Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Kotimaa

Näkökulma: Urheilun viattomuus lensi romukoppaan

Joukkueurheilussa raha kaappasi vallan 1990-luvulla.

Kaksikymmentä vuotta sitten kansallislajimme oli tottunut tekemään asioita omassa pienessä piirissään. Pesisväki oli kuin perhe, eivätkä perheen tekemiset kuuluneet ulkopuolisille.

Tämä oli osaltaan mahdollistamassa elokuun 1998 tapahtumat.

Lajin itsesääntely petti.

Toki myös muut olosuhteet vilpin tekemiseen olivat otolliset. Veikkaus oli ottanut pitkävedon ohjelmaansa 1993. Pesäpallo tuli listalle seuraavana vuonna.

Tuntosarvet eivät olleet herkkänä. Ei Pesäpalloliitossa, ei Superpesiksessä eikä Veikkauksessa. Opeteltiin vasta.

Ensimmäinen raskas takaisku

Sopupelivyyhdin paljastuminen lopetti viattomuuden ajan suomalaisessa urheilussa. Toki urheiluväki oli joutunut käymään läpi yksittäisiä doping-tapauksia Eero Mäntyrannasta Martti Vainioon.

Samoin STT oli julkaissut tammikuussa 1998 kohua herättäneen hiihdon doping-juttunsa, jonka todenperäisyys kiistettiin alkuvaiheessa kiivaasti.

Mutta suuren luokan vilppinä sopupelit oli ensimmäinen raskas takaisku. Viimeistään tuolloin kilpaurheilua tuntemattomallekin selvisi, että urheilussa otsa ei aina ole niin kirkas kuin annetaan ymmärtää.

Suomalainen on kuitenkin uskomattoman hyväuskoinen. Kun Lahden MM-hiihtojen doping-skandaali löi naamalle muutama vuosi myöhemmin, oltiin jälleen kuin puulla päähän lyötyjä.

"Eiväthän meidän poikamme ja tyttömme voi tällaista tehdä!"

Kyllä voivat. Ja tekevät.

Laji ei juurtunut Helsinkiin

Huippu-urheilija on valmis tekemään mitä tahansa menestyäkseen. Varsinkin yksilöurheilussa, kuten yleisurheilussa ja hiihdossa.

Sieltä kumpuaa myös yksilöurheilun doping-ongelma.

Joukkuelajeissa kohutapaukset tiivistyvät kuitenkin yhteen nelikirjaimiseen sanaan.

Raha.

Pesäpallossakin raha näytteli jo 1990-luvulla suurta osuutta. Isommat seurat kurkottivat kohti ammattilaisuutta.

Helsinkiin koottiin maakunnista ostojoukkue menestymään ja levittämään pesäpallosanomaa. Jääkiekko- ja jalkapallokaupunkiin, jonka pesisperinteet olivat vuosikymmenten takaa.

Helsinkiläiset eivät ottaneet lajia omakseen. Eikä sitä tehnyt liike-elämäkään.

Jalo kilpa unohtui

Kun Suomi oli kärsinyt 1990-luvun alun jälkeisen lamakrapulansa, rahan merkitys nousi jälleen keskeiseksi menestyksen mittariksi. Niin urheilussakin.

Urheilusta innostuneet liikemiehet sijoittivat joukkueurheiluun isoja summia. Jotkut onnistuivat, vaikkapa Hjallis Harkimo Jokeriensa kanssa.

Moni hanke karahti kuitenkin kiville. Seuroja meni nurin ja velkaa tuli.

Ja kun raha nousi tärkeimmäksi asiaksi, urheilun viattomuus lensi salamana romukoppaan.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin viattomuus ja jalo kilpa eivät enää edes kuulu urheilun sanavarastoon.

Kirjoittaja on Uutissuomalaisen oikeustoimittaja.

Antti Launonen / Uutissuomalainen
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi