Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Viereesi ei istuta tai kohdallasi vaihdetaan kadunpuolta – pienet vihjeet erilaisuudesta satuttavat

Mikroaggression käsite tuo näkyviin sen, mistä arkipäivän rasismi koostuu. Myös Suomeen adoptoiduilla on kokemusta rasismista.

Mikroaggression käsitettä käytetään erilaisten syrjintäkokemuksen tutkimuksessa. Mikroaggressioon voi törmätä jopa lähipiirissä. Kuva: Erwin Wodicka

Oletpa sinä niin soma ruskea pikkutyttö. Onpa sinulla niin kauniit ruskeat silmät ja kiva kähärä tukka.

Kun tätä on kuultu päivästä toiseen, lopputulos on, että lapsi yrittää pestä ihonvärinsä irti – vain siksi, että olisi ihan niin kuin toisetkin.

Tämän tapaiset tarinat ovat tuttuja rasismin kokemuksia Jyväskylän yliopistossa tutkineelle väitöskirjatutkijalle Maarit Koskiselle. Kyse on mikroaggressiosta.

– Mikroaggressiolle on tavanomaista tahattomuus. Se voi olla jopa hyväntahtoista ja leikillistäkin. Silti se epäsuorasti tuo esille ajatuksen, että sen kohde on jotenkin poikkeava, erilainen, Koskinen sanoo.

Ilmentää sosiaalisia hierarkioita

Mikroaggressio on käsite, jota käytetään erilaisten syrjintäkokemusten tutkimuksessa. Sen avulla voidaan tehdä näkyväksi sellaista arkipäivän rasismia, jonka havaitseminen on usein vaikeaa.

Nimestään huolimatta mikroaggressio ei siis välttämättä ole vihamielistä. Se voi olla uteliasta, tuttavallista, jopa kehuvaa, kuten tummaihoisen pikkulapsen esimerkissä.

Toisaalta mikroaggressio voi olla sitä, ettei viereesi istuta, vaikka vieressäsi olisi täyden bussin viimeinen vapaa istuin. Että vastaantulija vaihtaa kadun puolta kohdallasi tai nähdessään sinut vaistomaisesti tarkistaa, että lompakko on tallessa. Sitä, että etnisyytesi, seksuaalinen suuntautumisesi, sukupuolesi tai jokin muu ominaisuutesi esitetään humoristisessa valossa viihdeohjelmassa tai arkisissa sanomuksissa.

Mikroaggressio voi olla sanallinen, visuaalinen tai teko. Vaikka tarkoitus ei olisi paha, se tuo ilmi sosiaalisia hierarkioita – käsityksiä siitä, millaiset ihmiset ovat ”oikeampia” kuin toiset.

– Avoin ja tahallinen rasismi tunnistetaan melko hyvin, ja suurin osa ihmisistä tuomitsee sen. Sen sijaan mikroaggressioista ei olla samalla tavalla tietoisia. Siksi niihin on vaikea puuttua, Koskinen sanoo.

Toistuvat kokemukset vaikuttavat terveyteen

Kohteetkaan eivät Koskisen mukaan aina tunnista mikroaggressiota.

– Saatetaan miettiä, että olenko liian herkkä, kuvittelenko vain, kun tuntuu että tilanteessa oli jotakin loukkaavaa, Koskinen kuvailee.

Yksi tai edes muutama satunnainen mikroaggressioon törmääminen ei vielä jätäkään ihmiseen suurta jälkeä. Seuraukset alkavat tulla ilmi vasta, kun mikroaggression kokemukset ovat toistuvia.

– Tutkimusten mukaan toistuvalla mikroaggression kokemisella on vaikutuksia jopa terveyteen. Myös se tiedetään, että rasismin kokemus synnyttää psyykkistä ahdistusta, Koskinen sanoo.

Todennäköistä on, että juuri nämä pienet ja arkiset kokemukset, joissa yksilölle osoitetaan toistuvasti hänen erilaisuutensa, ovat keskeisiä arkisen syrjinnän muotoja.

Ihmisen identiteetti rakentuu Koskisen mukaan siitä, kuinka yksilö kokee itsensä ja kuinka ympäristö näkee hänet. Jos ympäristö säännöllisesti vihjaa, että jokin yksilön ominaisuus on poikkeava, tilanne ei voi olla vaikuttamatta ihmisen sisäiseen kokemukseen itsestään.

– Ihminen voi ryhtyä itsekin näkemään jonkin ominaisuutensa vääränä tai virheellisenä, Koskinen sanoo.

Koskinen kertoo haastatelleensa tutkimustaan varten esimerkiksi pienenä Suomeen adoptoitua ihmistä, joka oli saanut paljon huomiota ihonvärinsä vuoksi.

– Vaikka suomalainen kulttuuri oli ainoa, jonka hän tunsi omakseen, hän alkoi pohtia, oliko riittävän suomalainen laulaakseen Maamme-laulua, Koskinen kertoo.

Suljetaan pois ryhmästä

Erityisen haavoittavaa mikroaggressiossa on, että siihen saattaa törmätä jopa lähipiirissä. Suorat rasistiset teot ja mielipiteet tulevat Koskisen mukaan useimmiten vierailta ihmisiltä, mutta tahaton mikroaggressio voi ilmetä myös toisilleen läheisten ihmisten kesken.

