekemällä töitä, urheili ja sai vaimonsa kanssa lapsen. Hän kävi jopa lääkärillä ja psykiatrilla, mutta syy ongelmiin oli aina jossain muussa kuin päihteessä.

Lopulta käyttö meni holtittomaksi ja läheisten mitta tuli täyteen.

– Vaimo ja yhtiökumppani sanoivat, että joko teet jotain itsellesi tai myydään firma ja talo, etkä näe poikaasi enää ikinä. Se tuntui siltä, että he pettivät minut ja olin heille vihainen. Päihde oli minulle niin rakas. En nähnyt mitä tein läheisille, ja puolustin käyttöäni kaikin voimin.

Vaimo ei uskonut, että päätös pitää

Uhkailu kuitenkin tehosi. Ilkka suostui menemään katkolle, vaikka ajattelikin että on siellä vain hetken ja palaa entiseen.

Katkolla Ilkka tapasi työntekijän, joka ehdotti hänelle vertaistukea, Nimettömien Narkomaanien kokouksia. Vielä lopetuspäätöksen jälkeen Ilkka ei ollut uskoa työntekijän huomautusta siitä, ettei hän voisi enää koskaan ottaa edes saunaolutta.

Vaimo taas ei uskonut, että Ilkan päätös raittiudesta pitäisi.

– Siinä meni noin kaksi vuotta, kun hän sanoi ensimmäisen kerran, että nyt hän uskaltaa uskoa, että en käytä enää.

Nyt kuusi vuotta selvänä ollut Ilkka on sittemmin saanut käsiteltyä serkkunsa kuoleman.

– Olisi ehkä kannattanut silloin huilata, eikä lähteä ajamaan niin väsyneenä. Ei se ole kenenkään muun vika, eikä minunkaan tarvitse enää kantaa syyllisyyttä. Kun miettii, miltä auton romu näytti puun ympärille kietoutuneena, on ihme olen hengissä.

Ilkan nimi on muutettu jutussa hänen oikean henkilöllisyytensä suojelemiseksi.

STT
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X