Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Valtion varastoa eivät satonäkymät heilauttele, viljatonnien määrä on salaisuus

Leipurit toivovat varastojen avaamista, mutta siihen ei ryhdytä.

Isännöitsijä Esa Lindroth Suomen Viljava oy:stä kertoo, että vilja säilyy betonisiiloissa hyvin. Nykyään uusia siiloja ei hänen mukaansa enää nouse, koska tavallisten varastojen rakentaminen on paljon halvempaa. Kuva: Photographer: Kai Sinervo

Suomeen odotetaan tänä syksynä heikkoa satovuotta jo kolmatta vuotta peräkkäin, mutta valtion varmuusvarastoon tilanne ei vaikuta.

– Meillä on sopimukset niin, että valtion omistama määrä täytyy olla aina varastoissa, kertoo perustuotanto-osaston johtaja Jyrki Hakola Huoltovarmuuskeskuksesta.

Suomen Leipuriliitto vaati viime viikolla, että Huoltovarmuuskeskuksen pitäisi niukan sadon vuonna avata leipäviljavarastojaan, jotta kotimaista viljaa riittäisi sen käyttämiseen sitoutuneille toimijoille. Tähän ei Jyrki Hakolan mukaan voida ryhtyä jo siitäkin syystä, että toimenpide laskisi markkinahintaa.

– Valtio toimii kilpailuneutraalisti. Emme lähde avaamaan varastoja kuin vasta siinä tilanteessa, että mitään muita toimenpiteitä ei pystyttäisi tekemään. Valtion varastot ovat viimekätisiä.

– Jos varastot käytettäisiiin ja sen jälkeen jouduttaisiin vielä kovempaan paikkaan, mistä sitten otettaisiin?

Hakolan mukaan varmuusvaraston vilja voi olla ulkomaistakin.

Vilja vaihtuu koko ajan

Valtion ja kaupallisten toimijoiden vilja säilötään samoissa siiloissa ja jyvät vaihtuvat niissä koko ajan.

– Se on kuin astia, jossa on hana pohjalla. Päältä voi täyttää ja alta voi laskea, mutta jossain on merkki, jonka alapuolelle pinta ei saa mennä, kuvailee Jyrki Hakola.

Siitä, minkä verran viljaa valtio tarkalleen ottaen omistaa, ei kerrota julkisuuteen. Valtioneuvoston määrittelemä taso on vähintään kuuden kuukauden kulutusta vastaava määrä. Tavoite on Hakolan mielestä edelleen sopiva.

Vielä ennen vuotta 2013 viljaa oli oltava varastossa tuplamäärä. Kun Jyrki Kataisen (kok.) hallitus leikkasi tavoitetta, Huoltovarmuuskeskus myi elintarvikekelpoista viljaa vuoden 2016 loppuun mennessä yhteensä noin 146 000 tonnia, pääosin vehnää. Myynnistä kilahti valtion kassaan 25 miljoonaa euroa.

Siiloihin voi kurkistaa pienestä luukusta. Kuva: Photographer: Kai Sinervo

Osa huoltovarmuutta

Viljan varastointi on osa Suomen huoltovarmuutta. Huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä välttämättömien yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseen.

Viljan ja muiden raaka-aineiden lisäksi varastossa on ainakin erilaisia polttonesteitä viiden kuukauden tarvetta vastaava määrä.

Hätätilanteiden varalta valtiolla on säilössä muitakin elintarvikkeiden raaka-aineita kuin viljaa, mutta niistä Hakola vaikenee.

– Tämä on osa valtion puolustautumista mahdollisia poikkeustilanteita vastaan. Sen tähden emme yleensä kerro, mitä meillä on.

Suomi varautuu muita enemmän

Suomi on Euroopan maiden joukossa poikkeuksellisen huolellinen varautuja. Keski- ja Etelä-Euroopassa varastoinnille ei ole nähty vastaavaa tarvetta. Sveitsissä ja Pohjois-Norjassa varastoidaan kuitenkin Hakolan mukaan vaikeiden tieolosuhteiden päässä sijaitsevissa kylissä valmiita elintarvikkeita.