Koskisen tutkimuksen mukaan ihmisillä on kuitenkin monia erilaisia keinoja mikroaggressioiden vastustamiseen. Jotkut vastaavat huumorilla tai informaatiopitoisella vastauksella. Jotkut mieluiten karttelevat tilanteita, joissa pelkäävät joutuvansa esimerkiksi liian tuttavallisten utelujen kohteeksi.

– Toiset taas ovat opetelleet sanomaan suoraan, että kysymys on liian henkilökohtainen, en halua keskustella asiasta, Koskinen toteaa.

Monet kertovat kokeneensa tuijottelua, ennakkoluuloa, välttelyä julkisissa tiloissa ja suomalaisuuden kyseenalaistamista

Arkipäivän rasismi pitäisi tunnistaa paremmin, ja siksi julkisessa keskustelussa olisi hyvä puhua myös mikroaggressiosta, Koskinen arvioi.

– Ihmisten pitäisi tulla paremmin tietoisiksi siitä, millaisia asenteita puhetavat ja teot saattavat sisältää, ja kuinka vahingoittavia ne voivat olla, hän sanoo.

Mikroaggressio on lievää ryhmästä pois sulkemista. Pois suljetuksi tuleminen taas voi johtaa eristäytymiseen – pahimmillaan jopa radikalisoitumiseen, kuten nyt pelätään.

– Sekä yhteisölle että yksilöille on parempi, että otamme ihmisiä sisäpiiriin, emme sulje ulos, Koskinen toteaa.

Myös adoptoiduilla kokemuksia rasismista

Myös Suomeen adoptoiduilla ja suomalaiseen kulttuuriin kasvaneilla ihmisillä on kokemuksia rasismista. Väitöskirjatutkija Maarit Koskinen on selvittänyt kansainvälisesti adoptoitujen kokemuksia Suomessa muun muassa osana FinAdo-tutkimusta, jonka tarkoituksena on selvittää ulkomailta adoptoitujen hyvinvointia ja terveyttä.

– Monet kertovat kokeneensa tuijottelua, ennakkoluuloa, välttelyä julkisissa tiloissa ja suomalaisuuden kyseenalaistamista, Koskinen kertoo.

Useat ovat Koskisen mukaan kohdanneet myös nimittelyä ja osa jopa fyysistä väkivaltaa.

Useimmin rasismiin tai mikroaggressioihin törmäsivät sellaiset adoptoidut, jotka ihonväriltään tai muilta etnisiltä piirteiltään erottuivat suomalaisesta kantaväestöstä. Heillä oli erityisen paljon kokemuksia, joissa ympäristö suhtautui heihin maahanmuuttajina huolimatta siitä, että adoptoidut yleensä olivat eläneet Suomessa varhaislapsuudestaan saakka.

– Mitä enemmän ihmiset turvautuivat sosiaaliseen tukeen eli puhuivat kokemuksistaan esimerkiksi perheenjäsenille tai ystäville, sitä paremmin he selviytyvät kokemusten aiheuttamasta ahdistuksesta, Koskinen kertoo.

Oma identiteetti ja elämänhistoria kiinnostavat

Tällä hetkellä Koskinen tutkii erityisesti synnyinperheen ja -taustan merkitystä adoptoidun identiteetin rakentumiselle.

Koskisen mukaan suurinta osaa adoptoiduista kiinnostaa erityisesti se, miksi synnyinvanhemmat joutuivat luopumaan heistä. Myös uteliaisuus omasta yhdennäköisyydestä synnyinperheen jäseniin, geneettinen perimä sekä mahdolliset sisarukset kiinnostavat adoptoituja.

– Minun haastattelemilleni henkilöille puuttuvat tiedot olivat aukko elämänhistoriassa ja identiteetissä. Monet kuvailivat perheen löytämistä ja tietojen saamista adoptioon johtaneista syistä eheyttäväksi kokemukseksi, Koskinen kertoo.

Osalle tutkituista synnyinperheen tapaaminen riitti, osa taas halusi jatkaa ja syventää yhteydenpitoa.

– Selvästi kävi ilmi, että niin sanottu oikea perhe heille oli adoptioperhe, jossa he olivat kasvaneet ja saaneet hoivaa ja rakkautta, Koskinen sanoo.

Mikroaggressio

Tahatonta arkipäivän syrjintää

Mikroaggressio tarkoittaa tekoja, joilla tuotetaan erilaisuuden kokemusta.

Voivat olla tekoja tai lausahduksia, joilla osoitetaan, että yksilö on erilainen kuin muut.

Usein tahattomia ja tiedostamattomia.

Mikroaggressiolla ei useinkaan suoranaisesti tarkoiteta pahaa.

Voivat olla myös myönteisiä, kuten erilaisuuden korostamista hyvässä valossa.

Hyvin tavallisia ovat esimerkiksi uteliaat kyselyt esimerkiksi ihonväristä tai tahaton tuijottelu.

Mikroaggressioiden tutkimuksella halutaan selvittää arkipäivän rasismin ilmenemismuotoja ja seurauksia.

Jatkuva mikroaggression kohteeksi joutuminen tuottaa kokemuksen siitä, ettei henkilö kuulu ryhmään ja että hänen ominaisuutensa ovat vääränlaisia.

Terhi Nevalainen
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi