Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Valtion luontoreittien uudet teräsrakenteet ovat koirille mahdottomia - "Ei tästä pääse kuin kiertämällä tai kantamalla"

Metsähallitus aikoo korjata teräsportaita ja muita rakenteita paremmin eläimille sopiviksi.

Lauri Särkilahden koira Emi aristelee teräksestä tehtyjä portaita Sipoonkorven kansallispuistossa. Kuva: Kai Sinervo

Tanskandoggi Emin mielipide on selvä: teräsritilöistä rakennettuihin portaisiin ei koiran parane mennä. Mieluummin Emi kiertää portaat kaiteiden takana olevan kalliojyrkänteen kautta.

Se ei ole hihnan toisessa päässä olevan omistajan Lauri Särkilahden kannalta paras vaihtoehto, mutta minkäs teet:

– Tämä neiti ei nyt kävele portaita, Särkilahti joutuu toteamaan.

Hänen takanaan Maria Wahlstedt taluttaa portugalinvesikoiria Guadalupea ja Mohia, jotka rynnistävät portaisiin ennen kuin huomaavat, ettei teräsritilällä ole hyvä kävellä. Niiden on kuitenkin hankala hakeutua portaiden viereen, kun toisella puolella on korkea kaide ja toisella puolella jyrkkä kallioseinämä.

Kallion juurella, uusien teräsportaiden vieressä, lahoaa kasa lautoja. Ne ovat Sipoonkorven kansallispuiston entisiä portaita, jotka Metsähallitus on korvannut uusilla teräksisillä.

Luontoreittien perinteisiä puuportaita ja pitkospuita korvataan nyt paikoitellen metallisilla rakenteilla.

Tarkoituksena on korvata kuluneita rakenteita uusilla ja samalla säästää rahaa: puisten rakenteiden kestoikä on 10–15 vuotta, metalliset ovat miltei ikuisia. Pitkospuita korvataan rakentamalla kulkuväyliä sorasta tai kivituhkasta.

Metsähallituksella ei ole enää varaa ylläpitää yhtä laajaa luontokohteiden verkostoa kuin ennen. Korjausvelkaakin on ehtinyt kertyä niin, ettei sitä saada nykyisellä rahoitustasolla kurottua umpeen.

Toisaalta puurakenteista luopuminen johtuu myös kasvaneista käyttäjämääristä. Metallirakenteet kestävät paremmin kulutusta, ja esimerkiksi leveämmät sorapolut ehkäisevät polkujen ulkopuolella kulkemista ja luonnon kulumista.

Luonnossa liikkuvia uudet rakenteet eivät miellytä. Sinkittyä terästä pidetään vääränä materiaalina luontoon, ja erityisesti koiran kanssa ulkoilevat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että koirat eivät halua liikkua teräsritilän päällä.

Lauri Särkilahden tanskandoggi Emi kieltäytyi menemästä teräksestä rakennetuille portaille Sipoonkorven kansallispuistossa. Kuva: Photographer: Kai Sinervo

Koirien kanssa ulkoilevat ovat purnanneet tilanteesta pitkin kesää esimerkiksi Facebookissa.

Purnaamiseen on aihetta. Eläinlääkäreiden mukaan ritilät voivat tuntua epämiellyttäviltä tassujen alla. Ritilä lisää loukkaantumisriskiä, ja koirat pelkäävät alustaa, josta näkee läpi. Siksi eri viranomaisten, kuten poliisin, Puolustusvoimien ja tullin, virkakoirat koulutetaan pennusta asti kulkemaan ritiläalustoilla.

Lemmikkien huomioimisesta kulkualustoilla ei ole lainsäädäntöä. Lähimmäksi tulee asetus, jolla on määritetty turkiseläinten häkkien verkkopohjan silmäkoko. Sillä on kuitenkin varsin vähän tekemistä lemmikkien ulkoilun kanssa.

Metsähallituksen mukaan käyttäjien palaute on nyt kuultu ja se huomioidaan.

– Asiakaskokemusta kyllä kunnioitetaan. Joissain kohteissa teräsportaisiin on jo asennettu puurakenteinen kaistale, jota pitkin koira voi kulkea, sanoo Metsähallituksen luonnon virkistys- ja matkailukäytön päällikkö Sakari Kokkonen.

Hänen mukaansa ritilöiden aiheuttamista ongelmista on keskusteltu, ja ongelmiin on pyritty löytämään ratkaisuja, jotka voidaan ottaa käyttöön koko maassa.

Eräkouluttajana ja -oppaana omassa yrityksessään työskentelevä Lauri Särkilahti on ehtinyt Emin kanssa jo toisiin portaisiin. Ne ovat niin jyrkät, että ihmiselläkin on vaikeuksia kulkea niissä. Ympäröivässä kalliomaastossa näkyy, että kävelijät ovat etsineet uusia reittejä portaiden ympäriltä.

Emi kulkee portaat nyt sujuvasti ylös, mutta alaspäin se ei pääse. Välittömästi portaiden ympärillä oleva kallio on niin jyrkkää, ettei sitä voi turvallisesti kulkea edes neljällä jalalla.

– Portaat ovat este, ei tästä pääse kuin kiertämällä tai kantamalla. Tervetuloa kantamaan, kun koira painaa 60 kiloa, Särkilahti sanoo.

Alaspäin kulkemista arkailevat myös Guadalupe ja Mohi. Tällaiset paikat ovat Metsähallituksen Kokkosen mukaan erityisen hankalia. Vaikeissa ja jyrkissä maastoissa metalliaskelmat ovat puisia turvallisempia erityisesti liukkaina aikoina, mutta metallirakenteilla on myös haittapuolensa.

Rakenteiden ulkonäköön liittyvä kritiikki on sekin otettu huomioon, Kokkonen sanoo.

Hänen mukaansa valtaosa luontoreittien rakenteista pidetään puisina tai muista luonnonmateriaaleista tehtyinä, esimerkiksi kivi- tai sorarakenteina. Metallia käytetään lähinnä siellä, missä kulutuskin on kovaa. Uusia kestopuulaatujakin kokeillaan.

– Metalli tulee olemaan harvojen erityiskohteiden rakenne. Esimerkiksi erämaihin se ei sovi, Kokkonen sanoo.

Lue myös: Lahden suurimman luonnonsuojelualueen Lapakiston retkeilypalvelut kehittyvät koko ajan
 
Teppo Koskinen
teppo.koskinen@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X