Suomessa varastoidaan vain raaka-aineita, koska täällä ajatellaan, että kriisin keskelläkin teollisuus edelleen toimisi. Viljan etu on sekin, että se säilyy siiloissa käyttökelpoisena vuosia.

Naapurimaa Ruotsissa varmuusvarastot purettiin 2000-luvun taitteessa.

– Kahden viime vuoden aikana maan sisällä on käyty voimakasta keskustelua siitä, pitäisikö Ruotsin palata samalle tielle kuin millä se oli aikaisemmin, sanoo Hakola.

Viljasiilot ovat suljettuja rakennelmia. Viljavan isännöitsijä Esa Lindroth seisoo siilojen päällä. Täällä Helsingin-varastossa säilytetään vain tuontiviljaa. Kuva: Photographer: Kai Sinervo

Toimet käyttöön tunneissa

Suurimman osan huoltovarmuusviljasta varastoi Suomen Viljava. Huoltovarmuus on tärkeä osa valtio-omisteisen yhtiön toimintaa, kertoo toimitusjohtaja Pasi Lähdetie.

– Tuntuu, että asia on kaikilla selkäytimessä, kun ihmisillä on pitkät työurat. Se on meille jokapäiväinen asia, vaikka siitä ei aina ääneen puhutakaan.

Ääneen aiheesta puhutaan esimerkiksi investointeja tehdessä. Investoinneissa huomioidaan poikkeustilanteet. Yrityksellä on olemassa tarkat suunnitelmat poikkeusolojen varalta. Jos hätä tulisi, poikkeustoimet saataisiin Lähdetien mukaan toimintaan nopeasti.

– Kyllä siinä puhuttaisiin ennemminkin tunneista kuin vuorokausista.

Vuonna 2002 perustettu Viljava on pitkän perinteen jatkaja. Sen edeltäjä valtion viljakonttori perustettiin jo 1918. Viljan varastoinnilla on kuitenkin Suomessa vielä paljon pidemmät perinteet.

– 1760-luvulla Ruotsin kuningas päätti, että viljavarastoja on hänen valtakunnassaan syytä olla. Nykymuotoinen toiminta on peräisin 1920-luvun loppupuolelta ja erityisesti 1930-luvun loppupuolelta, jolloin rakennettiin valtion viljasiiloja, kertoo perustuotanto-osaston johtaja Jyrki Hakola Huoltovarmuuskeskuksesta.

Viljava varastoi ja käsittelee nykyisin myös monien kaupallisten toimijoiden viljaa. Se on alallaan Suomen suurin yritys.

Viljavan 50-luvulla rakennetun Helsingin-siilon ovessa on monta varoitusta. Suomessa ei isännöitsijä Esa Lindrothin mukaan ole sattunut pölyräjähdyksiä. Ne ovat mahdollisia, jos varastoon kertyneseen viljapölyyn lentää pienikin kipinä. Viljavan varastolla tätä ehkäistään tarkoilla varotoimilla. Kuva: Photographer: Kai Sinervo

Ensin kaupallinen vilja

Suomessa viljaa on varastossa paitsi valtiolla, myös kaupallisilla toimijoilla. Poikkeustilanteessa kaupallisilla viljavarastoilla olisi iso merkitys, sanoo asiantuntija Katariina Mattila Vilja-alan yhteistyöryhmä VYR ry:stä.

– Huoltovarmuuskeskuksen varastojahan pyritään olemaan avaamatta, ellei ole aivan katastrofitilanne. Ensisijaisesti pyritään käyttämään kaupallisia varastoja.

Kaupallisten toimijoiden varastoissa oli kesäkuun lopussa yhteensä 450 miljoonaa kiloa viljaa, selviää Luonnonvarakeskus Luken tilastosta. VYR:n tuoreimman viljatasearvion mukaan suomalaiset syövät vuodessa viljaa 430 miljoonaa kiloa, joten jos kaikki kaupallisten varastojen sisältö käytettäisiin ihmisravinnoksi, se riittäisi nykykulutuksella yli vuodeksi.

Luken tilastossa on kuitenkin mukana myös rehuvilja. Rehuksi menee viljasta suurin osa, viimeksi kuluneena vuonna runsaat 1,9 miljardia kiloa.

Minna Harmaala 
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi